Timo Lassy (vas.), Ville Herrala ja Jaska Luikkarinen TTT-klubilla. Kuva: Arto Murtovaara
KONSERTTI | Tenorisaksofonisti Timo Lassy löytää tuoreella triollaan uusia polkuja ja laajempia maisemia. Rouheasti svengannut yhtye tulkitsi hienostuneen ja hallitun uutuuslevynsä musiikin aavistuksen hikisempänä Tampereen TTT-Klubilla.
Timo Lassy Trio, TTT-klubi Tampere 18.9.2021. Timo Lassy, tenorisaksofoni, Ville Herrala, kontrabasso, Jaska Lukkarinen, rummut.
Timo Lassyn Trio (We Jazz Records, 2021) julkaistiin elokuun lopulla. Levytyksestä on irrotettu heinäkuun alkupuolelta lähtien kansainvälisesti kehutuiksi maistiaisiksi jo kolme singleä, Sointu, Orlo ja Foreign Routes. Myös itse levystä on ehtinyt kiiriä useita korkealle rankattuja arvioita.
Huippukovalla kvintetillään Timo Lassy Band maineensa betonoinut tenoristi on toki irrotellut duolevytyksillä ja keikoilla vanhan kumppaninsa rumpali Teppo Mäkysen kanssa, mutta ilmeisesti osin sattumalta alkusysäyksensä saanut trio on johdattanut hänet uusille, kiinnostaville urille.
Tampereen-keikka oli laskujeni mukaan julkkarikiertueen viides. Eikä TTT-klubin lavalla tietenkään ollut mukana levyä täydentäneitä muusikoita, eikä varsinkaan levyllä soittanutta Budapest Art Orchestra -jousiyhtyettä.
Mutta ei triolla mitään hätää lauteilla ollut, päinvastoin. Rouhea, tiivis yhteissoitto tuli enemmän iholle kuin hiotussa ja kontrolloidussa äänityksessä. Toisaalta muusikoiden keskinäinen yhteistyö maistui selvästi tiiviimmältä, ja rennosta yhtyeestä suorastaan huokui into soittamisen elävän yleisön edessä – mikä ei toisaalta ole mikään ihme näinä ankeina aikoina.
* *
Trio avasi keikan kypsällä ja tyylikkäällä Sunday 20:lla sekä rennosti rullaavalla Better Togetherillä. Timo Lassyn tenorilla on luonnollisesti runsaasti tilaa ja sekä Ville Herrala että Jaska Lukkarinen ryydittävät tarkasti maestron muhevia, kenties levyversioita enemmän improvisaatiota sisältäviä sooloja. Varsinkin näistä jälkimmäisellä soitto on rohevaa, mehukasta, jopa syvempää kuin levytyksessä.
Kolmantena kuullussa kauniissa balladissa Sointu Ville Herralan taidokas ja persoonallinen basso vie teemaa kauniisti ja johdattaa lopussa saumatta setin päättävään urbaaniin Pumping C -kappaleeseen. Räväkkä sävellys nostaa tunnelman korkealle ja noin 70 hengen yleisö nauttii meiningistä.
Toisen setin avaa verevä lattaripotkuinen rypistys, jonka tulkitsen olevan Subtropical. Sitä seuraava kappale Foreign Routes pohjaa Lassyn isoisän kaitafilmeihin, joihin perustuvaan videoon musiikki on alun perin tehty. Lassyn tenorisoundi tuntuu tässä poikkeuksellisen paksulta ja lämpimältä. Ja varsinaisen setin päättää vahva Orlo, jonka pohjan takovat tiukasti Jaska Lukkarisen tiukat kapulat.
Ylimääräisenä yhtye soittaa väkevästi polkevan, nopeatempoisen ja erinomaisen tiiviin bop-renkutuksen, joka ei mahtunut levylle. Ymmärrettävää, olisi poikennut liikaa levyn tyylistä.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
Don Huonojen mustat ja valkoiset sävelet myivät Pakkahuoneen loppuun
MUSIIKKI | Vuodet ovat kohdelleet 1990-luvun suomirockin suosituimpiin kuulunutta yhtyettä suopeasti, mutta lujemminkin ruoska olisi voinut sivaltaa.
Tampere Biennalen yltäkylläinen ohjelma tarjoili lukuisia kantaesityksiä ja nykymusiikin moniäänisyyttä
MUSIIKKI | Eetu Lehtosen kantaesityksenä kuultu Hymn sai alkusysäyksen Lehtosen lukiessa Aberfanin kylässä vuonna 1966 tapahtuneesta kaivosjätteen maanvyöryonnettomuudesta.
