LEVYT | 1990-luvun merkittävimpiin elektronisen musiikin tekijöihin kuulunut Richard D. James palaa ensimmäisellä Aphex Twin -julkaisullaan lähes viiteen vuoteen.
”Sellainen ajatus tulee mieleen, että muutaman vuoden päästä tekoäly voi luoda jotain yhtä kädenlämpöistä käskyllä ’Aphex Twinin uusi EP’.”
Aphex Twin on julkaissut uutta musiikkia. Se on tällaiselle tyypilliselle sukupolvi-X:n edustajalle sekä suuri musiikkitapahtuma että eräänlainen karkkipäivä.
Aphex Twin (eli Richard D. James) on juuri se artisti, joka herätti uudelleen mielenkiintoni elektroniseen musiikkiin 1990-luvulla, ensimmäisen kerran sitten Kraftwerkin. Aphex Twin oli tuolloin uutta, nerokasta ja provosoivaa.
Iltapäivä oli siis täydellinen: tapasimme ystäväni kanssa, me kaksi tosiuskovaista, kellari-studiossa, ja hiljennyimme tilaisuuden vaatimalla arvokkuudella kuuntelemaan uutta neljän kappaleen Blackbox Life Recorder 21f -EP:tä (Warp, 2023) Aphex Twin -t-paidat päällä.
* *
1. Blackbox Life Recorder 21f
– Aika retroahan tämä on. Siis hyvässä mielessä.
– Tuo mieleen monet aika perus 1990-luvun ambientimmat, helpommat ja tanssittavimmat tasarytmiset Aphex-tuotannot.
– Aika selkeä mood-settler.
– Sellaista kivaa loppuillan tanssitavampaa technoa.
2. Zin2 Test5
– Hieman tiukemmalla särmällä ja biitillä lähdettiin tähän.
– Bassline aika tunnistettavaa artistin signaturea.
– Jälleen loppuillan tanssitavampaa technoa
3. In a Room7 F760
– More cowbell!
– Sellaista loppuillan tanssitavampaa technoa.
4. Blackbox Life Recorder 22 (Parallax Mix)
– Ehkä vähän haastavammalla biitillä miksattu versio EP:n ekasta biisistä.
– Silti se tanssittavuus pysyy.
– Mieleenjäävin pala koko kokonaisuudesta.
* *
Aphex Twin pysyy tällä EP:llään todella vankasti mukavuusalueillaan. Lähes joka biisin puolivälissä on drop, joka keskeyttää mukavasti jo lähes monotoniseksi käyneen kappaleen. Tuotos on ammattimainen, ehkä jopa laskelmoitu tyydyttämään, mutta ei yllättämään.
Koko EP:n tempot (BPM) ovat aika maltillisia ja tanssittavia, mitään breakbeatia ei ole lähdetty hakemaan. Biiseillä ei ole hirveästi omaa, tunnistettavaa ja toisista erottuvaa luonnetta. Kauhean uusille urille Aphex Twin ei siis tällä EP:llä lähde kuulijaa haastamaan.
Melodiakulkujen maltilliset venytykset (pitch bend) luovat pientä mysteerin ja kokeilevuuden ilmapiiriä. Sävellyksen keinona se on kuitenkin jokaisen kotisyntetisaattorin vasemmalla kädellä saavutettavissa.
Kokonaisuutena EP toimii, jollain lailla, mutta yksittäisinä kappaleina mikään näistä ei jää oikein mieleen. Sellainen ajatus tulee mieleen, että muutaman vuoden päästä tekoäly voi luoda jotain yhtä kädenlämpöistä käskyllä ”Aphex Twinin uusi EP”.
Blackbox Life Recorder 21f on pieni pettymys sille, joka tuntee Aphex Twinin aikaisemman tuotannon ja odottaa kuulevansa jotain uutta. Satunnainen kuulija saa mukavaa ja hyvin kulkevaa korvakarkkia.
Mikko Kanninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Nenosen runokokoelma ei saa tähtiä vaan pääskysen, voikukan, sammakon, västäräkin ja lapsen hymyn – arviossa Hengittävä eläin
LEVYT | Tamperelaisen Mikko Nenosen toinen runokokoelma Hengittävä eläin saa lukijan ymmälleen, hämilleen – mitä ihmettä tästä sanoisi ja kirjoittaisi?
Kolme matkaa pääkaupunkiseudulle, osa 1: Wilma-Emilia Kuosa Company ja jazztanssin ilta
TANSSI | Merja Koskiniemi näki Helsingissä kuukauden sisään kolme esitystä. Ensimmäisessä Wilma-Emilia Kuosa Companyn jazztanssin illassa hän sukelsi syvälle menneisyyteensä.
Hillittyjen ja kauniiden melodioiden taiturikolmikko antaa yhteisalbumillaan tilaa elämän äänille – arviossa Kiri Ra!
LEVYT | Linda Fredrikssonin, Lau Naun ja Matti Byen kymmenen vuotta hioma teos vaatii kuuntelijalta valmiutta pysähtyä.
Parasta juuri nyt (25.5.2026): Vastamaalattua, Annikin Runofestivaali, Pälkäneen rauniokirkko, Kintulammi, saunapääkaupunki
Aila-Liisa Laurila on käynyt Sara Hildénin taidemuseossa, aikoo osallistua Annikin Runofestivaalille ja odottaa parin remontin valmistumista.