Chiharu Shiotan Äärirajoilla (EMMA) herättää runsaasti erilaisia mielleyhtymiä ja ajatuksia. Kuvat: Mikko Saari
MUSEOT | Mikko Saari kiersi katsomassa pääkaupunkiseudun huomattavimmat nykytaiteen näyttelyt: Amos Rexin Maanalan, Kiasman ARS22-näyttelyn ja EMMAn tarjonnan. Tarjolla on paljon näkemisen arvoista nykytaidetta kesälomareissun kohteeksi.
”EMMA saakin meiltä täydet pisteet: itse rakennus on kiehtova ja näyttelyt sen sisällä ovat tulvillaan kiinnostavia teoksia.”
Kävimme pitkästä aikaa Helsingissä pienellä kesälomaretkellä ja kiersimme luonnollisesti näyttelyitä. Taiteen katseleminen on parasta viihdettä, etenkin kun se on hyvin halpaa. Kolmen hengen seurueemme ei maksanut näistä käynneistä mitään, kun ainoa aikuinen vilautteli Museokorttia ja alaikäiset pääsevät näyttelyihin ilmaiseksi. Koko matkalla vain Luonnontieteellinen museo halusi sisäänpääsystä rahaa. Lähes 30 asteen helteistä ei myöskään museoissa tarvinnut kärsiä.
Huolella kuratoitu nykytaide on aina mielenkiintoista; huonoimmillaankin se herättää kuitenkin keskustelua ja parhaimmillaan innostaa todella virkistävästi.
* *
Mariele Neudeckerin Over and Over, Again and Again toisesta suunnasta tarkasteltuna. Toisesta päästä vaikutelma on erilainen.
Amos Rex ja Maanala
Amos Rex on jäänyt aikaisemmin näkemättä. Nyt tämä puutos korjattiin heti ensimmäisenä toimena Helsinkiin saavuttuamme. Museon lipunmyynti ei vielä ihmetytä, vaikka taidetta onkin nyt hauskasti levittäytynyt rakennuksen katolle asti. Leuat kuitenkin loksahtavat auki kun laskeudumme alakertaan. Wau-arkkitehtuuria, tosiaan! Jo alakerran aulatila ihastuttaa.
Kontrasti valkoisen aulan ja mustanpuhuvan museotilan välillä toimii. En tiedä, onko Amos Rex aina näin synkkä, mutta ainakin tämänkertaiseen näyttelyyn se sopii oivallisesti. Nyt ollaan maan alla, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti.
Maanala-näyttely on täynnä kiehtovia teoksia. Mukana on niin uutta ja vanhaa nykytaidetta kuin klassisempaakin materiaalia: vanhoja maalauksia, Dorén etsauksia, Rodinin veistos… kuraattorit ovat tehneet hienoa työtä.
Museotilakin tarjoaa yllätyksiä, se kun jatkuu jatkumistaan ja uusia huoneita löytyy aina vain lisää. Kiinnostavia teoksia on paljon. Heti sisäänkäynnillä vastaan tullut Mariele Neudeckerin Over and Over, Again and Again koostuu kolmesta kuutiosta, joihin on rakenneltu luolamaisemia dioraamoiksi. Varsinkin keskimmäistä kuutiota on vaikea nähdä muuten kuin katsomalla toisten kuutioiden läpi. Vaikutelma on kiehtova ja vaihtelee riippuen siitä, kummasta suunnasta teosta katselee.
Norjalaisen Sten Are Sandbeckin While We Are Waiting (Tree Rings) on kokoelma kantoja ja lautoja, joihin on lisätty ilmeikkäät mulkosilmät. Yksinkertaista ja vähän lapsellistakin, mutta myös todella viihdyttävää. Tämä oli ehdottomasti näyttelyn hyväntuulisin teos. Kiinnostavaa ja samalla huolestuttavaa leikkimielisyyttä oli myös ydinaseista tehdyissä frottaasiteoksissa.
Maanala-näyttely on täynnä mielenkiintoisia, helposti lähestyttäviä ja ajatuksia herättäviä töitä, arkkitehtuuriltaan upeassa ympäristössä. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.
Maanala-näyttely Amos Rexissä 21.8.2022 asti.
* *
Luís Lázaro Matisin Atlantis on huikea magentansävyinen huone.
Kiasma ja ARS22
Kiasma on tällä hetkellä täynnä ARS22-näyttelyä. Sarjassaan kymmenes suurnäyttely esittelee nykytaidetta laajasti. Mukana on ensimmäistä kertaa myös vanhempia avainteoksia, joita on haluttu nostaa esille keskustelemaan uudempien teosten kanssa. Meidät pysäytti esimerkiksi Mervi Kytösalmi-Buhl 1970-luvun lopusta peräisin olevilla videoteoksillaan.
Aivan Maanalan tasoista vaikutusta ARS22 ei tehnyt. Osasyy on meissä: näyttelyssä on esillä runsaasti videotaidetta, jonka äärelle pysähtymiseen meillä ei ollut nyt riittävää kärsivällisyyttä. Näyttelylle kannattaa siis varata hyvin aikaa, videoissa riittää katseltavaa.
Ilahduttavia teoksia tästäkin kokonaisuudesta kyllä löytyi. Suosikkimme oli Luís Lázaro Matisin aivan tuore Atlantis, joka täytti yhden pienen huoneen magentansävyisellä merenalaisella maailmalla. Myös Sol Caleron värikäs linja-auto El Autobús oli mielenkiintoinen. Joel Slotten taulut ilahduttivat, kuten aina.
ARS22 on kaikkiaan hyvin laaja kokonaisuus, josta näyttelyn läpikävely on pieni raapaisu. Kiasmassa esitetään myös tapahtumallisia teoksia ja kokonaisuuteen kuuluu myös osallistava oopperateos Sun and Sea syksyllä.
ARS22 Kiasmassa syksyyn asti, ensimmäinen osa sulkeutuu 4.9. ja toinen 16.10.2022.
* *
EMMAn näyttelyt
EMMA eli Espoon modernin taiteen museo on minulle uusi tuttavuus. Länsimetro on tuonut sen mukavan lähelle: Helsingin keskustasta ajaa metrolla Tapiolaan noin vartissa ja EMMA on lyhyen kävelymatkan päässä metroasemalta.
Minut Tapiolaan kannusti kirjailija Paula Havaste, joka suositteli Kirjavinkeissä julkaistussa haastattelussa Daniel Burenin Les Paravents -teosta. Sattumalta luin vielä alkukesästä Ingeborg Bachmannin Malina-romaania ja pohdin sen äärellä, mitä Weilin+Göösille tapahtui (se muuttui 1990-luvulla WSOY:n tytäryhtiöksi, keskittyi suurteoksiin, hiipui ja lopetti toimintansa 2011).
Tämä liittyy EMMAan sikäli, että WeeGee-talo, jossa EMMAkin sijaitsee, on entinen Weilin+Göösin painotalo, Aarno Ruusuvuoren suunnittelema konstruktivistisen arkkitehtuurin mestariteos. EMMA saakin meiltä täydet pisteet: itse rakennus on kiehtova ja näyttelyt sen sisällä tulvillaan kiinnostavia teoksia.
Daniel Burenin Kävelyllä siksakissa (Les Paravents) on valtava teos, joka koostuu suuresta määrästä värikkäitä sermejä. Ne muodostavat suureen, avoimeen näyttelytilaan mielenkiintoisen labyrintin. Kulkemalla labyrintissä löytää uusia värien yhdistelmiä ja erilaisia näkymiä loputtomiin. Kokonaisuutta täydentää WeeGeen satametriseen ikkunaseinään asennetut värilliset levyt, jotka tuovat teokseen oman värimaailmansa.
Kävelyllä siksakissa (Les Paravents) esillä 17.7.2022 asti.
Daniel Burenin Les Paravents tarjoaa monenlaisia kuvakulmia, suunnasta riippuen. Isossa labyrintissä on paljon nähtävää.
Erittäin mielenkiintoinen teos oli myös Chiharu Shiotan Äärirajoilla (Tracing Boundaries), jossa museon huonetila on pingotettu täyteen punaista lankaa. Lankojen keskelle on asennettu vanhoja ovia, joista avautuu kulkureittejä teoksen läpi. Lankaa on paljon, YLE:n jutun mukaan kaikkiaan 350 kilometriä, siis suunnilleen sen verran, mitä Tampereelta on linnuntietä Pärnuun.
Taiteilija ei sentään ihan itse punonut teosta kasaan, vaan työtä riitti kolmelletoista ihmiselle kahden viikon ajaksi. Lopputulos on yhtä kaikki vaikuttava, teokseen sisälle asteleminen vie ihan uudenlaiseen maailmaan. Punainen väri on hyvin valittu, se herättää monenlaisia ajatuksia ja tuo mieleen esimerkiksi verisuonistot.
Teos on osa vuotusista Saastamoisen säätiön ja EMMAn yhteistä InCollection-sarjaa, jossa merkittäviltä taiteilijoilta tilataan museon arkkitehtuurin ja ympäristön huomioon ottavia paikkaan sidottuja teoksia.
Äärirajoilla (Tracing Boundaries) esillä 27.11.2022 asti.
Kokoelmanäyttelyssä helmiä
Aina tarjolla on kokoelmanäyttely Kosketus, joskin sen sisältö vaihtelee jonkun verran – seuraavan kerran muutoksia on luvassa 17.7.2022, kun elokuussa avautuva Nykyaikaa etsimässä -näyttely laajenee Kosketus-näyttelyn käytössä olevaan tilaan ja toisaalta Daniel Burenin näyttely puretaan. Teosvalikoima tulee siinä kohtaa muuttumaan.
Poistuvassa valikoimassa on esimerkiksi Hans Rosenströmin Kaiken osana, vaikuttava tilallinen ääniteos. Tämä binauraalisella äänityksellä tehty teos on parhaimmillaan museotilaan rakennetussa huoneessa, mutta sen voi kuunnella myös kotioloissa, teos löytyy EMMAn nettisivuilta. Hyvillä kuulokkeilla kuunneltuna se antaa oivan tuntemuksen tilassa olemisesta. Toinen suosikkimme – niin ikään Paula Havasteen suosituksesta – oli Aparna Raon ja Søren Porsin vaatimaton teos Nimetön, joka näyttää päällisin puolin valkoiselta taululta. Kun sille antaa hetken aikaa, siitä paljastuu uusia syvyyksiä.
Puolalaisen Alicja Kwaden graniittiteos Trans-For-Men (Fibonacci) on myös poistumassa. Kahdeksan graniittiveistoksen rivi kuvaa muuntumisprosessia, jonka lähtökohtana on luonnollinen kivenlohkare. Sitä algoritmi on muovannut kohti palloa ja pyramidia, tuloksenaan kehittyviä muotoja, joiden tilavuus pysyy vakiona. Teos tarttuu helposti silmään.
Myöskin poistumassa oleva Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen Restless Horizon on sekin katseenvangitsija; tämän teoksen keikkuva silikoniöljystä muodostuva horisontti aaltoilee ja elää huomattavan tahmeasti, havainnollistaen aaltoliikettä lumoavalla tavalla. Tämän taideteoksen voisi hyvin nähdä Heurekankin kokoelmissa.
Mikko Saari, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
20-vuotias taidejuhla tarjosi lähes 200 kohdetta – maistiaisia Pirkanmaan Taidesuunnistuksesta
KUVATAIDE | Pirkanmaan Taidesuunnistus täytti jo 20 vuotta. Taidesuunnistus on siitä mukava laji, että rasteja riittää eikä niiden löytämiseen välttämättä tarvitse karttaa saati kompassia.
Valon tähden – Taidehallissa keväällä hurmanneen Marja Pirilän teoksia esillä nyt Tokiossa
KUVATAIDE | Marja Pirilän töitä on esillä Tokion valokuvataiteen museossa kesäkuun alkupuolelle asti ja naapurigalleriassa huhtikuun puoliväliin.
Serlachius-museon tuoreet näyttelyt tuovat esiin parturissa käynnin traumoja ja venyttävät taiteen rajoja
KUVATAIDE | Devan Shimoyama kertoo Serlachius Kartanossa hiljattain avatussa näyttelyssä oman tarinansa afroamerikkalaiseen kulttuuriin liittyvistä hiustraumoista.
Kosmopoliitin kulttuuriperheen kasvatti – Eero Järnefeltin suurnäyttely Ateneumiin
KUVATAIDE | Eero Järnefelt tallensi maalauksiinsa vuodenaikojen vaihteluita Kolilla ja kovaa työtä kaskenpoltossa. Ajattelun eväitä hän sai kotitaustastaan.
