Kuva: Laura Happo
LEVYT | Myös Kärkkäisen yhtyeen tamperelaiset muusikot loistavat: Laulajan muotokuva -levyllä kuullaan hallitun rentoa soittoa, tyylikästä yhteistyötä ja häikäiseviä soolo-osuuksia.
”Kielo Kärkkäisen ilmaisuasteikko on huikea.”
Kielo Kärkkäisen Laulajan muotokuva (Texicalli, 2021) on monityylinen ja -tunnelmainen, mutta samalla linjakas ja punnittu kokonaisuus. Kärkkäisen kanssa levyllä esiintyy joukko huippuammattitaitoisia tamperelaisia luottomuusikoita, ja laulajan ja soittajien välinen yhteistyö sujuu sulavasti. Sovitukset ovat kiinnostavia, yllätyksellisiä ja toimivia.
Kuulaat laulu- ja soitinsävyt avaavat kappaleen Tätä runoa et halua kuulla. Ensi säkeiden jälkeen kappale kasvaa reheväksi soitinosuudeksi, josta puhkeaa Sami Sippolan voittamattoman sielukas saksofonisoolo. Muhkea soitinmassa ja Kärkkäisen pelkistetyn ilmaisevat lauluosuudet luovat kappaleeseen tehokasta vastakkaisuutta. Soitinkudos ja taustalaulut muodostavat kauniin kokonaisuuden lauluäänen kanssa myös kappaleessa Saman ihmeen nähnyt, jossa saadaan nauttia myös Saku Järvisen pianismista.
Viehkoihin chanson-tunnelmiin puolestaan On kuin kävelisimme lehdillä, jossa lauluääni etenee kevein, korkein sävelin, välillä soittimena soitinten joukossa. Auvoisasti keinahtelevassa laulelmassa korostuu tekstin ja musiikin yhteys.
Ylipäätään Kärkkäisen sekä viisautta että huumoria viljelevä sävykäs teksti kulkee kauniisti käsikkäin musiikin kanssa. Vierailevaa huumoria kuullaan kappaleessa Taikuri Kärkkäinen, jonka alussa sen nimihenkilö (Pekka von Cräutlein) laulaa ja soittaa haitaria. Mukaansatempaava komppi, Sippolan hillitön saksofoni ja villiintynyt sirkustunnelma kuljettavat kappaletta vauhdikkaasti, ja taikurin tyttären ääni leiskahtelee kirkkaana kuin liekki.
Kielo Kärkkäisen ilmaisuasteikko on huikea. Hänen äänessään on kuulautta, lämpöä, pehmoista vivahteikkuutta, julistavuutta, kertovuutta ja spektrin verran värejä. Myös yhtyeen tamperelaiset muusikot loistavat: levyllä kuullaan hallitun rentoa soittoa, tyylikästä yhteistyötä ja häikäiseviä soolo-osuuksia.
Kikka Holmberg
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
NEØVin hauraan kuulas mutta hillityn jykevä indiepoprock lämmittää jälleen – arviossa Goodbye Nordhamn
LEVYT | Anssi ja Samuli Neuvosen pehmeän mahtipontisesti melankoliaa ja valoa indiepoprockissaan yhdistelevä yhtye julkaisee kuudennen albuminsa.
Lassi Frimanin melodinen kitarajazz svengaa – arviossa kvartettilevy Alteration
LEVYT | Kitaristi Lassi Frimanin kokoonpanoon kuuluvat basisti Antti Lötjönen, kosketinsoittaja Toomas Keski-Säntti ja rumpali Joonas Riippa.
Insomniumin Netherworlds on samaan aikaan erittäin hyvä ja bändin mittapuilla silti helppo levy
LEVYT | Insomnium lainaa Netherwordsilla aariaa 1600-luvun lopulta, mutta reivaa kurssia silti piirun verran populaarimpaan suuntaan.
Amuri vie unimaailmaan hienovaraisen täyteläisesti – arviossa Uni avaa meille pienen oven
LEVYT | Tamperelaisnelikon uniteemainen viitosalbumi sukeltaa usvaisen hypnoottisiin ja lempeän pehmeisiin maisemiin.