Kuva: Kirsi Haapamatti
KONSERTTI | ”Ensin on eleetöntä ja vähän arkistakin, sitten taiturimainen soitanta ja laulu ja puhuttelevat lyriikat pauhaavat sieluun asti”, Kirsi Haapamatti kuvailee jouhikkomaestron yhtyeen levynjulkaisukeikkaa.
Pekko Käppi & K:H:H:L levynjulkaisukeikalla Seinäjoen Kalevan navetassa 1.10.2021.
Tuntuu etuoikeutetulta saada olla yleisössä keikoilla, joita voi hyvällä syyllä pitää erityisen merkityksellisinä paitsi artistille, myös koko yhteiselle kokemusmaailmallemme koronapandemian tummuudessa. Pekko Käppi & K:H:H:L soitti keikan Seinäjoen Kalevan navetassa juuri 1. Lokakuuta 2021 eli juuri kun koronarajoitukset oli purettu ja ihmiset pääsivät jälleen valoon – livekulttuurin äärelle.
Edellisen keikkansa Seinäjoella Pekko Käppi (silloin yhtenä miehenä jouhikkoineen) soitti maaliskuussa 2020, taide- ja kulttuurikeskus Kalevan navetan avajaisissa. Silloin elettiin koronapandemian ensipäiviä Suomessa. Avajaiset saatiin juuri ja juuri vietettyä ja ilta päättyi Käpin soitantaan. Hienojen ja odotettujen avajaisten jälkeen tuore kulttuurikeskus sulki ovensa ja sen käytävät kumisivat pitkään tyhjyyttään. Kuin ympyrä olisi sulkeutunut nyt, kun Käppi yhtyeineen kantoi soittimensa Hugo-salin lavalle ja näytti, mitä livemusiikki voi olla.
* *
Laihanlaisen kokemukseni, kolmen Käppi-keikan perusteella, sanon, että Pekko Käppi (yksin tai kokoonpanoineen) on parhaimmillaan livekeikoilla. Käppi on lavalla rennosti jutusteleva hemmo, joka yllättää joka kerta. Ensin on eleetöntä ja vähän arkistakin, sitten taiturimainen soitanta ja laulu ja puhuttelevat lyriikat pauhaavat sieluun asti. Käppiä yhdenmiehen kokoonpanolla kuultuani on hieno huomata, miten bändi tuo kappaleisiin massaa. Viesti ikään kuin saatellaan perille asti.
En tiedä, millainen tunnelma Käpin ja K:H:H:L:n keikoilla noin yleensä ottaen on, mutta Seinäjoella se oli rauhallinen. Salissa oli tuolit ja pöytäryhmiä, ja suurin osa yleisöstä istui paikoillaan koko keikan ajan. Taisimme nähdä vain yhden tanssahtelevan henkilön. Illan edetessä suosionosoitukset olivat koko ajan raikuvammat, mutta rytmiin imaisevaa fyysistä joukkohurmosta ei silminnähden tapahtunut.
Osittain tämä saattoi johtua kalustuksesta (joka ei houkutellut nousemaan takana istuvan eteen), osittain varmasti eteläpohjalaisesta pidättyvyydestä. Encoreen yleisö toki sai yhtyeen innostettua. Kotimaisen folkrockin kuumimmaksi nimeksi mainittu Käppi saa kernaasti pitää tittelinsä.
* *
Pekko Käppi & K:H:H:L on juuri julkaissut neljännen täyspitkän albuminsa, Aamunkoin (lue Ilkka Valpasvuon arvio täältä). ”Täyspitkyys” levyllä täyttääkin määritelmänsä, sillä levyllä on peräti 16 kappaletta.
Käppi on kuvannut levyn olevan ”lempeän dystooppinen musiikillinen novellikokoelma”. Keikan perusteella määritelmä kuulostaa oikealta. Kuin novellikokoelmassa, myös levyllä saa olla ääripäitä. Rauhaa ja seesteisyyttä, mutta myös pauhua ja kauhua. En ole vielä kuunnellut levyä. Annan vielä hetken aikaa liveversioiden upota.
Kirsi Haapamatti
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
Don Huonojen mustat ja valkoiset sävelet myivät Pakkahuoneen loppuun
MUSIIKKI | Vuodet ovat kohdelleet 1990-luvun suomirockin suosituimpiin kuulunutta yhtyettä suopeasti, mutta lujemminkin ruoska olisi voinut sivaltaa.
Tampere Biennalen yltäkylläinen ohjelma tarjoili lukuisia kantaesityksiä ja nykymusiikin moniäänisyyttä
MUSIIKKI | Eetu Lehtosen kantaesityksenä kuultu Hymn sai alkusysäyksen Lehtosen lukiessa Aberfanin kylässä vuonna 1966 tapahtuneesta kaivosjätteen maanvyöryonnettomuudesta.
