Wadada Leo Smith tarjoaa haastavan kuuntelukokemuksen – 80-vuotiaan trumpetistin albumi on äänitetty Pohjan kirkossa

13.07.2021

LEVYT | Kaksi komeaa suomalaisen Tum Recordsin julkaisemaa kolmen levyn boksia tarjoavat korviahivelevää kuultavaa, jota ei voi lokeroida oikeastaan mihinkään genreen.

”Kyseessä on Smithin omintakeinen esitys hänen mielenmaisemastaan, johon on mukava paneutua ja hurmioitua.”

ARVOSTELU

Wadada Leo Smith: Trumpet

  • TUM Records, 2021

Wadada Leo Smith with Milford Graves and Bill Laswell: Sacred Ceremonies 

  • TUM Records, 2021

Wadada Leo Smith (s. 1941) on 80-vuotias trumpetistiveteraani, eikä ihan millainen tahansa soittaja. Hänen musiikillinen kotinsa on Chicagossa syntynyt AACM-liike, Association for the Advancement of Creative Musicians. Se on luovien muusikoiden järjestö, jonka tunnetuimpia ja varhaisimpia edustajia on maineikas kokoonpano Art Ensemble of Chicago.

Smith oli AACM:n ensimmäisiä muusikoita. Hän muodosti kokoonpanoja muun muassa rumpali Milford Gravesin kanssa. Sittemmin luova avantgardistinen improvisaatiopohjainen ilmaisu on ollut vuosikymmenten ajan Smithin ohjenuora ja jatkumo. Musiikkia on tallennettu kymmenien albumeiden verran, TUM Recordsillekin useita.

Kaksi komeaa kolmen levyn boksia tarjoavat korviahivelevää kuultavaa, jota ei voi lokeroida oikeastaan mihinkään genreen. Kyseessä on Smithin omintakeinen esitys hänen mielenmaisemastaan, johon on mukava paneutua ja hurmioitua.

Wadada Leo Smith

Kuva: Wiki Commons

* *

Trumpet – inspiraation lähteille

Wadada Leo Smith soittaa lähes kaksi ja puoli tuntia kestävällä Trumpet-albumikokonaisuudella (Tum Records, 2021) pelkästään soolona. Soittopaketti on äänitetty Pohjan kirkossa Länsi-Uudellamaalla. Kivikirkko toimii kaikupohjana trumpettisoundille ja tuo ilmaisuun arvokkuutta ja häikäisevää voimaa. Se antaa oman säväyksensä kuulokuvalle, joka on soinnikas ja kuulas.

Trumpet-boksi on kuin karamelli, joka on pian kuorittava ja makeus maistettava.

Smithin tapa nimetä kappaleet usein jollekulle hänen elämäänsä ja musiikkiansa inspiroivalle ja rikastuttavalle henkilölle jatkuu Trumpetilla. Erityisesti monen jazzmuusikon henki elää Smithin tulkinnoissa. Paketin avaa noin seitsemän minuutin kappale, Albert Ayler, jossa Smith löytää saksofonistin spirituaalin ilmaisun. Kunniaa saavat lisäksi muun muassa AACM-toverit Leroy Jenkins ja Amina Claudine Myers sekä kirjailija-aktivisti James Baldwin. Sauna on omistettu Petri Haussilalle, Smithin musiikin julkaisijalle.

Rashomon ja sen elokuvalliset osat 1–5 on kunnianosoitus elokuvaohjaaja Robert Fenzille, joka johdatti Smithin Akira Kurosawan elokuvien pariin, ja toisaalta äänivelho ja musiikintuntija Velibor Pedevskille, jonka ansiosta Smith alkoi kerätä elokuvia.

Albumin mukana on kirjanen, joka on täynnä Smithin anekdootteja kappaleiden taustoista, syntyvaiheista ja inspiroitumisista. Mieleenpainuva luomisvireen lähde on esimerkiksi kappaleella Howard and Miles – A Photographic Image. Sitä innoitti kuuluisa valokuva, jonka William Gottlieb oli ottanut Miles Davisista ja Howard McGheesta.

Kansi ja kirjasen sisällä olevat kuvat Smithin sekatekniikalla toteutetuista taideteoksista ovat soinnikkaita ja rytmikkäitä omakuvia. Kaikissa taideteoksissa näkyy Smithin oma soitannollinen teema: Wadada Playing Purple Trumpet, Wadada Playing Silver Trumpet, Wadada Playing Red Trumpet ja Wadada Playing Gold Trumpet. Kirjasen kuvitus koostuu Smithin soittotilanteista Pohjan kirkossa.

Aimo annos soolotrumpettimusiikkia haastaa kuulijansa, mutta paneutuminen palkitaan. Musiikki on meditatiivista, hienostunutta ja henkevää, jopa hengellistä, ja luo tyyneyden tilan. Kuunteluun voi keskittyä niin, että kuuntelee jokaisen kajahtavan sävelen. Tai levyn voi laittaa taustalle tekemään omaa rauhoittavaa, terapeuttista työtään samalla kun itse häärää arkisten askareiden parissa.

* *

Sacred Ceremonies – kuin Soiva metsä

Myös kolmen albumin verran musiikkia tallentui Wadada Leo Smithin musisoidessa basisti Bill Laswellin ja rumpali Milford Gravesin kanssa. Sacred Ceremonies (TUM Records, 2021) on omistettu helmikuussa menehtyneelle soittokumppanille Gravesille.

Albumitrilogia noudattaa formaatiltaan jossain määrin Trumpetia. Smith esiintyy duona joko Laswellin tai Gravesin kanssa mutta he soittavat myös yhdessä triona. Kappaleita ei mukaan liitetyssä kirjasessa esitellä tarkemmin, mutta nimien perusteella teemat liittyvät tässäkin usein Smithille tärkeisiin muusikoihin. Kappaleita on nimetty muun muassa Princen, jazzrumpaleiden Warren ”Baby” Doddsin ja Tony Williamsin sekä Albert Aylerin veljen, trumpetisti Donald Aylerin mukaan.

Rytmisiä vaihteluita on harvakseltaan, välillä rytmiä ei ole juuri ollenkaan. Esimerkiksi Celebration Rhythms -kappaleessa, jossa trio soittaa yhdessä, tempo ja rytmi ottavat valtaa. Samoin kappaleessa Tony Williams svengi ja melodia paiskaavat kättä.

Muutamat Bill Laswellin ääniefektit kuulostavat puron solinalta ja tuulikanteleilta. Ne tuovat mieleeni Suomussalmen Soivan metsän, jossa kävelyreitin varrelle on rakennettu isoja, eriäänisiä ja -näköisiä soitinten kaltaisia rakennelmia, joita kulkija voi soittaa.

Leena Luostarisen kissapetoja kuvaavat öljyvärimaalaukset kannessa sekä kirjasen sivuilla puhuttelevat ja pyrkivät tavoittamaan Smithin musiikillisen sielunmaiseman. Luostarinen lienee Smithin mieleen, sillä jo vuonna 2013 ilmestyneen albumin Occupy The World (TUM Records) kannessa oli taiteilijan kissateos.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua