Väkevä kertomus vesipisarasta – arviossa Elif Shafakin Taivaalla virtaava joet

Elif Shafak. Kuvat: Gummerus

Elif Shafakin Taivaalla virtaavat joet (Gummerus, 2026) alkaa kirjana, jonka päättymistä suree jo alussa. Romaanissa on kiehtova juoni, hiljaista viisautta, ja kauniskin se on. Jännite hiipuu hieman puolivälin jälkeen ja ajoittainen sentimentaalisuus käy raskaaksi lukea. Loppupuolta kuitenkin kohottaa hyvin suorasukainen kuvaus läpi historiansa vainotun jesidivähemmistön kohtalosta ISIS-terroristien käsissä.

Shafakin romaanin ytimessä on vesipisara, joka matkaa halki aikojen ja kaupunkien Mesopotamian kuninkaan, mahtavia kirjastoja rakentaneen Assurbanipalin palatsista masentuneen hydrologin asuntolaivaan Lontooseen.

Teos kulkee Tigris- ja Thamesjokien rannoilla 640-luvulta eaa. tälle vuosituhannelle. Aikatasot on rakennettu taitavasti niin, etteivät lukijalta mene sekaisin pitkätkään aikaloikat. Joen lailla jokainen tarina pysyy uomassaan kohdatakseen toisensa hyvässä järjestyksessä ja selkeinä.

Tarinoita kuljettaa kolme henkilöä. 9-vuotias Narin on parantajien sukua, kurdi ja jesidien vähemmistöön kuuluva tyttö kaakkoisessa Turkissa. On vuosi 2014, ja hänen kotiseutunsa on jäämässä vesimassojen alle, kun Tigrisjokea padotaan. Mummo haluaa viedä kuuroutuvan tyttärentyttärensä kastettavaksi Lalishin laaksoon Irakin Kurdistanissa. Siellä on jesidien pyhä paikka, temppeli, jonka läpi kastevesi virtaa. Matka tiedetään vaaralliseksi.

Arthur elää 1800-luvun loppupuolen Lontoossa. Hänellä on ilmiömäinen muisti, huonot sosiaaliset taidot ja hyvin köyhä koti. ”Slummien ja viemäreiden kuninkaasta” tulee ihmeellisten käänteiden kautta arvostettu muinaisesineiden tutkija ja nuolenpääkirjoituksen tulkitsija. Myös Arthurin tie vie Tigriksen rannalle etsimään Gilgameš-eepoksen kadonnutta runoa.

Zaleekhah on hydrologi ja uskoo, että myös vedellä on muisti. Hänen juurensa ulottuvat Lähi-Itään, mutta hän on kasvanut Lontoossa. Zaleekhah on koko elämänsä ollut eksyksissä; ei vähiten muuttaessaan epäonnistuneen avioliiton rauniolta asuntolaivaan Thamesin varrella vuonna 2018.

Kehittyvien tarinoiden lomaan mahtuu luontevasti pohdintaa muun muassa jokien valjastamisesta ja patojen rakentamisesta. Turkissa ne ovat peittäneet alleen historiallisesti merkittäviä muinaismuistoja, esimerkiksi merkittäviä osia Hasankeyfin noin 12 000 vuotta vanhasta kaupungista.

Osansa saavat myös tutkimusmatkalaiset, jotka ovat kautta aikojen ottaneet muinaismuistoja lupia kyselemättä mukaansa eurooppalaisten museoiden ja rikkaiden yksityishenkilöiden kokoelmiin.

* *

Taivaalla virtaavat joet onnistuu erityisesti kuvaillessaan ääri-islamilaista kalifaattia rakentaneen ISIS-järjestön julmuuksista jesideitä kohtaan kymmenisen vuotta sitten. Tuhansia surmattiin, ja lisäksi ISIS ryösti ja myi seksiorjiksi tuhansia jesidityttöjä ja -naisia. Osa heistä on edelleen kateissa. Jesidit olivat maailman mediassa hetken, mutta saavat tässä ansaitsemaansa huomiota uudelleen.

Taina Helkamon suomennos kulkee elävänä ja jäntevänä. Sanna Majurin ääni ja lukutapa sopivat hyvin hetkittäin sadunomaiseen romaaniin. Eurooppalaisittain vieraampien Lähi-idän nimien ääntäminen on ilahduttavan hyvää.

Brittiläis-turkkilaisen Elif Shafakin äidinkieli on turkki, mutta kansainvälisen taustansa vuoksi hän kirjoittanut pitkään myös englanniksi, kuten tämänkin romaanin. Häneltä on julkaistu 21 kirjaa, ja hän on saanut lukuisia palkintoja. Viime joulukuussa Elif Shafak valittiin Iso-Britannian kuninkaallisen kirjallisuusseuran puheenjohtajaksi.

Elif Shafak on paitsi kirjailija myös valtiotieteiden tohtori. Hänet tunnetaan ihmisoikeuksien, sananvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana, mikä on vienyt hänet Turkissa myös oikeuden eteen.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua