Lei Liang. Kuva: Alex Welsh
KONSERTTI | Kaikuja kaukaa -konserttiin kannatti tulla jo kiinalais-amerikkalaisen Lei Liangin sävellyksen Gobi Canticle ansiosta.
Tampere Filharmonia: Faunien iltapäivä – Kaikuja kaukaa. Lei Liang: Gobi Canticle, Lotta Laaksonen, viulu ja Sirja Nironen, sello. August Klughardt: Puhallinkvintetto op. 79 C-duuri, Nina Johnson, huilu, Heikki Pöyhönen, oboe, Reetta Näätänen, klarinetti, Pauliina Koskela, käyrätorvi ja Marcin Wosinski, fagotti.Felix Mendelssohn: Jousikvartetto e-molli op. 44 nro 2. Katri Nikkanen, 1.viulu, Lotta Laaksonen, 2. viulu, Kimmo Kivivuori, alttoviulu ja Sampo Liukko, sello. Tampere-talo 14.1.2024
Tampere Filharmonian kamarimusiikkisarjan vuoden ensimmäinen konsertti kantoi otsikkoa Kaikuja kaukaa. Nimelle oli uskollinen ehkä vain konsertin ensimmäinen teos. Paitsi että se kertoi sävelkielellään ja viittauksillaan jostakin meille länsimaisille kaukaisesta, se oli ehdottomasti konsertin mielenkiintoisin teos. Kiinalais-amerikkalaisen Lei Liangin (s. 1972) Gobi Canticle sai jopa miehen bussipysäkillä tuumaamaan: ”Kannatti tulla”. Samaa ajattelen minäkin.
Lei Liangin ei pitäisi olla tuntematon nimi, sillä hän on voittanut 2000-luvulla musiikkipalkintoja maailmalla. Tuntematon hän kuitenkin oli – ja kaukana meistä on myös yhdysvaltalainen taidemusiikin maailma.
Lei Liang aloitti säveltämisen jo kuusivuotiaana. Hänen pianokappaleitaan käytettiin – ja todennäköisesti käytetään vieläkin – paljon musiikkipedagogisena materiaalina Kiinassa.
Gobi Canticlessa vuodelta 2004 Lotta Laaksonen viuluineen ja Sirja Nironen selloineen tuntuivat istuvan Mongolian vuorten korkeuksissa ja katsovan kauas Gobin autiomaahan. He loivat soitollaan jatkuvaa tilaa, puhtaita intervalleja, glissandon jatkumoa ja etuheleiden toistoa. Lei Liang on selvästi viehättynyt paitsi Mongolian kansanmusiikista, myös soinnin ja värin kauneudesta.
Kiitos Laaksoselle ja Niroselle hienon säveltäjän esittelystä.
Kiitos myös huilisti Nina Johnsonille, kun hän toi konserttiin teoksen ja säveltäjän täysin länsimaisen taidemusiikin kaanonin ulkopuolelta. August Klughardtin (1847–1902) Puhallinkvintetto (1898) oli kuitenkin sävellyksenä keskiverto. Se esitteli toki erilaisia puhallinsoittimia, yhteissoiton ilokin tuli ilmi, mutta sanottavaa puuttui. Nyt tiedämme, miksi hän ei ole jäänyt musiikinhistorian nimeksi.
Jos Klughardtin kvintettoa kuvaisi soitinten keskinäiseksi kinasteluksi, niin Mendelssohnin jousikvartetto vuodelta 1837 olikin sitten henkevää keskustelua, oikeata kamarimusiikin peruskauraa. Säveltäjänä Mendelssohnilla on tässä toinen jalka vielä Bachissa ja erityisesti Beethovenissa, toisella hän kurottelee romantiikan maailmaan. Laatuvarma lopetus Faunien iltapäivälle.
Muuten. Felix Mendelssohn kuoli 4.11.1847 ja August Klughardt syntyi 30.11.1847. Ehkä siinä ei vaihdettu viestikapulaa.
Marja Mustakallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rufus Wainwright, enemmän kuin vain poplaulaja – Dream Requiem Helsingin juhlaviikoilla
KONSERTTI | Amerikkalaisen lauluntekijän Musiikkitalossa kuultu teos perustuu orkesterin, kuoron, sopraanon ja näyttelijän lukemien ja tulkitsemien pätkien vuorovaihtelulle.
Flow 2026: Turnstilen lempeää hardcorea, Florencen kollektiivinen kokemus ja täydellinen Nick Cave
FESTIVAALI | Pietari Raekallio, Muru Vähänikkilä ja Eija Niskanen poimivat Flow-viikonlopun olennaisimmat hetket.
Rääväsuut haluttiin Ratinaan – Mitä Eppu Normaalin viimeisessä jäähyväiskonsertissa tapahtui biisi biisiltä?
KONSERTTI | Viisikymmentä vuotta toiminut Eppu Normaali tarjosi viimeisessä konsertissaan spektaakkelin, joka luotti musiikin voimaan. Mitä Ratinan stadionin lauantai-illassa tapahtui biisi biisiltä?
Santtu-Matias Rouvalin johtama Finlandia sai kyyneleet virtaamaan Mikkelin Musiikkijuhlilla
KONSERTTI | Mikkelissä kuultiin Sibeliuksen lisäksi muun muassa Dvorákia, Straussia ja Saint-Saënsin sekä virtuoottisen pianistin Gabriela Monteron hymyilyttäviä improvisaatioita.