Kuvat: Sammakko / Wiki Commons
KIRJAT | Kafkan Matkapäiväkirjat piirtävät niin vaihtuvat kaupungit kuin niiden asukkaat esiin yksityiskohtaisten huomioiden kautta, itse kirjailijan tuntemuksia unohtamatta.
”Kirjan sivuilta huomaa, ettei teksti ole mitenkään hiottua, vaan tarkoitettu oman muistin virkistykseksi.”
Franz Kafka: Matkapäiväkirjat. Suomentanut Panu Turunen. Sammakko Kustannus, 2025. 151 sivua.
Vuonna 2024 Sammakko julkaisi Franz Kafkan Päiväkirjat Panu Turusen erinomaisena suomennoksena, ja viime vuoden loppupuolella oli kirjailijan Matkapäiväkirjojen vuoro – jälleen Turusen suomentamana.
Matkapäiväkirjat käsittelevät kahta ulkomaanmatkaa sekä muutamaa kotimaanmatkaa, joista osa oli työmatkoja vakuutusyhtiössä työskentelevälle Kafkalle. Ulkomaanmatkoilla Kafkalla oli seuranaan ystävänsä Max Brod – samainen Brod joka myös vastasi Kafkan työn julkaisemisesta tämän kuoleman jälkeen, vastoin kirjailijan omia toivomuksia.
Suomentaja Turunen kertoo Päiväkirjojen alkusanoissa, että päiväkirjojen kirjoittaminen sai alkunsa kilpailusta Kafkan ja Brodin välillä. Myös ulkomaanmatkoilla ystävykset pitivät ilmeisesti rinnakkaisia päiväkirjoja, joista Tsekin Kafkamuseon verkkosivujen mukaan Brodin päiväkirjat olivat laajemmat. Kuitenkin myös Kafkan sivuilta välittyvät eri maiden ja kaupunkien ilmapiirit. Itselleen ominaisesti Kafka on lisäksi erittäin tietoinen statuksestaan ulkomaisena ja turistina sekä muiden suhtautumisesta häneen.
”Metro on helpon ymmärrettävyytensä takia paras tilaisuus toiveikkaalle ja heiveröiselle ulkomaalaiselle saada itsensä uskomaan, että on päässyt kunnolla ja ripeästi sisään Pariisin olemukseen.”
Matkapäiväkirjojen perusteella Kafkaan suurimman vaikutuksen teki Pariisi. Valon kaupunki ainakin innosti kirjailijaa useampaan merkintään niin Louvresta kuin kaupungin kahviloista ja leivonnaisistakin. Sekä siitä faktasta, että kaikki ranskalaiset katsovat nenänvarttaan pitkin ranskaa virheellisesti puhuvia ja pyrkivät korjaamaan näiden virheitä – tässä suhteessa mikään ei ole muuttunut yli sadassa vuodessa.
Kafkan kirjoitukset ovat erityisen tarkkoja ihmisiä kuvaillessaan. Kirjan sivuilta huomaa, ettei teksti ole mitenkään hiottua, vaan tarkoitettu oman muistin virkistykseksi. Erityisesti tämä näkyy lennokkaassa ajatusviivojen käytössä: ”Milano: matkaopas unohtui kauppaan. Menin takaisin ja varastin sen – Mercanti-hotellissa söin omenastruudelia – terveysleivonnainen – Theatro Fossati – kaikki hatut ja viuhkat liikkuvat – lapsi nauraa jossain ylhäällä”.
Kokonaisuudessaankin merkinnät ovat hajanaisia, osa vain keskenjääneitä kahden rivin lauseita, osa useamman sivun mittaisia huoliteltuja muistiinpanoja. Toisin kuin Päiväkirjoissa, ei Matkapäiväkirjoissa ole kertomusten raakaversioita tai kuvitelmia. Ainut kirjallisempi teksti on Kafkan artikkeli vuodelta 1909, joka kuvaa lentonäytöstä Italian Bresciassa. Matkapäiväkirjojen erilaisuus Päiväkirjoihin verrattuna puoltaa päätöstä julkaista ne omina niteinään.
* *
Kafkan kuolemaksi koitunut tuberkuloosi todettiin vuonna 1917, mutta kuten Matkapäiväkirjoista selviää, hoiti kirjailija terveyttään eri parantoloissa jo ennen sitä. Kuvaukset näistä usein tavoiltaan ja säännöiltään erilaisista keskuksista ovat mielenkiintoista luettavaa Kafkan ”kunnioituksen ja ironian sekoituksen” ansiosta, kuten Brod totesi myöhemmin.
Ehkä syynä on aika ennen tuberkuloosidiagnoosia, tai ehkä monella matkalla mukana ollut Brod sai Kafkasta positiivisemman puolen esiin. Joka tapauksessa Matkapäiväkirjat jopa yllättää lukijan satunnaisella kepeydellään ja ilollaan.
”Kuljemme sillalla edestakaisin, koska emme osaa päättää, menemmekö ensin kylmään kylpyyn, lämpimään kylpyyn vai aamupalalle.” Päiväkirjat eivät kerro, mihin vaihtoehtoon ystävykset lopulta päätyivät, mutta myöhemmin he vierailivat Uranian tähtitornilla ja Zürichin vanhassakaupungissa kunnon turistien tavoin.
Elsa Lindström
Arvostelu Franz Kafkan Päiväkirjoista löytyy täältä. Tiistaina 13.1.2026 kello 18–19 suomentaja Panu Turunen on haastateltavana Tampereen Antikvariaatti Lukulaarissa (Puutarhakatu 23, Tampere). Vapaa pääsy.
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Veri ei kaipaa varjoja – Agatha Christien Surma suviyössä hylkää nordic noirin synkkyyden
KIRJAT | Pokkarina julkaistu novellikokoelma on klassinen, englantilaisen rikoskirjallisuuden taidonnäyte, jossa korostuvat älyllinen päättely sekä arvoituksen ratkaisijan rooli.
Seinillä voi olla korvat, mutta osaavatko ne puhua? Arviossa Pirkko Soinisen taiteilijakotiteos Siellä missä sydän on
KIRJAT | Kirjailija Pirkko Soininen vieraili kahden vuoden aikana aistimassa tunnelmia museoiduissa taiteilijakodeissa. Näistä kokemuksista syntyi kirja Siellä missä sydän on.
Mitä suren, kun suren purettua rakennusta? Arviossa Pelastakaa talot! Purkuvimmaa purkamassa
KIRJAT | Iida Kalakoski ja Riina Sirén avaavat purkuhuoli-käsitteen avulla moninaisia tunteita, joita rakennuksen purkaminen meissä herättää.
Nelikymppisen naisen suunnanmuutos – arviossa Maija Kajannon Tilinpäätös
KIRJAT | Puistokadun pesula -sarjan toisessa osassa tasaista elämää elävä nainen joutuu lomautetuksi ja päätyy pyyhkimään pölyjä paitsi isoisänsä kuolinpesästä myös omasta elämästään.