Matthew Hallsin tervetuliaiskonsertissa kuultiin Tampere Filharmonian ja kapellimestarin ilmatiivistä yhteistyötä

Matthew Halls. Kuva: Benjamin Ealovega

Kritiikki kuuluu kaikille!

Kritiikki näkyy! tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön kolmivuotinen hanke tukee paikallismedioita kritiikin julkaisemisessa. Tämä arvostelu julkaistaan myös osoitteessa kritiikkinakyy.fi.

* *

Tampere Filharmonian konsertti Tampere-talossa 31.8.2023. Matthew Halls, kapellimestari. Paul Lewis, piano. James MacMillan: Isobel Gowdien tunnustus. Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 4. Jean Sibelius: Sinfonia nro 5.

Matthew Halls räväytti ylikapellimestarikautensa alkajaisiksi kuultaville musiikkia kolmelta aikakaudelta. Jean Sibeliuksen, Ludwig van Beethovenin ja kauden teemasäveltäjän James MacMillanin (s. 1959) teoksista koostunut nautinnollinen konsertti osoitti Hallsin ja Tampere Filharmonian yhteistyön sujuvan oivallisesti eri tyylikausien käänteissä.

Konsertin avannut MacMillanin sielunmessuksi luonnehtima The Confession of Isobel Gowdie eteni ensimmäisistä etäisistä sävelistä alkaen vangitsevasti ja samalla arvoituksellisesti, mystiikkaa henkien. Latautuneessa esityksessä teoksen monisyisen kudoksen ja mielenkiintoisen rakenteen kätkemät jännitteet kehittyivät vaivihkaa ja törmäsivät vastaansanomattomiin vaskiin sekä tinkimättömän taiturillisiin lyömäsoittimiin. Tiukat rytmit ja teräksiset soinnit leimasivat vahvatunnelmaista esitystä.

Mitä hurmaavinta pianismia kuultiin Beethovenin G-duurikonsertossa, jonka solistina soittanutta Paul Lewisia saadaan kuulla Tampereella myös orkesterin tulevien kausien aikana. Konsertto toteutui runollisesti, viimeistellysti ja täysipainoisesti, mutta ilman sitä mahtipontisuutta, jota Beethoven-tulkintoihin usein upotetaan. Lewisin tutkittu soitto oli täynnä maltillista kauneutta. Juoksutukset soivat silkkisinä ja pehmeimmätkin pianissimot helmeilevinä. Kadenssit pianisti rakensi mielenkiintoisiksi, monivivahteisiksi ja äänenkuljetukseltaan selkeiksi.

Pianotaiteilija Paul Lewis.

Kapellimestari Hallsin tausta vanhan musiikin tulkitsijana kuului tulkinnassa orkesterin – ja toki myös pianon – ilmavuutena ja kirkkautena. Lewisin, Hallsin ja orkesterin yhteistyö konsertossa oli sulavaa ja saumatonta, ja soittajisto tuntui henkivän hyvää tuulta.

Orkesteri soitti kaikki teokset timanttisesti ja innoittuneesti. Upeimmilleen orkesterisoinnit kehkeytyivät Sibeliuksen viidennessä sinfoniassa, jonka vimmaiseksi yltynyttä tunnelmaa ei edes osien välissä soinut puhelin pystynyt katkaisemaan. Halls antoi sinfonian alkaa kiireettömästi ja kasvatti pinnan alla kytevät jännitteet uhkeiksi, dramaattisiksi nousuiksi. Tulkintaa leimasivat ilmatiiviit ja latautuneet jousisoinnit, vaskien syttyvät sävelet ja juhlivat puupuhaltimet. Toinen osa eteni tanssahdellen kuin syystuulen lennättämät lehdet. Ristiriitojen ja auvoisan rauhan kipuilua hehkunut kolmas osa huipensi vaikuttavan tulkinnan.

Filharmonian konsertteja ennen esitettiin monen vuoden ajan muistutus sulkea puhelimet konsertin ajaksi. Käsiohjelmissa pyydettiin välttämään yskimistä ja muita hälyääniä konsertin aikana. Näistä käytänteistä olisi jälleen tarpeellista muistuttaa. Sibeliuksen sinfonian kesken soineen puhelimen lisäksi salin armottomassa akustiikassa kiiri erinäisiä yskänröhähdyksiä myös teosten aikana.

Kikka Holmberg

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua