LEVYT | Basisti Jan Olof Strandbergin yhtyeen kymmenes albumi juhlii 25 vuoden takaista aikaa, jolloin ilmestyi ensimmäinen albumi At the Music Box.
”Stranberg luo meditatiivista jazzrockia ja mielenmaisemaa, jonka parissa on helppo rauhoittua.”
Peräti 25 vuotta ja kymmenen toinen toistaan mielenkiintoisampaa albumia ovat todiste siitä, kuinka Jan Olof Strandbergin linja on pitänyt ja sen kun paranee.
X-albumilla soittaa koko joukko nimekkäitä ja taitavia muusikoita. Strandbergin lisäksi peruskokoonpanossa kitaraa soittaa Sami Virtanen, koskettimia, myös Hammondia Jukka Gustavson ja lyömäsoitimia Jartsa Karvonen. Vierailevina tähtinä levyllä piipahtavat Juhani Aaltonen tenorisaksofonin ja huilun kimpussa, kitaroinnista paremmin tunnettu Hasse Walli sekä Mirka Rantanen rummuissa sekä Felix Zenger, joka beatboxaa. Kun vielä on tiedossa Strandbergin mieltymys progeen, funkiin ja fuusioon, lähtöasetelma on mielenkiintoinen.
Albumin avausraidan, Sami Virtasen säveltämän Annin alku rauhoittaa; heleä kitara johdattaa melodisella introlla romanttiseen tunnelmaan taustalla mielenkiintoisia ja erikoisia Felix Zengerin beatbox-ääniä. Pian soitto kiihtyy sähköisemmäksi ilmaisuksi. Noin neljän minuutin kohdalla Strandbergin jykevä ja melodiaa myötäilevä bassottelu pääsee esiin ja muuttaa vielä hivenen tunnelmaa.
Strandbergin oma sävellys, Good News, jatkaa osin avausraidan tunnelmissa mutta tuo paremmin esiin 1970-luvun progevaikutteet.
Aivan oman tunnelmansa tuo viidellä raidalla huilua ja tenorisaksofonia soittava Juhani Aaltonen. Hän pääsee huiluineen hienosti esiin kappaleissa Late August Night ja svengaavassa lattarirytmisessä Happy Countryssa. Aaltosen tenorisaksofonin voiman kuulee väkevissä studiojamitteluissa Jungle Life ja Chaotic Conversation
Albumin yleistunnelma on maalaileva ja yleisvaikutelmaltaan kaunis, henkevä ja tasapainoinen. Strandberg on pitkän linjan muusikko, joka yhdistää musiikin erilaisia elementtejä. Hänen käsittelyssään soivat niin 4-, 5- kuin 6-kieliset bassokitarat, yhtä lailla nauhalliset ja nauhattomat, sähköiset ja akustiset.
Strandbergillä on vankka avaruudellinen näkemys. Voisi sanoa, että hän luo meditatiivista jazzrockia ja mielenmaisemaa, jonka parissa on jokseenkin helppo rauhoittua. Sekä hänellä että hänen soittokumppaneillaan on tekniikka ja tilataju hyvin hallussa, ja he voivat tehdä juuri sitä, mitä tahtovat. Yhteissoitto sujuu; tilaa on jokaiselle, eikä Strandberg bändin johtajana nouse itsetarkoituksellisesti hallitsemaan. Puhalletaan yhteen hiileen.
Kannen mustavalkoinen kuvitus on tyylikäs. Sen graafisen asun toteutuksesta on vastannut Kimmo Heikkilä.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
YUP Instrumental on jotain hieman muuta – arviossa Opus 1
LEVYT | Toistakymmentä vuotta poissa valokeilasta ollut veikeä punkprogesuomirockyhtye väläyttelee myös ilman laulajaansa Jarkko Martikaista.
Katsaus suomipunkin pioneeriyhtyeen Problemsin kirjavaan ja epätasaiseen tuotantoon aloittaa uuden kokoelmalevyjen sarjan
LEVYT | Vuonna 1977 perustettu Problems oli vahvasti mukana suomalaisen punkrockin alkukahinoissa. Tällä hetkellä se on myös surullisen ajankohtainen: alkuperäisjäsen Ari Taskinen menehtyi tammikuussa.
