Kuva: Laura Happo
LEVYT | Myös Kärkkäisen yhtyeen tamperelaiset muusikot loistavat: Laulajan muotokuva -levyllä kuullaan hallitun rentoa soittoa, tyylikästä yhteistyötä ja häikäiseviä soolo-osuuksia.
”Kielo Kärkkäisen ilmaisuasteikko on huikea.”
Kielo Kärkkäisen Laulajan muotokuva (Texicalli, 2021) on monityylinen ja -tunnelmainen, mutta samalla linjakas ja punnittu kokonaisuus. Kärkkäisen kanssa levyllä esiintyy joukko huippuammattitaitoisia tamperelaisia luottomuusikoita, ja laulajan ja soittajien välinen yhteistyö sujuu sulavasti. Sovitukset ovat kiinnostavia, yllätyksellisiä ja toimivia.
Kuulaat laulu- ja soitinsävyt avaavat kappaleen Tätä runoa et halua kuulla. Ensi säkeiden jälkeen kappale kasvaa reheväksi soitinosuudeksi, josta puhkeaa Sami Sippolan voittamattoman sielukas saksofonisoolo. Muhkea soitinmassa ja Kärkkäisen pelkistetyn ilmaisevat lauluosuudet luovat kappaleeseen tehokasta vastakkaisuutta. Soitinkudos ja taustalaulut muodostavat kauniin kokonaisuuden lauluäänen kanssa myös kappaleessa Saman ihmeen nähnyt, jossa saadaan nauttia myös Saku Järvisen pianismista.
Viehkoihin chanson-tunnelmiin puolestaan On kuin kävelisimme lehdillä, jossa lauluääni etenee kevein, korkein sävelin, välillä soittimena soitinten joukossa. Auvoisasti keinahtelevassa laulelmassa korostuu tekstin ja musiikin yhteys.
Ylipäätään Kärkkäisen sekä viisautta että huumoria viljelevä sävykäs teksti kulkee kauniisti käsikkäin musiikin kanssa. Vierailevaa huumoria kuullaan kappaleessa Taikuri Kärkkäinen, jonka alussa sen nimihenkilö (Pekka von Cräutlein) laulaa ja soittaa haitaria. Mukaansatempaava komppi, Sippolan hillitön saksofoni ja villiintynyt sirkustunnelma kuljettavat kappaletta vauhdikkaasti, ja taikurin tyttären ääni leiskahtelee kirkkaana kuin liekki.
Kielo Kärkkäisen ilmaisuasteikko on huikea. Hänen äänessään on kuulautta, lämpöä, pehmoista vivahteikkuutta, julistavuutta, kertovuutta ja spektrin verran värejä. Myös yhtyeen tamperelaiset muusikot loistavat: levyllä kuullaan hallitun rentoa soittoa, tyylikästä yhteistyötä ja häikäiseviä soolo-osuuksia.
Kikka Holmberg
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Missä mystiikka, magia ja melodiset koukut? Arviossa CMX:n A.W. Yrjänän soololevy Heliografi
LEVYT | Jos CMX loi Yrjänän ainutlaatuisen äänen ympärille hittejä niin heviprogesta, uniballadeista kuin päällekäyvästä rockista, ei soololevylle ole löytynyt samanlaista magiaa.
Iisa istahtaa pohdiskelemaan tehtyä ja koettua ja sukeltaa kohti syvempää ydintä – arviossa Hardcore
LEVYT | Iisan pehmeän silittelevät haikeilut tiivistävät Hardcore-albumilta jokusen helmen. Levy jatkaa laulajan matkaa modernin sähköisen sykkeen syleilyssä toimivasti ja tyylikkäästi.
Luukas Ojan energinen rock kypsyy hyvällä tavalla – arviossa Mitä mä pelkään
LEVYT | Kipakan suomirockyhtyeen kolmannelta albumilta löytyy hyppypotkujen lisäksi balladia, kaihoa ja kesäbiisiä.
Kun on kerran kuullut Otis Sandsjön soittoa, sen tunnistaa helposti – arviossa Y-Otis Tre
LEVYT | Helsinkiläisen We Jazz -levy-yhtiön talliin kuuluva ruotsalaissaksofonisti tekee elektronissävyistä tunnelmajazzia tunnistettavalla soundilla.