Kuva: Jouko Vatanen
LEVYT | Pepa Päivisen Peacepipe-kvartetti julkaisee ensimmäisen albuminsa ja soittaa ensimmäisen julkkarikeikkansa Tampere Jazz Happeningissä.
”Päivinen korostaa olevansa rauhan asialla – aseita vastaan.”
Saksofonisti-säveltäjä Pertti ”Pepa” Päivisen, 70, ensimmäisen sooloalbumin (Saxigon, 1997) ilmestymisestä on liki 30 vuotta. Kvartetin rummuissa oli itse Edward Vesala. Päivisen triolevyillä Umpsukkelis (1999) ja Fun Faraway (2002) pulssia pitivät yllä Mikko Hassinen sekä Hannu Rantanen. Myöhemmin Rantasen tilalle bassoon tuli Ville Huolman ja kvartetiksi bändin täydensi kitaristi Timo Kämäräinen.
Pepa Päivinen Quartet julkaisi albumit Tiram Num (2005) sekä North Pipe (2009). Viime keväänä ensimmäisen keikkansa soittanut Peacepipe on basisti Ville Herralaa vaille sama kvartetti, joten sen juuret yltävät hyvin syvälle Päivisen omien bändien historiassa.
Vihmoo on Pepa Päivisen 13. albumi. Kuva: Flame Jazz
* *
Pitkän uran UMO:ssa tehnyt ja esimerkiksi Vesalan Sound & Furyssä meritoitunut multi-instrumentalisti hallitsee suvereenisti monet saksofonit, klarinetit sekä huilut, vaikka baritoni onkin pääsoitin. Plakkarissa ovat muun muassa Yrjö-palkinto (2000) sekä Jazz-Emma (Umpsukkelis, 1999). Tuore albumi todistaa jälleen sen, että kokenut muusikko on erinomainen säveltäjä – samoin sen, ettei hänen musiikkinsa asetu ahtaisiin raameihin.
Yhtyeen nimi tarkoittaa rauhanpiippua ja Päivinen korostaa olevansa rauhan asialla – aseita vastaan. Toisaalta pipe tarkoittaa tietysti myös puupuhallinta.
Avaus- ja nimiraita Vihmoo alkaa tanakasti hyvällä tempolla ja näyttää kvartetin kokeneiden huippumuusikoiden verevän yhteissoiton. Progehenkisessä sävellyksessä kunnostautuvat sekä Päivinen että Kämäräinen.
Huilulla lempeästi alkava On One Foot vie täysin toisiin, rauhallisiin ja osin jopa hartaisiin tunnelmiin. Sekä Päivinen että Kämäräinen tyylittelevät kauniisti lempeän kompin päällä.
* *
Tuulenvire jatkaa liki meditatiivisin siveltimen vedoin. Ville Herrala tunnelmoi sävellyksessä hienosti kontrabassolla. Äreästi polkeva, väkevä Trying on albumilta syyskuussa singleksi irroitettu.
Koillismaa liukuu hitaasti akustiseen maisemaan; tässä Mikko Hassinen pääsee ”taikarumpuineen” maalailemaan lähes eteeristä, mutta intensiivistä kuvaa yhdessä Päivisen huilun kanssa.
Räyhäkkäästi ja kiverästi soiva Bermudan kaksio palkitaan vuoden hauskimpana nimi-ideana. Biisi on levyn puhtainta freehen nojaavaa jatsia, jossa bändin kollektiivinen voima on komeassa paketissa. Kämäräiseltä kuullaan väkevä soolo.
Up Towards Celestial Dimensons löytää lempeän tunnelman rauhallisesti teemaa vievän fonin ja kirkasäänisen kitaran johdolla. Tanakasti alkava Sääksmäki polkee rennolla rytmillä tyylikkään albumin raikkaaseen finaaliin maestron intensiivisen fonin ja Kämäräisen sähköisen soundin siivittämänä.
Arto Murtovaara
Pepa Päivinen Peacepipe Tampere Jazz Happeningissä Telakalla 1.11.2025. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Takki auki retroestetiikan sydämessä – arviossa The Lemon Twigsin kuudes albumi Look For Your Mind!
LEVYT | Yhdysvaltainen D’Addarion veljespari jatkaa kuudennella albumillaan Beach Boysilta ja Wingsiltä vaikutteita sujuvasti napsien.
Kuusikulmainen aurinko nousee helvetin ylle – arviossa Boards of Canadan Inferno
LEVYT | Kolmetoista vuotta hiljaisuutta, sitten täällä kellarin pimeydessä se vihdoin soi: Boards of Canada palaa Infernolla, synkimmällä ja samalla kauneimmalla levyllään sitten Music Has the Right to Childrenin.
Hillittyjen ja kauniiden melodioiden taiturikolmikko antaa yhteisalbumillaan tilaa elämän äänille – arviossa Kiri Ra!
LEVYT | Linda Fredrikssonin, Lau Naun ja Matti Byen kymmenen vuotta hioma teos vaatii kuuntelijalta valmiutta pysähtyä.
Selma Savolainen vie musiikkiaan uusiin ulottuvuuksiin – arviossa in the shade
LEVYT | In the Shade on kaunis ja persoonallinen musiikkipaketti, jonka haluaa kuulla yhä uudelleen.