Kielo Kärkkäisen äänessä on kuulautta, lämpöä, pehmoista vivahteikkuutta, julistavuutta, kertovuutta ja spektrin verran värejä

Kuva: Laura Happo

Kielo Kärkkäisen Laulajan muotokuva (Texicalli, 2021) on monityylinen ja -tunnelmainen, mutta samalla linjakas ja punnittu kokonaisuus. Kärkkäisen kanssa levyllä esiintyy joukko huippuammattitaitoisia tamperelaisia luottomuusikoita, ja laulajan ja soittajien välinen yhteistyö sujuu sulavasti. Sovitukset ovat kiinnostavia, yllätyksellisiä ja toimivia.

Kuulaat laulu- ja soitinsävyt avaavat kappaleen Tätä runoa et halua kuulla. Ensi säkeiden jälkeen kappale kasvaa reheväksi soitinosuudeksi, josta puhkeaa Sami Sippolan voittamattoman sielukas saksofonisoolo. Muhkea soitinmassa ja Kärkkäisen pelkistetyn ilmaisevat lauluosuudet luovat kappaleeseen tehokasta vastakkaisuutta. Soitinkudos ja taustalaulut muodostavat kauniin kokonaisuuden lauluäänen kanssa myös kappaleessa Saman ihmeen nähnyt, jossa saadaan nauttia myös Saku Järvisen pianismista.

Viehkoihin chanson-tunnelmiin puolestaan On kuin kävelisimme lehdillä, jossa lauluääni etenee kevein, korkein sävelin, välillä soittimena soitinten joukossa. Auvoisasti keinahtelevassa laulelmassa korostuu tekstin ja musiikin yhteys.

Ylipäätään Kärkkäisen sekä viisautta että huumoria viljelevä sävykäs teksti kulkee kauniisti käsikkäin musiikin kanssa. Vierailevaa huumoria kuullaan kappaleessa Taikuri Kärkkäinen, jonka alussa sen nimihenkilö (Pekka von Cräutlein) laulaa ja soittaa haitaria. Mukaansatempaava komppi, Sippolan hillitön saksofoni ja villiintynyt sirkustunnelma kuljettavat kappaletta vauhdikkaasti, ja taikurin tyttären ääni leiskahtelee kirkkaana kuin liekki.

Kielo Kärkkäisen ilmaisuasteikko on huikea. Hänen äänessään on kuulautta, lämpöä, pehmoista vivahteikkuutta, julistavuutta, kertovuutta ja spektrin verran värejä. Myös yhtyeen tamperelaiset muusikot loistavat: levyllä kuullaan hallitun rentoa soittoa, tyylikästä yhteistyötä ja häikäiseviä soolo-osuuksia.

Kikka Holmberg

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua