Kuva: Jouko Vatanen
LEVYT | Pepa Päivisen Peacepipe-kvartetti julkaisee ensimmäisen albuminsa ja soittaa ensimmäisen julkkarikeikkansa Tampere Jazz Happeningissä.
”Päivinen korostaa olevansa rauhan asialla – aseita vastaan.”
Saksofonisti-säveltäjä Pertti ”Pepa” Päivisen, 70, ensimmäisen sooloalbumin (Saxigon, 1997) ilmestymisestä on liki 30 vuotta. Kvartetin rummuissa oli itse Edward Vesala. Päivisen triolevyillä Umpsukkelis (1999) ja Fun Faraway (2002) pulssia pitivät yllä Mikko Hassinen sekä Hannu Rantanen. Myöhemmin Rantasen tilalle bassoon tuli Ville Huolman ja kvartetiksi bändin täydensi kitaristi Timo Kämäräinen.
Pepa Päivinen Quartet julkaisi albumit Tiram Num (2005) sekä North Pipe (2009). Viime keväänä ensimmäisen keikkansa soittanut Peacepipe on basisti Ville Herralaa vaille sama kvartetti, joten sen juuret yltävät hyvin syvälle Päivisen omien bändien historiassa.
Vihmoo on Pepa Päivisen 13. albumi. Kuva: Flame Jazz
* *
Pitkän uran UMO:ssa tehnyt ja esimerkiksi Vesalan Sound & Furyssä meritoitunut multi-instrumentalisti hallitsee suvereenisti monet saksofonit, klarinetit sekä huilut, vaikka baritoni onkin pääsoitin. Plakkarissa ovat muun muassa Yrjö-palkinto (2000) sekä Jazz-Emma (Umpsukkelis, 1999). Tuore albumi todistaa jälleen sen, että kokenut muusikko on erinomainen säveltäjä – samoin sen, ettei hänen musiikkinsa asetu ahtaisiin raameihin.
Yhtyeen nimi tarkoittaa rauhanpiippua ja Päivinen korostaa olevansa rauhan asialla – aseita vastaan. Toisaalta pipe tarkoittaa tietysti myös puupuhallinta.
Avaus- ja nimiraita Vihmoo alkaa tanakasti hyvällä tempolla ja näyttää kvartetin kokeneiden huippumuusikoiden verevän yhteissoiton. Progehenkisessä sävellyksessä kunnostautuvat sekä Päivinen että Kämäräinen.
Huilulla lempeästi alkava On One Foot vie täysin toisiin, rauhallisiin ja osin jopa hartaisiin tunnelmiin. Sekä Päivinen että Kämäräinen tyylittelevät kauniisti lempeän kompin päällä.
* *
Tuulenvire jatkaa liki meditatiivisin siveltimen vedoin. Ville Herrala tunnelmoi sävellyksessä hienosti kontrabassolla. Äreästi polkeva, väkevä Trying on albumilta syyskuussa singleksi irroitettu.
Koillismaa liukuu hitaasti akustiseen maisemaan; tässä Mikko Hassinen pääsee ”taikarumpuineen” maalailemaan lähes eteeristä, mutta intensiivistä kuvaa yhdessä Päivisen huilun kanssa.
Räyhäkkäästi ja kiverästi soiva Bermudan kaksio palkitaan vuoden hauskimpana nimi-ideana. Biisi on levyn puhtainta freehen nojaavaa jatsia, jossa bändin kollektiivinen voima on komeassa paketissa. Kämäräiseltä kuullaan väkevä soolo.
Up Towards Celestial Dimensons löytää lempeän tunnelman rauhallisesti teemaa vievän fonin ja kirkasäänisen kitaran johdolla. Tanakasti alkava Sääksmäki polkee rennolla rytmillä tyylikkään albumin raikkaaseen finaaliin maestron intensiivisen fonin ja Kämäräisen sähköisen soundin siivittämänä.
Arto Murtovaara
Pepa Päivinen Peacepipe Tampere Jazz Happeningissä Telakalla 1.11.2025. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kanteleen kanssa ikimetsään – Pauliina Syrjälän käsissä perinnesoitin taipuu syvien tunteiden tulkiksi
LEVYT | ”En ole koskaan erityisemmin pitänyt kantelemusiikista. Tämä levy muutti mielipiteeni täysin”, Kari Pitkänen kirjoittaa.
Kaikki mitä ihminen tekee tulisi tehdä ilosta – arviossa Knipin sooloalbumi Sivellinvetoja
LEVYT | Egotripistä tunnetun lauluntekijän kolmas sooloalbumi Sivellinvetoja sivelee haikean kauniisti.
Herkkyys vahvempana kuin koskaan – arviossa Hulda Huiman kuudes albumi Vietkö multa terveiset?
LEVYT | Kymmenen kappaleen albumi on herkkä, kiireetön, mutta samaan aikaan myös mukavan epätasapainoinen ja hiomaton.
Kivesveto Go Go on vihdoin myös albumimitassa rento ja tarttuva – arviossa Masters of the Kivesveto Go Go
Kivarit pääsee kolmannella ja parhaalla pitkäsoitollaan EP-julkaisujensa tasolle. Synkistä aiheista huolimatta soinnissa on riemua ja potkua.