Värttinä vauhdissa Tampereen Tullikamarin Klubilla. Kuvat: Aila-Liisa Laurila
KONSERTTI | Kansainvälisesti menestyneenä maailmanmusiikkiyhtyeenä tunnettu Värttinä juhlii Oi Dai -läpimurtolevynsä kolmekymppisiä, mutta ei malttanut Tampereen konsertissaan olla esittämättä parhaita biisejä muiltakin albumeiltaan.
Värttinä Tullikamarin Klubilla Tampereella torstaina 14.7.2022.
Lähdin Tullikamarin Klubin konserttiin salaa toivoen, että saisin kuulla Värttinän version ystäväni Raija Zaprudskajan henkeä salpaavasta joiusta ”Terve tänne tultuanne, suuret valtavierahani…”. Yllätys lyö ällikällä, kun Värttinä aloittaa show’nsa astelemalla lavalle Raijan joikua laulaen.
Ihokarvat nousevat pystyyn kylminä väreillen ja rakkaat muistot nostaen mieleen. Värttinän solistit Susan Aho, Mari Kaasinen ja Karoliina Kantelinen vetävät joiun kolmiäänisesti ja lähes yhtä komeasti kuin Raija Zaprudskaja aikoinaan.
Raija oli vahva voimanainen Vuokkiniemen Marttojen lauluryhmässä. Hän oli syntynyt vuonna 1937 ja siirtyi tuonilmaisiin kesällä 2017. Raijan joiku on jäänyt elämään!
On suuri onni, että Värttinä kiersi Vienan Karjalan runokylissä kesällä 2014 ja ehti tavata Raijan Vuokkiniemessä. Matkalta syntyi albumi Viena vuonna 2015 ja upea Raijan joiku taltioitui sille. Raija oli oppinut joiun isoäidiltään.
Tietenkin konsertti piti aloittaa sillä, koska se on tervetulojoiku. Yllättävää aloitus on siksi, että tämän vuoden kiertueella on tarkoitus juhlia vuonna 1991 julkaistua Oi Dai -albumia.
* *
Oi Dai -albumi on Värttinän kolmas studioalbumi ja pitää sisällään 12 kappaletta. Yhtä niistä ei koskaan esitetä, kertoi yhtye kappaletta hetken aikaa yhteen ääneen tavoitellen. Eikä esittänyt sitä tälläkään kertaa! Kyseessä on levyn viimeiseksi aikoinaan sijoitettu Yks on huoli.
Biisi on kieltämättä kirkossa laulettavaksi virreksikin liian surkea. Siksi on parempi, ettei railakkaan illan tunnelmaa pilata millään apealla jollotuksella.
Värttinässä on parasta juuri riemu, rempseys ja vauhti. Tällä kiertueella menoa on kiihdyttämässä Värttinän perustajaksi tituleerattava Sari Kaasinen, joka nousi lavalle toisesta biisistä alkaen. Tämä leidi jaksaa pyöriä siinä missä nuorempansakin.
Jousivirtuoosi Lassi Logrén ja perkussionisti Mikko Hassinen vetivät omat soolo-osuutensa.
Oi Dai sisältää kaksi instrumentaalikappaletta. Niistä kuultiin Tantsukolena, joka osoittautui viulu- ja jouhikkotaituri Lassi Logrénin bravuuriksi. Alun perin sitä ovat esittäneet muut viulistit.
Värttinä on sitten vuoden 1983 luonut nahkansa useaan kertaan. Moni ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, että Värttinässä on soittanut vuosikymmenten varrella yhteensä lähes 50 muusikkoa.
Myös ison rumpusetin tällä kertaa kotiin jättänyt Mikko Hassinen sai vetää soolon tamburiinin kalvoa iskien. Hieman muiden varjoon jäi ehkä ainoastaan kitaristi Matti Laitinen.
Vahvistettu lauluryhmä mahdollisti Susan Ahon siirtymisen osaksi ajasta kiinni hanurin näppäimiin. Alun perin hän tulikin Värttinään haitaristiksi, mutta siirtyi sittemmin laulajaksi.
* *
Värttinä tunnustaa avoimesti karjalaista kulttuuria olematta liian kapea-alainen. Se on luonut omat versionsa lukemattomista perinteisistä lauluista. Lisäksi aineksia on ammennettu laajalti suomalais-ugrilaisesta perinteestä.
Korkealta ja kovaa -laulutyyli on kuin suoraan Marimaalta, Mordvasta, Udmurtiasta tai Inkerinmaalta. Säestyksessä samaa soundia voi kuulla unkarilaisten tai romanialaisten perinneyhtyeiden soitossa.
Sari Kaasisen mukaan vahvat vaikutteet saatiin vuonna 1988 Petroskoissa pidetyiltä suomalais-ugrilaisilta festivaaleilta. Esimerkiksi Kiiriminna-kappale on lainattu inkeriläiseltä Röntyskä-mummoryhmältä, joka on esittänyt sitä nimellä Tiiriminna. Omat osuvat sovitukset ovat tehneet lainatavarasta Värttinän omia.
Varsin vaikuttavan sovituksen ja esityksen Värttinä on versioinut myös Sari Kaasisen kappaleesta Louhi, jonka hän julkaisi Aika riemulle ruveta -sooloalbumillaan vuonna 2014. Värttinä muuttaa esityksen alkuperäistä mystisempään muotoon. Biisi tuli Värttinän ohjelmistoon Suomi 100 -vuonna.
Encorena nähtiin ja kuultiin loistavien tanssien ja soolo-osuuksien elävöittämä Varrii ompi zaijuvesj, joka kertoo kuumasta teevedestä.
Pitkän matkansa varrella Värttinä on harhautunut etäälle Oi Dailla kuultavasta perustyylistään. Paluita juurillekin se on tehnyt useasti. Tämä Oi Dain kertaus muutamilla lisähöysteillä osoittaa, että Oi Dai ei myynyt platinaa turhaan eikä vienyt Värttinää ansiotta maailmalle.
Perus-Värttinä toimii yhä. Se riemastuttaa, tanssittaa ja osoittaa suomalais-ugrilaisen perinteen elävän voiman, vaikka Venäjä on taas uudelleen erottanut sukulaiskansat toisistaan.
Tampereen konsertin jälkeen seuraavana keikkalistalla vuorossa Kaustinen Folk 16. heinäkuuta ja sen jälkeen elokuusta lokakuuhun jatkuva kiertue lähinnä Itä-Suomessa. Tampereella Värttinä nähdään taas 11. lokakuuta.
Aila-Liisa Laurila, teksti ja kuvat
* *
Nämä kuultiin
- Marilaulu
- Kiiriminna
- Vot vot ja niin niin
- Oi Dai
- Viikon vaivane
- Mie oon musta,
- Tantsukolena
- Tupa täynnä tuppasuita
- Ukko lumi
- Miinan laulu
Encore
- Raijan joiku
- Louhi
- Seelennikoi
- Varrii ompi zaijuvesj
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
Don Huonojen mustat ja valkoiset sävelet myivät Pakkahuoneen loppuun
MUSIIKKI | Vuodet ovat kohdelleet 1990-luvun suomirockin suosituimpiin kuulunutta yhtyettä suopeasti, mutta lujemminkin ruoska olisi voinut sivaltaa.
Tampere Biennalen yltäkylläinen ohjelma tarjoili lukuisia kantaesityksiä ja nykymusiikin moniäänisyyttä
MUSIIKKI | Eetu Lehtosen kantaesityksenä kuultu Hymn sai alkusysäyksen Lehtosen lukiessa Aberfanin kylässä vuonna 1966 tapahtuneesta kaivosjätteen maanvyöryonnettomuudesta.
