Klami, Vainio & Laakso – TampereRaw esitti kolmen kantaesityksen illan Tampere Biennalessa

08.04.2022
TampereRaw 8483p

Viime vuonna 20 vuotta täyttänyt TampereRaw esiintyi Vanhassa kirkossa. Kuvat: Maarit Kytöharju

KONSERTTI | Vanhan kirkon konsertissa kuultiin Markku Klamin, Jennah Vainion ja Ilari Laakson kantaesitysten lisäksi klassikoita muun muassa Usko Meriläiseltä, Tampere Biennalen isältä.

Tampere Biennale: TampereRaw Vanhassa kirkossa 7.4.2022.

TampereRaw’n laadukasta soittoa kuultiin Tampere Biennalen torstaisessa konsertissa, jonka ohjelmassa oli kolme kantaesitystä. Kantaesityksistä ensimmäisenä kuultiin Tampere Biennalen tilausteos, Markku Klamin Elegia (2022), jonka teksteinä soivat Katja Klamin runot. Sopraanolle, huilulle, klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle kirjoitettu teos on musiikin ja tekstin kaunis liitto.

Markku Klami ei käytä järin modernistisia ilmaisutapoja, mikä antaa tekstille hyvin tilaa. Teoksen sävelkudokset rakentuvat sopusointuisesti ja täyteläisesti. Tuiki Järvensivun sopraano helkkyi värikkäästi, ja erityisesti korkeimmat äänet avautuivat kauniisti Vanhan kirkon akustiikassa. Katja Klamin eleettömät, mutta vahvan ilmaisuvoimaiset runot soivat kokonaisuudessa ajattomina ja ajankohtaisina, sydämeenkäyvästi.

Niinikään kantaesityksenä kuullun Jennah Vainion End Credits -teoksen (2022) musiikki on sävelletty alun perin videotaiteilija Saana Wangin lyhytelokuvaa varten. Konsertissa kuultu versio yhdistää elokuvaan sävellettyn musiikin osia tiivistetyksi ja uudeksi muokatuksi kokonaisuudeksi. Melodisesti ja harmonisesti kaunista teosta värittää minimalistinen toisteisuus, ja sen linjakkuuden vastapainona kuullaan myös sellon bassottelun ja villien viulujen vilkas jakso. Alttarin taustalla leijunut Vainion isän vuonna 1972 kuvaama kaitafilmi olisi luultavasti päässyt paremmin oikeuksiinsa toisen tyyppisessä tilassa.

Anastasia Salon …and I’m loving in autumn too (2010) eteni eteerisesti ja levollisesti. Herkkävireisesti esiintyneen yhtyeen muodostivat sopraano, huilu, chimes, triangeli, viulu, alttoviulu ja piano.

TampereRaw 8323p

* *

Konsertin klassikkoina kuultiin Erkki Salmenhaaran Sonata no 1 for cello and piano (1960/1969) sekä Usko Meriläisen – biennalen isän – Tre notturni per piano (1967). Kymmeniä vuosia vanhat teokset ovat ilmaisultaan vähintään yhtä modernistisia kuin nykysäveltäjien teokset. Sellosonaatti eteni Maija Juutin ja Ville Hautakankaan vahvana ja punnittuna tulkintana, jossa sellon tumma laulu ja pianon ytimekäs osuus kietoutuivat välillä kuin yhdeksi soittimeksi. Hautakankaan tulkinta Usko Meriläisen nokturnoista helisi herkkiä sävyjä ja hienostuneita yksityiskohtia.

Konsertin vaikuttavana päätöksenä kuultiin Ilari Laakson teoksen El sueño (2019) kantaesitys. Laakson mukaan teoksen ajatusmaailmassa Välimerellä on suuri merkitys. Toinen teoksen merkittävä vaikutin on pakolaisuus, jonka aiheuttamia tragedioita myös Välimeri on vuosisatojen mittaan todistanut. Teoksessa vangitsevasti soiva melodia pohjautuu Espanjasta 1492 karkotettujen sefardijuutalaisten kehtolauluun Durme, durme.

Eva Alkula (kantele), Janne Tuomi (lyömäsoittimet) ja Juha Sipilä (syntetisaattori) antoivat sisällöltään valitettavan ajankohtaiselle ja kerronnaltaan vahvalle teokselle latautuneen ja tyylikkään tulkinnan, jossa teoksen välillä hyvinkin vastakkaiset elementit olivat kaiken aikaa tasapainossa. Eläväisten lyömäsoitinten, elektroniikan luoman tuulen suhinan ja ujelluksen, rajujen käänteiden, melodioiden, sirpaleiden ja helinän alla ja mukana soi kaiken aikaa kehtolaulun melodia, väliin kipeästi, väliin tyynnyttävästi. Hieno teos sai elämyksellisen ensiesityksen.

TampereRaw musisoi tapansa mukaan huippuammattitaitoisesti ja innostuneesti. Viime vuonna 20 vuotta täyttänyt yhtye toimii erinomaisesti kaikissa kokoonpanoissaan, ja tamperelaisena en voi muuta kuin olla ylpeä ja onnellinen siitä, että meillä on tällainen uutta musiikkia ennakkoluulottomasti ja taiturillisesti esittävä yhtye.

Kikka Holmberg

Tampere Biennale: TampereRaw

Vanhassa kirkossa 7.4.2022.

  • Markku Klami: Elegia (2022) (ke)
  • Erkki Salmenhaara: Sonata no 1 for cello and piano (1960/1969)
  • Jennah Vainio: End Credits (2022) (ke)
  • Usko Meriläinen: Tre Notturni per piano (1967)
  • Anastasia Salo: … and I’m loving in autumn too (2010)
  • Ilari Laakso: El sueño (2019) (ke)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua