Ei auta enää itkut, ei aineet eikä litkut – arviossa Litku Klemetin Asiatonta oleskelua

28.10.2022

Kuvat: Is This Art

LEVYT | Litku Klemetin heleästi pohdiskeleva kuudes albumi päästää ääneen vaihteeksi naisen Litku-hahmon takana.

”Samaan aikaan ammennetaan vanhasta, mutta tuoreella ja omannäköisellään otteella.”

ARVOSTELU

4.5 out of 5 stars

Litku Klemetti: Asiatonta oleskelua

  • Is This Art, 2022.
  • Kuuntele: Spotify

Tähtijengin ”Ei auta enää itkut, ei aineet eikä litkut” kertoo, että Sanna Klemetin paatosta välttelevä alter ego Litku saa Asiatonta oleskelua -albumilla (Is This Art, 2022) jäädä välillä sivuun, kun ihminen Litkun takana ottaa puheenvuoron. Neljän vuoden aikana syntyneissä kappaleissa soi vahvasti bändi, vaikka kyseessä on nimenomaan Sanna Klemetin lauluntekijälevy. Muutamaa astetta Litku-tarinoita pohdiskelevampi ja syvällisempi kokonaisuus pitää kiinni ahkeran lauluntekijän korkeasta tasosta.

Klemetin laulun ja koskettimien takana soivat rikkaasti mutta hillitysti annosteltuina Pekka Tuomen kitarat, ohjelmoinnit, koskettimet ja saksofoni, Aleksi Muinosen sähköbasso ja tamburiini sekä Sami Keinäsen lyömät. Kaikkia kolmea kuullaan tarpeen mukaan myös taustalauluissa. Pambikallio-yhtyeen Pauliina Koivusaari soittaa levylle jouset.

* *

Heleästi kasvava En elä miettii mihin aikaansa tuhlaa ja on heti kärkeen hieno esimerkki olemassaolon ja oman tekemisen pohdiskelusta, jonka Klemetin kopla onnistuu pukemaan hilpeän svengaavan popkappaleen progemausteilla koristeltuun kaapuun. Sovituksen pienet nyanssit, hillityn kasvava mutta kevyt ilme ja olennaiseen keskittyvä ote nostattavat peukun.

Mieleenpainuvimpiin kappaleiseen nousee heti ensi kuunteluista asti yhtä lailla pienieleisen heleä Hommat ei mee hyvin, johon bändin taustastemmat tuovat lisäkorkeutta. Vaikka lauletaan vastoinkäymisistä ja kömmähdyksistä, ei niiden kohtaamisesta oteta stressiä vaan ollaan valmiina ponnistelemaan.

Villit lupiinit tuo pieniä puhallinpurskahduksia väreilevään soittoon. Siinä missä säe on hiukan tasapaksuhko, nousee kertosäe kivasti esille. Klemetin laulun väräjävyys tasapainoilee hetkittäin teatraalisuuden kuilun reunalla, mutta selviää voittajana maaliin. Soiton raukea svengi kuulostaa tässäkin ihanan rennolta ja ”valmiilta”. Materiaalia on varmasti neljän vuoden aikana hinkattu kerran jos toisenkin, mutta se ei kuuluu väkinäisyytenä eikä rikas sovituskynä lähde haastamaan pohjalla uivaa pienesti kaunista ydintä.

Energisesti huohottava Tähtijengi tuo uhmakkuudellaan, taputuksillaan, saksofonipurskautuksillaan ja positiivisella junnaavuudellaan tervetullutta biletysuhkaa pakettiin. ”Perjantai keskustassa, oisinpa voinu olla ees sun kanssa”, lauletaan samassa hengessä Tuuliajolla PikAteriassa -kappaleen haikean mutta menevän torvisvengin välissä. Tulevien keikkojen päätösratsastus?

Nimibiisi Asiatonta oleskelua onnistuu hienosti istumaan kaihoisasti pianon äärelle jousikoristeiden luodessa ympärille keijukaissatumaisen harsoista mutta kuulasta tunnelmaa. Vaikka vauhti on raukea, on biisissä hieno imu ja väkevämmin isketyt hillityt nousut luovat kauniin koristeellista tornia. ”Kun ei ole mitään asiaa, jopa musiikki on roskaa”, Klemetti pohtii.

Kantristi avara Miten voit nukkua? väreilee tasaisella askeleella, mutta onnistuu välttämään jumahtamisen ansan heleydellään. ”Kuhmossa kaikki on toisin.”

Kalajuttu räväyttää iloisella virneellä, lämmittää saunan ja menee hankeen uimaan. ”Kylmää, kuumaa” -nosto jää päähän ja kappaleen hilpeä pörinä nostaa biletyskäyrää monen pelkistetymmän pohdiskelun rinnalla. Litku Klemetti -yhtyeen kepeän progemausteinen soundi lämpöineen ja hillittyine polveiluineen alkaa olla yksi oman aikakautensa tunnuksista. Samaan aikaan ammennetaan vanhasta, mutta ihan tuoreella ja omannäköisellään otteella.

Läpi Helsingin yön onnistuu saman tein astumaan urbaanin öisen Helsingin katukuvaan isosti kaartavalla viipyilevyydellään. Taksin ikkunasta ihailtu kaupunkimaisema saa Klemetin pohtimaan jopa bändin lopettamista, mutta viime vuosien hienojen keikkakokemuksien pohjalta toivon sille vielä monia yhteisiä hetkiä.

Soita, Sanna! nousee maailmantuskan mietteistä upealla sovituksella hienoihin kasvatuksiin: ”Minä lupaan tulla sua vastaan / beibi beibi, olen samanmoinen / soita mulle, jos oot yksinäinen, lupaan, vastaan…” Kappale kasvaa sekä soiton että ajatuksen puolesta voimabiisiksi, jossa kootaan jo kansanliikettä nostamaan toinen toisiaan, koska joukossa on voimaa.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua