Kulttuurikasarmin Gilda. Kuva: Alejandro Ramirez
FESTIVAALI | Kulttuurisyksyyn olennaisena osana kuuluva Rakkautta & Anarkiaa -festivaali antaa mahdollisuuden heittäytyä reilun kymmenen päivän ajaksi elokuvateatteriin.
Antti Selkokari, teksti
Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin (17.–27.9.2026) edellisvuosilta tuttujen Helsingin esityspaikkojen joukossa on yksi uusi, Narinkkatorin viereinen Kulttuurikasarmin Gilda, josta festivaalin käytössä ovat ykkös- ja kakkossali.
Rakkatta & Anarkiaa eli Helsinki International Film Festival esittää tänä vuonna kaikkiaan 136 pitkää ja 114 lyhyttä elokuvaa. Festivaali ei pyri jatkuvaan kasvuun, koska pitää viime vuosiensa mittakaavaa sopivana. Tapahtuman julkilausuttuna tavoitteena on jatkuvuus, eivätkä tietyt absoluuttiset kasvua osoittavat numerot.
Festivaalin tiedottajan Kaisu Tervosen mukaan ”Rakkautta& Anarkiaa voisi teoriassa kasvaa, mutta se tarkoittaisi esityspäivien ymppäämistä entisestään ahtaaseen aikatauluun.”
Vaikka yli sadasta elokuvasta on mahdotonta valita kaikkein kiinnostavimpien listaa, täytyy kuitenkin nostaa esiin edes muutama.
* *

A Woman’s Life. Kuva: Rakkautta & Anarkiaa
Charline Bourgeois-Tacquet’n A Woman’s Life puhaltaa uutta eloa ranskalaisiin ihmissuhde-elokuviin. Léa Druckerin häikäisevän hienosti esittämän kasvokirurgi Gabriellen elämä on yhtä lentoa, sillä työ vaatii häntä antamaan täyden huomion liikenneonnettomuuksien uhrien leikkaamiselle, niin puhelinneuvotteluissa kuin leikkaussalissa. Kotona hänen on oltava äitinä miehen ex-liitostaan tuomille huonotapaisille bonuslapsille.
Työpaikalle aineistonhankintamatkallaan ilmaantuva kirjailija Frida (Mélanie Thierry) synnyttää Gabriellessa levottomuutta, jota hän ei uskonut olevan olemassakaan. Elokuva modernin naisen stressistä yhdistelee elegantisti koomisuutta arkeen tekemättä tarinastaan paisuteltua melodraamaa.
* *

Salvation. Kuva: Rakkautta & Anarkiaa
Turkkilaisohjaaja Emin Alperin Salvation voitti Berliinin elokuvajuhlien Hopeisen karhun eli kakkospalkinnon. Elokuva kertoo tarinan sukuvihasta ja rajakiistasta Turkin vuoristoseudulla. Elokuvaa on inspiroinut vuoden 2009 tositapaus, jossa turkkilaisessa Mardinin maakunnassa löydettiin 44 ihmistä tapettuna automaattiaseilla ja käsikranaateilla. 60 lasta jäi orvoksi.
Elokuvan maisemat tuovat mieleen Nuri Bilge Ceylanin elokuvan Once Upon a Time on Anatolian. (2011). Sukulaisten välinen verikosto ruokkii fanatismia. Asetelma muistuttaa uskonsotaa, jossa sorretuiksi itsensä tuntevien väestöryhmien uhriutumisella perustellaan väkivallan käyttöä. Alper tekee kammottavasta tilanteesta elokuvan, joka on yleispätevä itsevaltiaiden johtamassa maailmassa.
* *

Dua. Kuva: Rakkautta & Anarkiaa
Kosovon alueelta tehdyt elokuvat ovat harvinaisuus. Sellainen on Blerta Boshollin ohjaama Dua. Elokuva kertoo Kosovon albaanien karusta elämästä 1990-luvun loppupuolen Pristinassa Jugoslavian hajoamissotien laajettua Kosovoon. Ohjaaja Bosholli yhdistelee omia muistojaan fiktioon.
Elokuva on päähenkilönsä, 13-vuotiaan koulutyttö Duan kasvukertomus. Sodan ja serbien harjoittaman albaanien etnisen puhdistuksen keskellä Duasta kasvaa realistinen nuori ihminen, joka ymmärtää koston turhuuden. Elokuva tuo pakolaisuuskokemuksen lähelle, sen miten raastavaa on jättää koti ja ehkä joutua eroon osasta perhettään. Jännitteitä tasapainotteleva elokuva jättää toiveikkaan jälkimaun.
Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali Helsingissä 17.–29.9.2026.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Maxim Leon romaaniin perustuva elokuva on hulvaton sankaritarina – arviossa Berliinin sankari
ELOKUVA | Wolfgang Beckerin viimeiseksi jääneessä elokuvassa kaikki ei välttämättä ole totta, mutta useampi tarvitsee sankarin monestakin syystä.
Kuin kuvastimessa #65: Jonathan (1970)
ELOKUVA | Kauhuisa lokakuu huipentuu poliittiseen vampyyrielokuvaan 1970-luvulta.
Michael Toppeliuksen pensseli kaarteli kuvakirkkoihin koristeita seitsemällä vuosikymmenellä
ELOKUVA | Risto Degerman ja Lauri Lounela innostuivat kirkkomaalarin elämästä niin syvästi, että tekivät tästä puolitoistatuntisen dokumentin indie-tuotantona.
Lapin sota -elokuvasta tuli pitkäpiimäisyyden juhlava spektaakkeli
ELOKUVA | Aku Louhimiehen elokuva ottaa etäisyyttä tavanomaisiin sotaelokuviin. Pääosassa ei suinkaan ole sotiminen, vaan tunne-elämä.



