Kuvat: James Gillham / Docendo
KIRJAT | Sarah Freethyn romaani on romanttinen rakkaustarina, jonka kehyksenä on julma maailma ja moneen kertaan kerrotut juonikäänteet
”On vaikea erottua joukosta, kun kirjoittaa samasta aiheesta kuin niin monet niin pitkään.”
ARVOSTELU
Sarah Freethy: Dachaun posliinintekijä
- Suomentanut Sirpa Saari.
- Docendo, 2024.
- 368 sivua.
Dachaun posliinintekijä (Docendo, 2024) kertoo itävaltalaisen arkkitehdin Maxin ja saksalaisen kuvataitelijan Bettinan tarinan lähtien 1930-luvun alkupuolelta, kun natsit ovat jo nousussa valtaan. Max on juutalainen ja Bettina saksalainen eivätkä he ymmärrä lähteä Berliinistä hyvän sään aikaan.
Toisella aikatasolla ollaan 1990-luvulla, jolloin pariskunnan tytär ja tyttärentytär etsivät totuutta omasta taustastaan.
Etupäässä romaani on romanttinen rakkaustarina, jonka kehyksenä on julma maailma ja moneen kertaan kerrotut juonikäänteet, joista ei tämäkään teos poikkea. Hieman käsitellään myös natsien taidemieltymyksiä ja sitä, mitä he pitivät roskataiteena – enempi tätä olisi tehnyt romaanille hyvää.
Teksti on sujuvaa eikä siinä ole mitään moitittavaa, kuten ei Sirpa Saaren suomennoksessakaan, mutta jo muutaman päivän sisällä olen unohtanut sekä Maxin että Bettinan. On vaikea erottua joukosta ja jäädä mieleen, kun kirjoittaa samasta aiheesta kuin niin monet niin pitkään.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josen parhaat -kirja innostaa kokeilemaan libanonilaisia makuja
KIRJAT | Petra Stolt testasi mökkiolosuhteissa perushummusohjeen, kaftavartaat ja munakoisosalsan Joseph Youssefin uudesta reseptikirjasta.
Reppu selkään ja raiteille – arviossa Eeva Vekin esikoisromaani Ja sitä rataa
KIRJAT | Stand-up-koomikko hyppää esikoisromaanissaan junan kyytiin ja kohtaa värikkäitä kanssamatkustajia matkalla Oulusta Helsinkiin.
Nykypäivän uskosta hymistelemättä – arviossa Auli Viitalan ja Päivi Vähäkankaan Suurin niistä on vapaus
KIRJAT | Entinen prometheusleiriläinen, joka on juuri ottamassa vastaan kasteen, ja hänet kastava aloitteleva tuomiorovasti keskustelevat.
Sotareportteri löysi tiensä suomalaisten sydämiin – arviossa Maxim Fedorovin Suomi: Ylipitkä oppimäärä
KIRJAT | Kaikki Maxim Fedorovin teokset ovat tavallaan omakohtaisia, mutta Suomi: Ylipitkä oppimäärä on sitä eniten. Mikään erityisen avoin tai syvä elämäkerta se ei kuitenkaan ole.