Kuvat: Like Kustannus
KIRJAT | Monet asiat Pohjoisessa shamanismissa on kohdennettu shamanismiin vakavasti suuntautuville. Mutta Runavik välttää sanomansa liittämisen osaksi new age -hömppää.
”Luonnon pyhät paikat, voimapaikat, voimaeläimet ja vuodenkierron rituaalit maadoittavat shamanismin harjoittajaa.”
ARVOSTELU
Kirsti Runavik: Pohjoinen shamanismi – Rituaalit, käytännöt ja historia
- Like, 2023.
- 269 sivua.
Kirsti Runavikin (s. 1981) tietokirja shamanismista on shamanismin harjoittajan kirjoittama teos. Runavik tekee sekä omia matkoja että pitää shamanismikursseja. Pohjoinen shamanismi (Like, 2023) on tästä syystä hieman hämmentävä teos. Välillä kirjassa annetaan hyvin yksityiskohtaisia ohjeita vaikkapa rummun valmistamisesta ja vihkimisestä tai voimaeläimen löytämisestä ja transsiin vaipumisesta, välillä taas katsotaan ilmiötä ikään kuin ulkoa, uskontotieteellisestä ja etnografisesta näkökulmasta, kuitenkaan käyttämättä lähdeviitteitä.
Runavik puhuu paljon saamelaisten vanhasta uskonnosta olematta itse saamelainen. Toisaalta jumaluudet ovat olleet samantapaisia koko Fennoskandian alueella, Norjasta Karjalaan. Esimerkiksi luonnon pyhiä paikkoja on löydettävissä paljon laajemmalti kuin saamelaisalueelta. Suomi on täynnä vaikkapa Pyhäjärviä.
Kirjoittaja ei kuitenkaan ota kantaa syvemmin asutushistoriaan. Mutta oli hauska saada tietää, mistä esimerkiksi Posion kunnan nimi voisi olla syntyisin. Runavik kertoo, että bassi, boassu, posio oli perheen oma pyhä paikka, joka sijaitsi jokaisessa kodassa, ja jossa säilytettiin rumpua. Itsestään selvää on, että saamelaisalue Suomessa ulottui aikanaan hyvinkin etelään.
Shamanismi paikantuu osaksi luonnonuskontoa, jota edustaa Suomessa muun muassa Lehto, Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry. Shamaanille maailma on täynnä erilaisia luonnonhenkiä.
Runavikin kuvaama shamanismi on eräänlainen terapiamenetelmä. Hengitys, rentoutuminen, tajunnan eri tasoille siirtyminen ovat läsnä myös vaikkapa joogassa, mietiskelyssä tai hypnoterapiassa. Shamanismin tasot – ja samalla matkaamisen paikat – ovat alinen, keskinen ja ylinen maailma. Erityistä on shamanismiin kuuluva vahva luontosuhde. Luonnon pyhät paikat, voimapaikat, voimaeläimet ja vuodenkierron rituaalit maadoittavat shamanismin harjoittajaa. Shamaanin on oltava tehtävänsä edessä nöyrä, hänen on haluttava vain hyvää, hän on parantaja.
Monet asiat Pohjoisessa shamanismissa on kohdennettu shamanismiin vakavasti suuntautuville. Mutta Runavik välttää sanomansa liittämisen osaksi new age -hömppää. Ehkä suuri osa suomalaisista elää vielä niin lähellä luontoa, että metsässä liikkumisessa ja puiden halaamisessa ei ole mitään kummallista.
Kirjassa on kaksi laajaa liitettä. Ensimmäisessä tehdään katsaus saamelaiseen mytologiaan. Esitellään saamelaiset jumalattaret ja jumalat sekä muut pyhät olennot, haltijat, kuvajaiset ja pikkuväki. Toisessa liitteessä on etnomusikologi Ernst Mankerin tutkimukseen Die Lappische Zaubertrommel I–II pohjautuva shamaanirumpujen kuvioiden esittely. Runavikin piirrokset ovat selkeitä ja havainnollisia.
Marja Mustakallio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Piispoja ja vanhapiikoja – tutkijat hämmentävät varhaismodernin ajan henkilöhistoriaa
KIRJAT | Turkulaiset ja tamperelaiset historiantutkijat porautuvat varhaismodernin ajan henkilöhistoriaan ja kehittävät sen tutkimusmenetelmiä.
Eemeli Hakoköngäs kirjoitti kelpo tietokirjan Suomen työmarkkinahistorian eräästä avainvuosikymmenestä
KIRJAT | 1990-luvulle osui valtava määrä taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa muuttaneita tapahtumia, joiden vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti.