G Livelab ja Suvi Teräsniska soivat hyvin yhteen. Kuva: Anne Välinoro
KONSERTTI | Yhdentoista albumin nainen sanoittaa tunteita heille, jotka vielä haluavat albuminsa kaupan hyllyltä, istuvat katsomassa Vain elämää ja lukevat aikakauslehtensä paperisena.
”Suvilla olisi vähintään Pohjoismaiden potentiaalia. Kannattaisi tulkita kokeeksi muutama biisi ruotsiksi ja englanniksi.”
Suvi Teräsniska Tampereen G Livelabissa 12.11.2021. Joonas Karjalainen: koskettimet ja laulu; Aleksi Itkonen: rummut ja laulu; Vesa Karhula: kitara; Jouko Isokangas: basso ja laulu.
Kaksi keikkaa samana iltana, pyörähdys Nenäpäivän suorassa Tohlopissa ja yöllä kaverin keikkaa seuraamaan Ilonaan.
Siinäpä 32-vuotiaan Suvi Teräsniskan kunto-ohjelma perjantaina.
Yhdentoista albumin nainen sanoittaa tunteita heille, jotka vielä haluavat albuminsa kaupan hyllyltä, istuvat silmä kiinni ruudussa, kun Vain elämää alkaa, ja lukevat aikakauslehtensä paperisena.
Kyllä se Kolarin tyttö osaa!
Niin osaa. Teräsniska on häkellyttävä solisti, jonka äänen riittoisuus on ihan omaa tasoaan Suomessa. Hän kuuluu siihen äänilinjaan, jossa teräksinen perusta kantaa lyyrisissä melodiakuluissa ja lavenee ja kestää modulaatioiden arkkitehtuurissa.
Tulipas hienosti sanottua.
Mutta tiedättehän. Kun biisissä alkaa kohotettu jakso, kuten Kaikki joiden jäljet säästin loppukertauksessa, ihokarvat ottavat asennon.
Teräsniska iskee suoraan tunteisiin 30–60-ikäpolvessa. Ja vanhemmissakin.
Joulukiertueen toinen Tampereen-konserttikin on jo loppuunmyyty. Voi Ihmisen poika!
* *
Juttelin taannoin yhdeksänkymppisen aikaansa seuraavan kanssa, joka aloitti musiikkiin mennessämme lauseen: Niin, tämä Suvi Teräsniska. Ai että minä sitten tykkään siitä. Sehän kertoo myös minun elämästä.
Teräsniskalla on loistavia biisintekijöitä, joihin äskettäin on liittynyt Arttu Wiskari.
Tampereen G Livelabin suurenmoisessa akustiikassa ja upeasti miksatulla keikalla kuultiin myös Tappavan hiljainen rivarinpätkä.
Samaa lähiömelankolian antoisaa asfalttia kyntävät nämä molemmat.
Illassa ehdittiin tulkita vain kymmenkunta biisiä, viimeisen kymmenen vuoden ajalta.
Autossani on soinut taajaan Pahalta piilossa -albumin (2011) Nyt ja tässä. Se kuultiin myös perjantaina. Kappale on helmi, vanha muistutus siitä, että on vain tämä hetki. Niin vain on.
Kiitos Suvi, että teet arkeen rukouksia, joihin on helppo yhtyä. Siellä autossakin.
* *
Loppuvetona kuultu Adelen When We Were Young sai pohtimaan taas kerran pienen maan ja suuren mediamaan Britannian kykyä nostaa ja jalostaa oma teräsniskansa, Adele, maailmantähdeksi.
Suvilla olisi vähintään Pohjoismaiden potentiaalia. Kannattaisi tulkita kokeeksi muutama biisi ruotsiksi ja englanniksi.
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hallitun hillitty Iisa pääsee parhaimmillaan ihon alle myös livenä – Pass lämmitti lyhyesti Olympiassa
KONSERTTI | Iisan keikka Tampereen Olympiassa piti kiinni eteerisyydestä ja hypnoottisesta leijailusta. Samaan kaavaan sopi hyvin myös tuore tuttavuus Pass.
Suomi putos puusta, mutta muoviruusut jäivät – ajatuksia kuudesta Ismo Alangon juhlakeikasta
KONSERTTI | Jukka Sammalisto jonotti kuudelle Ismo Alangon juhlakeikalle ja mietiskeli erilaisia muutoksia viimeisten 40 vuoden ajalta. ”Maailma on ehkä muuttunut, mutta ajan hengestä en tiedä.”
Taipaleenjoesta tuli Tuonelanjoki kahden maan sotilaille – Ilkka Kuusiston kansanooppera tekee kunniaa molemmille osapuolille
OOPPERA | Talvisodassa Karjalankannaksen Taipaleenjoen vastarannoilla kärsi ja taisteli kaksi runoilijaa, joista kumpikaan ei päässyt tapahtumista koskaan irti. Jälkipolville heidän tekstinsä kertovat siitä, mitä sota aikuisten oikeasti on.
Silmät kiinni näyttää paremmalta – Mikko Innanen Autonomus Tampereen G Livelabissa
KONSERTTI | Vapaat Äänet -kiertue toi sävelletyn ja vapaan musiikin välimaaston Tampereelle. Mutta tietävätköhän jazz-muusikot oikeasti mitä tekevät?