Itsenäisyyspäivä, 2025, akryyli pahville. Kuvat: Matti Kuusela
KUVATAIDE | Nokian Taidetila Raamin ”Nyt. Nyt! NYT!” -näyttelynsä kuka tahansa saa kirjoittaa mielipiteensä puhtaalle seinälle – lupa koskee jopa lapsia ja vanhuksia!
”Heidi Linsén itse kutsuu lähestymistään ’pehmeäksi dokumentaatioksi’.”
Heidi Linsén: Nyt. Nyt! NYT! Nokian Taidetila Raamissa 26.9.2025 asti.
Nokialta Kulttuuri- ja kirjastotalo Virran alakerrasta löytyy aikamoinen aarre.
Se on Taidetila Raami ja siellä järjestetään kuukaudesta toiseen erinomaisen kiinnostavia ja hyvin erilaisia taidenäyttelyitä. Ikävä kyllä Raami on turhan piilossa ihmisten katseilta ja kulkureiteiltä, joten tavallinen tallaaja eksyy sinne harvoin sattumalta.
Nyt kannattaa eksyä. Uusin näyttely Nyt. Nyt! NYT! tarkastelee monipuolisesti, värikkäästi ja vähän hauskastikin suomalaisen mielenosoituskulttuurin muutosta.
Näyttelyn takana on helsinkiläinen Heidi Linsén. Esitteen mukaan hänen teoksissaan ”pehmeys kohtaa yhteiskunnan epäkohdat, universaalit ja omakohtaiset kokemukset. Tuftaamalla toteutetut ryijyt saavat katsojan pysähtymään ja pohtimaan suhdettaan käsiteltyyn aiheeseen.”
Convoy Helsinki, 2025, tuftattu villa- ja akryylilanka.
Tuftaamalla toteutetut ryijyt?
Älkää välittäkö, en minäkään ennen ollut kuullut koko sanaa. Tuftata? Tulee mieleen ihan jotain muuta kuin tehdä taidetta.
Internet auttaa:
”Tuftaus on käsityötekniikka, jossa lanka pujotetaan erikoisneulaan ja painetaan toistuvasti kankaan läpi, jättäen lenkkejä tai sileää pintaa työn toiselle puolelle.”
Linsén itse kutsuu lähestymistään ”pehmeäksi dokumentaatioksi”. Hän työstää aiheensa lanka kerrallaan pysyväksi, jopa lohdulliseksi muistoksi. Kontrastit niin valööreissä kuin aiheen ja valitun tekniikan välillä ovat Linsénin pysyvä inspiraation lähde.
Turve, 2025, tuftattu villa- ja akryylilanka.
* *
Menkää itse katsomaan, katsokaa sekä läheltä että kaukaa. Ja ihmetelkää, miten tarkasti tuftaamalla voi luoda teoksen vaikkapa Elokapinassa punaisiksi maalatuista Eduskuntatalon pylväistä tai mielenosoituksesta, jossa poliisi suihkuttaa pippurisumutetta maassa rauhallisesti istuvan nuoren kasvoille.
Kyllä. Linsénin teokset ottavat kantaa, mutta pehmeästi, kauniisti, lämpimästi. Juuri se tekee niistä niin mielenkiintoisia; mellakkapoliisi melkein kudottuna tai virkattuna eli tuftattuna vaikuttaa entistä julkeammalta.
Kaisaniemenkatu, 2024, tuftattu villa- ja akryylilanka.
Teoksia tekee mieli kosketella, mutta se ei ole sallittua. Onneksi esillä on hipelöintipalleroita, joiden avulla voi omin sormin kokeilla miltä tuftattu teos tuntuu.
Mielenkiintoinen on myös valkoiseksi jätetty pitkä seinä. Se kutsuu kävijöitä itseään osoittamaan mieltä! Pöydällä on kuusi mustaa tussia, joilla saa kirjoittaa tai piirtää seinälle omat mielenilmaukset. (Perjantaina kuudesta tussista viisi oli jo melkein kuivunut, joten järjestäjätaho, viekää lisää!)
Free, free Palestine! 2025, akvarelli
* *
Etenkin lapset ja nuoret ovat riemastuneet mahdollisuudesta, ja seinä on alkanut täyttyä. Osasyy voi olla, että kerrankin saa luvan kanssa kirjoittaa suoraan seinälle – kirjoitin ja piirsin itsekin, ja kyllä tuntui vanhuksestakin hyvältä! Mutta myös viestit ovat tärkeitä, niitä voitte lukea jutun lopusta löytyvistä kuvista.
Joku neropatti oli jo kirjoittanut ”NigAt uuNiin”. Minusta se ei kuitenkaan ole mielen- vaan tyhmyydenosoittamista ja rasismia, ja joku henkilökuntaan kuuluva voisi käydä pyyhkimässä viestin pois.
Vai onko joku sitä mieltä, että tämä rajoittaisi sananvapautta?
Sana on vapaa.
Niin, Linsénin näyttely pakottaa miettimään oikeutta osoittaa mieltään, mielipiteestä riippumatta. Samalla se kutsuu kävijän tutkimaan omia arvojaan: mikä saisi sinut maalaamaan kyltin ja osallistumaan mielenosoitukseen.
Minut on saanut tällä vuosikymmenellä ainoastaan Gaza.
Free Palestine!
Matti Kuusela, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Palava taivas on kahden taiteilijan vuoropuhelua yli vuosikymmenten – Markkula ja Ala-Maunus HAMissa
KUVATAIDE | Petri Ala-Maunukselle ja Mauno Markkulalle yhteistä on tunne, josta he ammentavat kuviin maisemista. Taiteen kieli sen sijaan on kummallakin omanlainen.
Taiteen voimaa, vimmaa ja valoa – HAM, Serlachius ja Sara Hildén
KUVATAIDE | Magdalena Abakanowizcin näyttely Helsingissä, Anish Kapoor ja Viljami Heinonen Serlachiuksella sekä Vastamaalattua Sara Hildénillä.
Olemisesta kohti mahdotonta – Mäntän XXX kuvataideviikot ojentaa kättä yli taidemuotojen rajojen
KUVATAIDE | Mäntän kuvataideviikot jatkuvat Pekilossa vielä elokuun loppuun. Paljon keskustelua herättänyt näyttely kutsuu ajattoman ihmettelyn äärelle.
Vielä on kesää jäljellä – ja kaksi kiehtovaa luontoteemaista näyttelyä Turussa
KUVATAIDE | Marja Heinonen kirjoittaa islantilaisen Eggert Péturssonin teoksista Turun taidemuseossa ja Maija Tammen näyttelystä Aboa Vetus Ars Novassa.