Kuvat: Siltala
KIRJAT | Taivas ja kaupungit on lyhyt mutta kiinnostava esittely Vincenzo Mascolon runoudesta.
”Inkalan suomennoksessa rytmit muuttuvat ja eri kerrokset elävät luontevasti.”
ARVOSTELU
Vincenzo Mascolo: Taivas ja kaupungit – valikoima runoja
- Suomentanut Jouni Inkala.
- Siltala, 2025.
- 66 sivua.
Vincenzo Mascolo on tuskin suuren yleisön tuntema Suomessa, mutta kotimaassaan Italiassa hän on vakiintunut hahmo runokentällä. Mascolo on julkaissut runoutta vuodesta 2004 lähtien ja toiminut niin ikään parinkymmenen vuoden ajan maan yleisradiossa lähetettävän Ritratti di poesia -runousfestivaalin taiteellisena johtajana. Suomeen italialaisrunoilija on tullut voimalla syksyn aikana: hän esiintyi elokuussa Runokuussa, jota ennen julkaistiin myös Jouni Inkalan suomentamana Taivas ja kaupungit (Siltala, 2025).
Kyseessä on valikoima Mascolon runoja viime vuonna italiaksi ilmestyneestä Il minimo comune viaggiatore -kokoelmasta (Pienin yhteinen matkamies), ei niinkään koko teoksen suomennos. Valikoima on jaettu kahteen osaan, hämyisiin runo-otoksiin Taivas ja kaupungit -sarjasta sekä syvän intertekstuaaliseen Orphée-runoelmaan.
Mascolo on kuvannut haastatteluissa, kuinka hänen kirjoittamisessaan on tärkeää yhteys paitsi muuhun taiteeseen niin myös tieteellisiin, filosofisiin tai uskonnollisiin teksteihin, kaikkeen, mikä tuo yhteen rationaalisen ja irrationaalisen ajattelun. Ensimmäisessä osassa oleillaan tämän ytimessä. Runoissa todellisuuden eri tasot hämärtyvät ja yhteyksiä aukeaa eri kokemusten välille: ”Ehkäpä noissa kaupungeissa/ jotkut toiset, täysin minunlaiseni/ odottavat iltaa tähyten taivaalle/ joka kenties on toinen taivas/ ja etsivät tähtien seasta Jumalaansa/ joka kenties on toinen Jumala/ vielä salatumpi/ kuin se jota kautta aikojen/ yössä etsin minä.”
Teksti siirtyy metatasolle, kun nämä tilanteet näyttäytyvät runouden synty-ympäristönä: ”Ei-mitään on tämä hiljaisuus,/ hetki joka avaa raolleen runon,/ terälehtien irti sanoutuminen/ ruusun väsymättömässä puolustuksessa.” Rationaalisen ja irrationaalisen kohtaaminen pakenee tarkkoja määritelmiä, mutta Mascolon onnistuu runoillaan kuvata melkein paradoksaalisen tarkkanäköisesti runoutensa alkutilaa.
Valikoiman toisen puolen muodostaman Orphée-runoelman inspiraationa on toiminut runoilijan mukaan islantilaisen säveltäjän Jóhann Jóhannsonin samanniminen musiikkiteos, joka ammentaa puolestaan Jean Cocteaun samannimisestä elokuvasta sekä Ovidiuksen tulkitsemasta Orfeus-myytistä. (Tiivistettynä: Orfeus sai luonnon tanssimaan yli-inhimillisen lyyransoittonsa ja lähti hakemaan rakastettuaan, Eurydike-nymfia, takaisin manalasta).
Mascolo esitellään suomennoksen yhteydessä eurooppalaisen sivistyksen ja kulttuuriperinnön käsittelijänä, ja Orphée onkin tätä puhtaimmillaan. Puhuja ottaa Orfeus-roolin, jossa hän puristuu ”runouden ruuvipenkkiin/ ranteet höllinä lyyran kielistä”, mutta sulautuu pian osaksi nykykulttuuria. Runoelma on rakennettu hienosti rytmiseksi kokonaisuudeksi, jossa alun rauhallisesti hengittävät säkeet lyhentyvät pian staccattomaisiksi. Mascolo tavoittaa, kuinka nykyajan pauhussa viesti katkeaa ja katoaa: ”Olymposvuori liekehtii/ näyttää/ Monte Calvolta/ radio/ sirisee/ ihmis/ äänellään/ kuuluu oman/ sukupolveni/ mölä/ joka kommentoi/ sohva/ tyynyjen seasta/ länsimaisen/ ajattelun/ kriisiä/ Eurooppa/ loukkuun/ ajettu/ aave.”
Runoelman kerrostumien määrä on huima: siinä on viittauksia niin Klimtiin, Calvinoon, Bachiin kuin Tyrrheanmereen pudotettuun matkustajakoneeseen. Kaikki päättyy usean sivun proosarunon mittaiseen intertekstiin James Joycen Ulysseksesta.
Inkalan suomennoksessa rytmit muuttuvat ja eri kerrokset elävät luontevasti. Suomentajan taustoitus runoelman viittauksista on myös hyödyllinen avain eri kerrosten ymmärtämiseen.
Kysymykseksi jää, miksi Mascololta ei ole suomennettu enempää valikoimaan, jonka pienuus ei perustele itseään. Kirjasta jää auttamatta tunne, että kyseessä on pieni makupala, kun joko koko alkuperäisen kokoelman tai laajemmin tuotannosta valikoitujen runojen kääntäminen olisi avannut paremmin Mascolon rikkaudessaan kiehtovaa tekstimaailmaa.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.
Esikoisromaani palaa koronakevääseen ja etätyösuositusten aikaan – arviossa Tuula Salovaaran Tuija-aidan vanki
KIRJAT | Romaanin pääjuonen herkullinen potentiaali hautautuu loputtomiin yksityiskohtiin, takaumiin ja sivujuoniin.
Työn ja ihmisyyden puristuksessa – Risto Havunen kirjoitti oppaan uupumuksen torjuntaan johtajille ja esihenkilöille
KIRJAT | Johtamispuhe korostaa myötätuntoa, osallisuutta ja valmentavaa otetta, mutta esihenkilön vastuu ja kuormitus eivät ole kadonneet minnekään.
NATOn pitkäaikaisen pääsihteerin Jens Stoltenbergin avomieliset ja rehelliset muistelmat – arviossa Vahtivuoroni
KIRJAT | Norjan entinen pääministeri ja nykyinen valtiovarainministeri on kirjoittanut kirjan kymmenvuotisesta toimikaudestaan puolustusliitto NATOn pääsihteerinä.