Rockabillykuninkaallista loistoa Vaasassa – Fatboy soitti viiden tähden konsertin Ritzissä

Kuva: Kirsti Tikka

Fatboy Vaasan Ritzissä 12.9.2026.

Fatboy on tehnyt komean uran kotimaassaan Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa. Albumit ovat olleet lähes poikkeuksetta arvostelumenestyksiä ja kovatasoisen livebändin maineensa bändi on ansainnut lukemattomilla keikoilla. Kotimaassaan Fatboyn sanotaan tuoneen rockabillyn osaksi musiikin valtavirtaa.

Tänä vuonna Fatboy juhlii 30-vuotista uraansa juhlakiertueella sekä myöhemmin ilmestyvällä uudella albumilla. Suomalaisfaneille yhtye esiintyi neljällä keikalla Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä ja Vaasassa.

Itse kiinnostuin Fatboyn musiikista lähes 15 vuotta sitten Love Creole -albumin (2012) kiittävän levyarvostelun ansiosta. Samana vuonna näin Fatboyn Helsingin Tavastiaklubilla, mutta tuosta keikasta mieleeni on jäänyt lähinnä eeppinen Ashes Fall Down, tuo kaikkien keikkojen päätösbiisien äiti. Helsingin Sanomien keikka-arvio puolestaan kiinnitti huomiota siihen, että Tavastialla uuden Love Creole -levyn biisien jälkeen bändi esitti vanhat hittinsä taidokkaasti, mutta hieman innottomasti. Eilisessä konsertissa ei samaa ongelmaa ollut.

Kolme sukupolvea faneja

Vaasassa keikkayleisön ikäjakauma painottui selvästi kaltaiseeni bändin vanhempaan fanikuntaan. Poikkeuksena oli seurue, jossa oli kaksi upouusiin Fatboy-paitoihin pukeutunutta alakouluikäistä lasta isovanhempiensa kanssa. Keikan aikana bändi huomioi salin etuosassa istuneet nuoret faninsa. Taitavasti yleisöön kontaktia pitänyt laulusolisti ja komppikitaristi Thomas Pareigis iloitsi heidän mukanaolosta ja kiitteli lasten tyylikästä paitavalintaa.

Kaikkiaan yleisöä oli noin kaksi kolmasosaa salin kapasiteetista. Harmittavan lukuisat tyhjät istuimet tuntuivat esiintyjän huomioiden suoranaiselta vääryydeltä, mutta kokeneet ruotsalaismuusikot eivät antaneet moisen häiritä. Myös yleisö eli kiitettävästi mukana koko keikan ajan.

Thomas Pareigis, Hannu Kiviaho, Jan Lissnils, Pontus Håkansson ja Johan Svensson ovat Fatboy. Kuva: Heikki Kiviaho

* *

Merkkivuoden arvoinen juhla

Konsertissa kuultiin 20 biisin mittainen läpileikkaus Fatboyn uran varrelta. Thomas Pareigis kertoi setin olevan sekoitus uutta ja vanhaa Fatboy-materiaalia, muttei lainoja. Lainabiisejä ei olisi muutenkaan tarvittu, sillä Fatboy on tunnettu nimenomaan omasta kovatasoisesta biisituotannostaan.

Keikan käynnisti Love Creole -albumin Boom Boom Boom -klassikko eksoottisella rytmillä ja tunnelmallaan. Seuraavaksi kuultiin vastustamattomasti rytmitajuun iskevä Way Down Low, joka on yksi esimerkki Fatboyn suurimmista vahvuuksista: svengaavaa komppia, mollisävellajissa kulkevia melodioita, tarttuvia kertosäkeitä ja Thomas Pareigisin tulkintaa.

Vanhat hitit, kuten What Would Elvis Do, Draggin The River, Overdrive ja Bad News From The Pretty Red Lips, sekä uudemmat klassikot Mercy Mercy, Touch Of Blue, The Storm, Pullin Back The Reins ja Summertime Bop muodostivat tasapainoisen ja -laatuisen, mukaansatempaavan kokonaisuuden. Vain aiemmin mainittu Ashes Fall Down jäi puuttumaan täydellisestä keikkaelämyksestä.

Ritzin erinomainen akustiikka ja soiton maltillinen äänenvoimakkuus tekivät oikeutta biisien sovituksille. Thomas Pareigisin laulu ja bändin eri soittimet kuuluivat tasapainoisesti. Ajoittain taustalla kuului jopa vokalistin akustinen kitara.

Tällä kertaa nautiskelin itse erityisesti kitaristi Hannu Kiviahon kekseliäistä kompeista, filleistä ja sooloista sekä Jan Lissnilsin tyylikkäästä steelkitaramaalailusta. Basisti Pontus Håkansson ja rumpali Johan Svensson olivat kaiken perusta svengaavana ja pystybasson akustisen jykevyyden kruunaamana rytmiryhmänä.

Kiitos ja kumarrus. Kuva: Yrjö Lehtonen

* *

Täydellinen bilebändi

Fatboyn pitkän iän ja genrerajat ylittävän suosion perimmäinen salaisuus on Thomas Pareigisin ja kitaristi Hannu Kiviahon huikea melodian taju ja biisinkirjoitustaito. Tarttuvat biisit, Thomas Pareigisin laulu, bändin kokonaissoundi ja svengi sekä hyväntuulinen esiintyminen olivat vastustamaton yhdistelmä Vaasassakin.

Edellisenä iltana Jyväskylän Lutakossa bändin keikan nähnyt kaverini totesi, ettei Lutakon salissa näkynyt kädet puuskassa keikkaa seuraavia rokkipoliiseja. Olen vakuuttunut, että myös moni Fatboyn keikan Ritziin istumakatsomossa kokenut fani löysi sen aikana sisäisen jive-tanssimestarinsa tai illan viimeisten hitaiden tunnelmoijan.

Yrjö Lehtonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua