Susanna Alakosken Pumpulienkeli on Suomen työläisnaisten kuvaus, jossa on lähes kaikki kohdallaan

Kuvat: Sara Mac Key / Otava

Susanna Alakosken Suomen työläisnaisten historiaa, elämää, arkea ja juhlaa kuvaava kirjasarja alkaa vuodesta 1905, jolloin ensimmäisen osan, Pumpulienkelin (WSOY, 2021), päähenkilö Hilda syntyi Sorolan taloon Pohjanmaalla. Teini-ikään asti Hilda sai elämänoppinsa Sanna-tädiltä, koska äiti sairastui Hildan synnytettyään ”tuijotustautiin” eikä voinut tyttärestään huolehtia.

Sanna-täti oli oman aikansa feministi ja rauhanaktivisti sekä Sorolan sukukronikoiden ja monituisten mielenkiintoisten tarinoiden kertoja. Lisäksi hän opetti Hildalle muistiinpanokirjan pidon sekä maatalon työt lypsystä lahtiin. ”Hildan on hyvä tietää”, aloitti Sanna-täti ja Hilda höristi korviaan.

Hildan lapsuus oli sekä työtä että leikkiä, Sanna-tädin jännittävää tarinointia ja Kisulin kehräystä – mutta myös jäljettömiin kadonneen tuijotustautia potevan äidin ikävöintiä. Hilda ei tiennyt, kuka hänen Amerikkaan lähtenyt oikea isänsä oli eikä hän tiennyt sitäkään, miksi hänen isäksi kutsumansa ”isä” ei oikea isä ollutkaan. Hyvinvoivaan talonpoikaissukuun kuului Sannan lisäksi useita muitakin tätejä, joilla kaikilla oli oma talo Sorolassa.

Sorolan suku oli musikaalista ja hurskasta ja sen naiset tunnettiin komeista rinnoistaan ja vaikeista synnytyksistään. Hurskauden tärkeimmät elementit olivat raittius ja siveys. Hilda sai jo nuorena tuta, että siveysvaatimus koski vain naisia ja sitä rikottuaan nainen oli suvun kunnian liannut halpa huora, joka jouti mieron tielle vailla oikeutta pitää yhteyttä rakkaisiinsa kotona − saati milloinkaan palata Sorolaan.

Myöhemmissä vaiheissa Hildan elämä sujui Vaasan pumpulitehtaan leivissä tavalla, joka sopii Susanna Alakosken tahtoon tehdä historiallinen kirjasarja suomalaisista työläisnaisista. Läpi vuosikymmenten Hildan rinnalla kulkee työväen etuja väsymättä ajanut ystävätär Helli, mutta myös joukko muita ihmisiä, joiden elämänkulkuun tehdään nopeita vierailuita.

* *

Kun kirjailijalla on sana ja kertomus hallussaan ja suomentaja tekee omaa taidettaan, lopputulos on miellyttävä lukukokemus. Pumpulienkeli-teoksessa lähes kaikki onkin kohdallaan. Toisinaan teksti kuitenkin tuntuu historian oppikirjalta, kun Alakoski tutustuttaa lukijansa kaikkeen siihen, mistä on vuosien varrella ottanut selvää.

On sinänsä mielenkiintoista tutustua muun muassa 1800-luvun maatalon töihin, puuvillatehtaan perustamiseen ja sen tuotantoprosesseihin sekä lukuisiin muihin asioihin, mutta toisinaan kaikki selostus nousee pääosaan eikä se tee romaanille hyvää.

Alakosken kieli on selkeää, tarkkaa ja elävästi kuvailevaa, mutta välillä Hilda hukkuu kaiken muun joukkoon eikä henkilökuva kasva ja kehity samaan tahtiin kuin aika kuluu, ja se on sääli. Toisinaan romaanihenkilöt tulevat hyvinkin lähelle, mutta vain jäädäkseen pian jonkin ajan ilmiön selittämisen alle. Mutta kirjaa ei halua jättää, kirja vie mukanaan.

Sirkka-Liisa Sjöblom on suomentajana tehnyt huikean urakan. Ainutkaan yksityiskohta ei tunnu väärältä ja aikakausien vaihtelut kuuluvat kuin itsestään myös kielessä. Sjöblom on suomentanut lukuisia suosittuja ruotsalaisia dekkareita muun muassa Anna Janssonilta, Cilla ja Rolf Björlingiltä, Viveca Steniltä sekä Maria Adolfssonilta. On hienoa nauttia hänen tarkasta käännöstyöstään myös Pumpulienkelissä.

* *

Ruotsinsuomalaisen Alakosken läpimurto Sikalat (Svinalängorna, 2006) palkittiin tärkeällä August-palkinnolla ja kuvattiin elokuvaksi. Pumpulienkelissäkin on mukana se yhteiskunnallinen paatos, josta Alakoski tunnetaan, mutta samalla Pumpulienkeli asettaa hänet toisenlaiseen, eeppisten kirjasarjojen tekijöiden joukkoon.

Ruotsissa Pumpulienkeliä on kiitelty muun muassa siitä, että se avaa uudella tavalla itäisen naapurin historiaa, sen sotia ja rauhaa, sen kehitystä teollisuusmaaksi.

Lisäksi Alakoskella on runsaasti tietoa, kokemusta ja taitoa kertoa siirtolaisuuden ja ruotsinsuomalaisten historiaa.

Pumpulienkelin päättyessä Hilda on tehnyt kolme vuosikymmentä töitä Vaasan pumpulitehtaalla, tytär Greta ja poika Jonni ovat jo muuttaneet Ruotsiin. Suomalaisten työläisten silmissä Ruotsi siintää ihmemaana, missä työolosuhteet, palkat ja palkansaajien kohtelu ovat paljon parempia kuin Suomessa.

Gretaa on jo sen verran Pumpulienkelissä esitelty, että seuraava osa kiinnostaa jo.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua