Kuvat: Wiki Commons / Sammakko Kustannus
KIRJAT | Kafkan päiväkirjojen sisältö on vähemmän kafkamaista kuin voisi odottaa, vaikka se ahdistus ja synkkyys, josta kirjailija on tunnettu, näkyy toki.
”Saksa julistanut sodan Venäjälle. – Iltapäivällä uimakoulu.”
ARVOSTELU
Franz Kafka: Päiväkirjat 1909–1923
- Suomentanut Panu Turunen.
- Sammakko Kustannus, 2024.
- 535 sivua.
Vaikka Franz Kafka (1883–1924) ei elinaikanaan ollut erityisen tunnettu, on hänen nimensä taattu soittamaan kelloa jokaisen aivoissa. Maalaislääkäri kuului ainakin vuosikymmen sitten lukion lukulistalle, ja ”kafkamainen” herättää mielikuvan absurdista ahdistuksesta. Kafka on saanut tunnustusta yhtenä modernismin tärkeimmistä kirjailijoista ja suosiota esimerkiksi Tumblr-verkkosivustolla lakonisten päiväkirjamerkintöjensä vuoksi.
Kertomustensa lisäksi Kafka kirjoitti (vaihtelevalla säännöllisyydellä) päiväkirjaa – sekä tietty kirjeitä ystävilleen ja perheelleen. Kirjeistä suuri osa on suomennettu viime vuosituhannella, mutta päiväkirjojen kanssa kesti pidempään, kunnes Sammakko Kustannus ja suomentaja Panu Turunen tarttuivat toimeen.
Kokonaisuudessaan päiväkirjojen sisältö on vähemmän kafkamaista kuin voisi odottaa, vaikka se ahdistus ja synkkyys, josta kirjailija on tunnettu, näkyy toki. Sivujen väliin on kuitenkin tallentunut kansainvälisessä suurkaupungissa asuva nuori mies, joka käy ahkerasti kuuntelemassa erilaisia esitelmiä ja katsomassa teatteriesityksiä, tai kävelyillä ja kahviloissa ystäviensä kanssa. Osan esityksistä pääsee lukija kokemaan kuin istuisi eturivin paikoilla, niin tarkoin on kirjailija kuvannut juonen – ja erityisesti yleisön reaktiot.
Kafkan elämän lisäksi on päiväkirjoissa paljon kuvitelmaa; saihan koko päiväkirjojen kirjoittaminen alun leikkimielisestä kirjoituskilpailusta Kafkan ja tämän ystävän Max Brodin kvälillä, kuten Panu Turunen alkusanoissaan avaa.
Päiväkirjoista löytyy lyhyempiä merkintöjä ja harjoitusversioita Kafkan kertomuksista. Valmiit, kokopitkät kertomukset, jotka on jo suomennettu, on jätetty tästä suomennoksesta pois – lukija löytää ne helposti ohjeiden avulla. Osa kertomuksen tyylisistä merkinnöistä on kirjailijan unien kuvailua, ja myös tähän unien ja kirjallisuuden väliseen suhteeseen kiinnittää Turunen huomiota alkusanoissaan. Unenomaisuus ja siihen liittyvä tietty epäloogisuus ja sekavuus toistuu myös Kafkan julkaistuissa teoksissa.
Toinen läpi päiväkirjojen esiin nouseva teema on juutalaisuus. Kafka tarkastelee juutalaisuutta sekä sisältäpäin että etäännyttäen itsensä uskosta, välillä osallistuen eri perinteisiin ja tapahtumiin ja välillä kritisoiden juutalaisuutta ja etenkin länsieurooppalaisia juutalaisia. Kafka myös koki saksalaisen kulttuurin ja etenkin saksan kielen olevan ristiriidassa juutalaisuuden kanssa, ja hänen teoksissaan toistuvien ulkopuolisuuden ja vierauden teemojen on tulkittu heijastavan juutalaisuuden asemaa yhteiskunnassa.
Päiväkirjan sivuilla vilahtelevat esiintyvät myös Kafkan perhe, hänen ystävänsä ja tuttavansa, sekä ajan kirjailijat ja näyttelijät, joita Kafka ihaili. Kafkalla oli vaikea suhde isäänsä, mutta sisaruksiinsa ja äitiinsä kirjailija suhtautui helpommin. Myös Felice Bauer, Kafkan kihlattu, esiintyy sivuilla usein, välillä ihailun ja välillä epätoivon kautta. Kafka oli kahdesti kihloissa Bauerin kanssa, mutta molemmat kihlaukset purettiin.
* *
Kafka koki ensimmäisen maailmansodan, mutta vaikka päiväkirjat kattavat sodan koko ajan, ei tarkkaa dokumentaatiota sota-ajasta kannata odottaa. Kirjailija merkitsee päiväkirjaansa aivan muita asioita. Sodan vaikutus Kafkaan näkyy lähinnä hänen sisartensa kautta, joiden miehet ovat rintamalla. Kafka esimerkiksi hoitaa lankonsa tehtäviä tämän tehtaassa ja matkustaa myöhemmin lähelle rintamaa sisarensa kanssa tapaamaan lankoa.
Jälkimmäinen merkintä – 27.4.1915 – on kuvailua matkasta Unkariin ja matkalla tavatuista ihmisistä. Kuten aina Kafkan kuvauksissa, ihmiset ovat eläviä ja tarkasti piirtyviä hahmoja, mutta tällä kertaa sota paistaa läpi. Monisivuinen merkintä kertoo ehkä siitä, miten rintaman läheisyydessä oleskelu teki sodasta myös Kafkalle konkreettisemman.
Maailmansodan alku on kuuluisan koomisen merkinnän paikka: ”Saksa julistanut sodan Venäjälle. – Iltapäivällä uimakoulu.” Tahatonta komiikkaa löytää kuitenkin myös muilta sivuilta, esimerkkinä merkintä helmikuun 26. päivänä 1912:
”Tänään kirjoitan Löwylle. Kirjoitan tähän muistiin hänelle lähettämäni kirjeet, koska toivon saavuttavani niillä jotain:
Ystävä hyvä”
Ja seuraavana päivänä:
”Ei minulla ole aikaa kirjoittaa kirjeitä kahteen kertaan.”
* *
Kafka tunnetusti kuvaa kertomuksissaan byrokratian väkipyörän ja harmaanmasentavan arjen kanssa painelevia ihmisiä, ja näistä kertomuksista ovat monet löytäneet samaistumispintaa. Löytyy sitä myös päiväkirjoista – kuinka moni meistä ei olisi joskus luopunut edellisenä iltana tekemistään lupauksista heti seuraavana päivänä?
Vuonna 1917 Kafkalla todettiin tuberkuloosi, johon hän lopulta kuoli vuonna 1924. Sairauden toteamisen jälkeen Kafka kirjoitti päiväkirjaansa: “Sinulla on, sikäli kuin tämä mahdollisuus ylipäätään on olemassa, mahdollisuus uuteen alkuun. Älä hukkaa sitä.”
Kafkan päiväkirjat eivät ole varsinaisesti mieltäylentävää luettavaa missään kohtaa. Kuitenkin tuberkuloosidiagnoosin jälkeen tuntuu päiväkirjojen teksti (joka harvenee; esimerkiksi vuonna 1918 ei päiväkirjoissa ole sanaakaan) muuttuvan entistäkin synkemmäksi. ”Ei mitään” toistuu.
Sairautensa kanssa painellessaankin Kafka luki ja vietti aikaa läheistensä kanssa. Kirjallisuus oli Kafkalle ilmiselvän tärkeää: hän puhuu himostaan kirjoihin, merkitsee päiväkirjoihinsa lainauksia lukemistaan teoksista ja viittaa usein teoksiin, joita luki parhaillaan. Omaa kirjailijantyötään hän kuvaa heikkotasoisena ja vastenmielisenä.
Kafka myös pyysi Brodia useampaan kertaan polttamaan kaikki tekstinsä kuolemansa jälkeen. Brod, joka piti ystävänsä tekstejä korkeassa arvossa, ei totellut käskyä – meidän onneksemme.
Elsa Lindström
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hugo Salmela oli sattumakenraali, josta valkoiset tekivät myytin – Tuomas Hoppu kirjoitti Tampereen punapäällikön elämäkerran
KIRJAT | Salmela oli tulisieluinen työväenluokan etujen ajaja, mutta sodanjohtajaksi liian pehmo. Sisällissota jakoi suvun pahasti, sillä veli Akseli Salmela valitsi toisen tien.
Suuret lapset, suuret huolet – arviossa Johanna Vuoksenmaan Suurenmoinen matka
KIRJAT | Johanna Vuoksenmaan romaani Suurenmoinen matka avaa uuden näkökulman Suomen sodanaikaisiin tapahtumiin kotirintamalta.
Juurien ja uuden suunnan etsintää Bartókin sävelten tahdissa – arviossa Maritta Hirvosen Allegro barbaro
KIRJAT | Maritta Hirvosen mukaan hänen uuden kirjansa ydintä ovat valokuvaus, unkarilainen kansanperinne, musiikki ja taide.
Tärkeä kirja näyttää uusisänmaallisuuden ikävät kasvot – arviossa Marko Tikan Sinivalkoisia sotureita
KIRJAT | Miten rauhaa maailmaan rakentaneesta Suomesta kasvoi sotahullu kansakunta, joka palvoo aseita, ammuksia ja kenraaleita?