Koko kuva kodittomista kaduilla asuvista nuorista – arviossa ensi-iltaelokuva Urchin

Kuva: Devisio Pictures

Mike (Frank Dillane) on noin parikymppinen nuorukainen, joka asuu Lontoon kaduilla. Hän varastaa, valehtelee ja yrittää välillä vaikuttaa tuntemattomiin ihmisiin puheillaan ja vaatimuksillaan. Adoptiovanhempiinsa Mikella ei ole suhdetta. Äidille hän yrittää soittaa, mutta ei saa selvää tämän puheesta.

Mikella on kaduilla kaveri Nathan (Harris Dickinson) ja heillä on riitaa joko rahasta tai siitä, ettei sitä ole. Nathan varastaa Miken rahapussin ja siitä seuraa lisää pahoinpitelyä.

Nuorehko mies pankkimaailmasta, Simon (Okezie Morro), suostuu Miken pyyntöön ja lupaa hakea tälle automaatista rahaa. Matkalle automaatille Mike pahoinpitelee Simonin, joka joutuu sairaalaan ja Mike putkaan.

* *

Tuomion ja vankilareissun jälkeen Mike saa uuden mahdollisuuden. Käy ilmi, että hän on saanut samanlaisen mahdollisuuden jo kerran aikaisemmin.

Istuttuaan yli puolet tuomiostaan Mike vapautetaan. Hänen vapauteensa kuuluvat keskustelut väsyneen sosiaalityöntekijän Nadian (Buckso Dhillon-Woolley) kanssa. Tämä lupaa hänelle työpaikan ravintolan keittiössä ja asunnon hostellista. Miken pitää myös tavata Simon ja keskustella tapahtuneesta.

Työssä opastus on minimaalista ja vuorot pitkiä. Kämppä on ihan hyvä, siellä saa nukuttua ja siellä on suihku.

Jonkin aikaa Mike jaksaa ahertaa, mutta taidon ja opastuksen puute aiheuttaa valituksia, joita hän ei osaa käsitellä rauhallisesti. Hän on vain halpaa työvoimaa.

Vapaa-ajalla Mike löytää uusia ystäviä, jopa tytön Andrean (Megan Northam), jolle hän osaa vain kiukutella ja esittää vaatimuksia. Mike pakenee Nathanin luo, joka on löytänyt varaäidin, saanut työpaikan ja lopettanut huumeiden käytön.

Megan Northame ja Frank Dillane. Kuva: Anthony Dickenson

* *

Urchin – Vapaus on mielentila piirtää koko kuvan kodittomista nuorista. He ovat asuneet kadulla jo vuosia ja sen seurauksena elämäntaidot ovat olemattomat. He osaavat kerjätä, varastaa, sekoittaa päänsä ja kohdata kaltaisiaan.

Kukaan ei enää usko voivansa parantaa elämäänsä pysyvästi. Tytöt ja naiset ovat joko henkistä tai ruumiillista käyttöä varten; Miken kaltaisten elämässä ei osata parisuhteita.

Näyttää siltä, ettei Mike haluakaan ns. tavallista elämää. Väkivalta on hänelle olennainen keino asioita ratkoessa. Hän saa raivokohtauksia niin muille kuin itselleen. Hän hakkaa, potkii, huutaa.

Elokuvassa on muutamia kohtauksia, joissa vahvoja mielentiloja esitetään kuvitteellisina liikkeen ja värien kohtauksina. Ratkaisu on hyvä, koska nuoren miehen ajatusmaailma jää usein arvoitukseksi. Elokuvassa ei selitellä mistä lapsi on jäänyt paitsi. Näemme lähinnä lopputuloksen: ihmiset käyvät hänen hermoilleen ja hän muiden.

Frank Dillane on Miken roolissa erinomainen. Hänen liikehdintänsä kertoo kaiken ja tuo lisää vauhtia etsimiseen, epävarmuuteen ja päättämättömyyteen.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua