Kuvat: Pepa Päivinen / Orbit577
LEVYT | Pertti ”Pepa” Päivisen huolella hiottu levytys summaa kokeneen ja monipuolisen puhaltajan osaamista.
”Jokainen ääni ja sävy on tarkasti mietityllä paikallaan.”
Jazzlegendan tunnustus voidaan myöntää merkittävälle, pitkän linjan suomalaiselle jazzmuusikolle, joka esiintyy yhä aktiivisesti. 39. Suomen Jazzlegendaksi nimetty Pepa Päivinen, 67, täyttää nuo kriteerit erinomaisesti. Kaapissa ovat entuudestaan Jazzliiton vuoden 2000 Yrjö-palkinto, Pekka Pöyry -palkinto 1984 (vuoden saksofonisti), Muusikkojen liiton tunnustuspalkinto ja Emma-palkinto vuoden jazzlevystä (Umpsukkelis, 1999).
Saksofoniperheen jäsenien sekä lukuisten huilujen soiton hallitseva multi-instrumentalisti muistetaan UMO:n saksofonipultista 1980-luvulta lähtien, Sound & Furysta sekä esimerkiksi Anthony Braxtonin Braxtoniasta.
Live-esityksistä muistan esimerkiksi Päivisen trion Kalottjazz & Bluesin intiimin konsertin 2000-luvun alusta sekä Edward Vesalalle kunniaa tehneen Sound & Furyn esityksen Pori Jazzissa; rummuissa oli Vesalan tytär ja solistina ”Eetun” vanha soittokumppani Tomasz Stanko.
Omissa nimissään Päivinen on levyttänyt ja keikkaillutkin lähinnä pienillä kokoonpanoilla. Good Romans -duo on yksi tällainen. Edellinen Lumni-levytys (2017) on tehty lyömäsoittaja Hannu Riskun kanssa.
* *
Amerikkalaiselle Orbit557-yhtiölle tehdyllä Personal Breath -levyllä (2021) hänen kanssaan esiintyy pitkäaikainen soittokumppani, perkussionisti Jussi Miettola, joka on paitsi äänittänyt myös miksannut ja masteroinut levyn.
Päivinen kertoo säveltäneensä levyn materiaalin pääosin syksyllä 2019. Muutama kappale on hänen mukaansa jäänyt käyttämättä edellä mainitulta Lumni-levyllä. Albumin nimi tarkoittaa persoonallisuuden hengitystä ja mielentilaa, missä toimitaan. Kappaleet ovat periaatteessa ”absoluuttista musiikkia”. Stanko on nimensäkin mukaan kunnianosoitus juuri trumpetisti Tomasz Stankolle, jonka kanssa hänellä oli tilaisuus soittaa ”ja ne kerrat jättivät pysyvän jäljen”.
Personal Breath on hengeltään ja tunnelmaltaan hyvin ehjä ja tyylikäs kokonaisuus, kappaleetkin vaihtuvat usein saumattomasti, lähes huomaamatta. Soundia hallitsevat erilaiset huilut, joille päällekkäin äänitetyt puupuhaltimet antavat sävykkään ja ilmeikkään soinnin. Kokonaisuus, melodiat ja sävyt ovat hyvin huolella viimeistellyt. Estetiikka on mieluummin niukkaa kuin runsasta.
* *
Päivinen on säveltänyt ja sovittanut levyn kaiken materiaalin, ja sama lähes säntillinen tarkkuus leimaa kappaleiden nimiä. Levyn aloittava ja tunnelman huiluineen määrittävä intromainen Perihelium tarkoittaa pistettä, jossa aurinkoa kiertävä kappale on kaikkein lähinnä tähteä ja albumin päättävä Aphelium puolestaan sen vastakohtaa.
Heti toisena soiva, erinomaisen vetävästi polkeva nimikappale Personal Breath esittelee oivaltavasti Päivisen komeasti limitettyä ”orkesteria”. Huilusooloakvarellin aikana ehtii miettiä, ettei Päivisen palettiin kuulu ekspressivisyys, mutta juuri silloin pärähtää Stanko, joka on hyvinkin verevä ja jos nyt ei ihan tykitys, niin maukas veto kuitenkin. Levyn pisin kappale 1.5.1918 on saanut inspiraationsa KOM-teatterin Veriruusut-näytelmästä (2018).
Mikään soitin levyllä ei ole soolosoitin, vaan sillä on oma, tarkka paikkansa Päivisen nuotistossa. Sama koskee intensiivisiä ja kokonaisuutta herkästi rakentavia Miettolan perkussioita.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomen parasta portugalinkielistä thrashcorea – arviossa Força Macabran 1997
LEVYT | Força Macabra on paukuttanut brasilialaisesta punkista inspiroitunutta musiikkiaan noin 35 vuotta. Sen varhainen EP on nyt saatavilla bonuskappaleilla täydennettynä 12 tuuman vinyylillä.
Hallelujaa! Liekitettyä poskipartaa! The Flaming Sideburnsin Hallelujah Rock’n’Rollah sai uudelleenjulkaisun
LEVYT | The Flaming Sideburnsin perinnetietoista, riuskaa rokkia sisältävä esikoisalbumi 2000-luvun alusta on nyt saatavilla uudelleenmasteroituna fyysisenä tallenteena.
Levykatsaus: Mikko Sidoroff, Hannu Virtanen, Topi Korhonen Kerho
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on pyörinyt ruotsinkielistä ortodoksimusiikkia ja omaleimaisia lauluntekijöitä.
Us-yhtyeen kakkoslevy vakuuttaa brittiläisellä rosollaan – arviossa Everybody’s Giving Up The Cabaret
LEVYT | Helsinkiläisyhtyeen kakkoslevyllä kitara saa vinkua, laulussa saa olla munaa ja yhteissoittoa leimaa hallittu vaaran tunne.