Kuvat: James Gillham / Docendo
KIRJAT | Sarah Freethyn romaani on romanttinen rakkaustarina, jonka kehyksenä on julma maailma ja moneen kertaan kerrotut juonikäänteet
”On vaikea erottua joukosta, kun kirjoittaa samasta aiheesta kuin niin monet niin pitkään.”
ARVOSTELU
Sarah Freethy: Dachaun posliinintekijä
- Suomentanut Sirpa Saari.
- Docendo, 2024.
- 368 sivua.
Dachaun posliinintekijä (Docendo, 2024) kertoo itävaltalaisen arkkitehdin Maxin ja saksalaisen kuvataitelijan Bettinan tarinan lähtien 1930-luvun alkupuolelta, kun natsit ovat jo nousussa valtaan. Max on juutalainen ja Bettina saksalainen eivätkä he ymmärrä lähteä Berliinistä hyvän sään aikaan.
Toisella aikatasolla ollaan 1990-luvulla, jolloin pariskunnan tytär ja tyttärentytär etsivät totuutta omasta taustastaan.
Etupäässä romaani on romanttinen rakkaustarina, jonka kehyksenä on julma maailma ja moneen kertaan kerrotut juonikäänteet, joista ei tämäkään teos poikkea. Hieman käsitellään myös natsien taidemieltymyksiä ja sitä, mitä he pitivät roskataiteena – enempi tätä olisi tehnyt romaanille hyvää.
Teksti on sujuvaa eikä siinä ole mitään moitittavaa, kuten ei Sirpa Saaren suomennoksessakaan, mutta jo muutaman päivän sisällä olen unohtanut sekä Maxin että Bettinan. On vaikea erottua joukosta ja jäädä mieleen, kun kirjoittaa samasta aiheesta kuin niin monet niin pitkään.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jaakko Yli-Juonikkaan Vaurioituneiden aivojen painajaiset sisältää esseitä hämärän rajamailta
KIRJAT | Kirjailijan ensimmäinen esseekokoelma sisältää tunnistettavan äänen mutta pakenee määrittelyjä.
Kuolemaa ja kummitustarinoita – arviossa Marianna Karttusen Karjalaista kalmanväkeä
KIRJAT | Ovatko kalmanväen mätänevät ruumiit toimineet esikuvina kauhuelokuvien zombie-hahmoille?
Niina Holopaisen maaginen realismi pysyy kasassa ja lumoaa vaikka enemmänkin sitä olisi saanut olla – arviossa Graniittijalka
KIRJAT | Satavuotias rintamamiestalo kertoo selviytyjänaisten tarinaa. Graniittijalka tarjoilee yllätyksiä ja synkkyyttä, mutta myös toiveikkuutta.
Arttu Tuomisen tarinoissa selviytyminen näyttää olevan sattumaa – arviossa Kide-trilogian toinen osa Hydra
KIRJAT | Arttu Tuomisen teokset ovat kotimaiseksi jännityskirjallisuudeksi harvinaisen vauhdikkaita; hän ei kirjoita suomalaisista keskivertorikoksista.