Viime vuonna 20 vuotta täyttänyt TampereRaw esiintyi Vanhassa kirkossa. Kuvat: Maarit Kytöharju
KONSERTTI | Vanhan kirkon konsertissa kuultiin Markku Klamin, Jennah Vainion ja Ilari Laakson kantaesitysten lisäksi klassikoita muun muassa Usko Meriläiseltä, Tampere Biennalen isältä.
Tampere Biennale: TampereRaw Vanhassa kirkossa 7.4.2022.
TampereRaw’n laadukasta soittoa kuultiin Tampere Biennalen torstaisessa konsertissa, jonka ohjelmassa oli kolme kantaesitystä. Kantaesityksistä ensimmäisenä kuultiin Tampere Biennalen tilausteos, Markku Klamin Elegia (2022), jonka teksteinä soivat Katja Klamin runot. Sopraanolle, huilulle, klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle kirjoitettu teos on musiikin ja tekstin kaunis liitto.
Markku Klami ei käytä järin modernistisia ilmaisutapoja, mikä antaa tekstille hyvin tilaa. Teoksen sävelkudokset rakentuvat sopusointuisesti ja täyteläisesti. Tuiki Järvensivun sopraano helkkyi värikkäästi, ja erityisesti korkeimmat äänet avautuivat kauniisti Vanhan kirkon akustiikassa. Katja Klamin eleettömät, mutta vahvan ilmaisuvoimaiset runot soivat kokonaisuudessa ajattomina ja ajankohtaisina, sydämeenkäyvästi.
Niinikään kantaesityksenä kuullun Jennah Vainion End Credits -teoksen (2022) musiikki on sävelletty alun perin videotaiteilija Saana Wangin lyhytelokuvaa varten. Konsertissa kuultu versio yhdistää elokuvaan sävellettyn musiikin osia tiivistetyksi ja uudeksi muokatuksi kokonaisuudeksi. Melodisesti ja harmonisesti kaunista teosta värittää minimalistinen toisteisuus, ja sen linjakkuuden vastapainona kuullaan myös sellon bassottelun ja villien viulujen vilkas jakso. Alttarin taustalla leijunut Vainion isän vuonna 1972 kuvaama kaitafilmi olisi luultavasti päässyt paremmin oikeuksiinsa toisen tyyppisessä tilassa.
Anastasia Salon …and I’m loving in autumn too (2010) eteni eteerisesti ja levollisesti. Herkkävireisesti esiintyneen yhtyeen muodostivat sopraano, huilu, chimes, triangeli, viulu, alttoviulu ja piano.
* *
Konsertin klassikkoina kuultiin Erkki Salmenhaaran Sonata no 1 for cello and piano (1960/1969) sekä Usko Meriläisen – biennalen isän – Tre notturni per piano (1967). Kymmeniä vuosia vanhat teokset ovat ilmaisultaan vähintään yhtä modernistisia kuin nykysäveltäjien teokset. Sellosonaatti eteni Maija Juutin ja Ville Hautakankaan vahvana ja punnittuna tulkintana, jossa sellon tumma laulu ja pianon ytimekäs osuus kietoutuivat välillä kuin yhdeksi soittimeksi. Hautakankaan tulkinta Usko Meriläisen nokturnoista helisi herkkiä sävyjä ja hienostuneita yksityiskohtia.
Konsertin vaikuttavana päätöksenä kuultiin Ilari Laakson teoksen El sueño (2019) kantaesitys. Laakson mukaan teoksen ajatusmaailmassa Välimerellä on suuri merkitys. Toinen teoksen merkittävä vaikutin on pakolaisuus, jonka aiheuttamia tragedioita myös Välimeri on vuosisatojen mittaan todistanut. Teoksessa vangitsevasti soiva melodia pohjautuu Espanjasta 1492 karkotettujen sefardijuutalaisten kehtolauluun Durme, durme.
Eva Alkula (kantele), Janne Tuomi (lyömäsoittimet) ja Juha Sipilä (syntetisaattori) antoivat sisällöltään valitettavan ajankohtaiselle ja kerronnaltaan vahvalle teokselle latautuneen ja tyylikkään tulkinnan, jossa teoksen välillä hyvinkin vastakkaiset elementit olivat kaiken aikaa tasapainossa. Eläväisten lyömäsoitinten, elektroniikan luoman tuulen suhinan ja ujelluksen, rajujen käänteiden, melodioiden, sirpaleiden ja helinän alla ja mukana soi kaiken aikaa kehtolaulun melodia, väliin kipeästi, väliin tyynnyttävästi. Hieno teos sai elämyksellisen ensiesityksen.
TampereRaw musisoi tapansa mukaan huippuammattitaitoisesti ja innostuneesti. Viime vuonna 20 vuotta täyttänyt yhtye toimii erinomaisesti kaikissa kokoonpanoissaan, ja tamperelaisena en voi muuta kuin olla ylpeä ja onnellinen siitä, että meillä on tällainen uutta musiikkia ennakkoluulottomasti ja taiturillisesti esittävä yhtye.
Kikka Holmberg
Tampere Biennale: TampereRaw
Vanhassa kirkossa 7.4.2022.
- Markku Klami: Elegia (2022) (ke)
- Erkki Salmenhaara: Sonata no 1 for cello and piano (1960/1969)
- Jennah Vainio: End Credits (2022) (ke)
- Usko Meriläinen: Tre Notturni per piano (1967)
- Anastasia Salo: … and I’m loving in autumn too (2010)
- Ilari Laakso: El sueño (2019) (ke)
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ihana jazz-tuokio kotipuutarhassa – ranskalaistrio Suzanne konsertoi Seinäjoella
KONSERTTI | Ranskalainen jazz-trio nosti seinäjokelaisyleisön irti maasta Ylistaron Kaukolankylän jazzkerhon järjestämässä puutarhakonsertissa.
Tunnelmia Korjaamolta – Odysseus-festivaali oli runsaudensarvi
TUOKIOKUVA | Odysseus on kaupunkifestivaali Helsingissä, joka järjestettiin kolme kertaa Lonnan saarella mutta siirtyi tänä vuonna kaupungin keskustaan Töölöön.
Fantazyas kuljetti Tiberin vetten äärelle – Sastamala Gregoriana uudistuu ensi vuoden jälkeen, ja se on vain hyvä asia
KONSERTTI | ”Musiikissa ei ole mitään rajoja. Kaikkien maailman johtajien pitäisi olla muusikoita”, taiteellinen johtaja Michael Fields viestitti salintäydelle kuulijajoukolle.
Tarinaniskijä Laukon lavalla – Arttu Wiskari ei onneksi suhtaudu itseensä liian vakavasti
KONSERTTI | Arttu Wiskari antoi yleisölle kaiken sen, mitä se odottikin, mutta hyvin alkanut ilta loppui liian aikaisin.