Suku piilottaa yhä salaisuutensa – arviossa Pierre Lemaitren Vaikeneminen ja vimma

Kuvat: Minerva Kustannus

Ranskalaisen Pierre Lemaitren sukusaaga Vaikeneminen ja vimma (Minerva, 2024) jatkaa siitä, mihin Suuri maailma -sarjan ensimmäinen osa Loistavat vuodet (Minerva, 2023) jäi. On kulunut neljä vuotta, eletään vuotta 1952. Pelletierin sisarukset Jean, François ja Hélène asuvat Pariisissa ja yrittävät kukin tahollaan jatkaa omaa uraansa.

François jatkaa toimittajana ja saa jopa lisää vastuuta, ja myös Hélène onnistuu saamaan jalansijan Journal du soirin toimituksessa. Jean eli perheen kesken ”Pullero” yrittää epätoivoisesti menestyä liikemiehenä vaimonsa Genevièven ahdistellessa. Pariskunnalla on pieni tytär Colette ja toista lasta odotetaan.

Tarvittaessa lennetään Beirutiin vanhempien luo, tai Louis ja Angèle tulevat apuun Pariisiin. Vanhemmille ominaisesti he tietävät tai vaistoavat, milloin heitä tarvitaan.

Kaikki ei todellakaan ole tässä perheessä sitä, miltä ulospäin näyttää:

”Sellaista Pelletierin perheessä oli aina. Tunteet, salaisuudet, vaikenemiset, tunnutukset ja paljastukset seuraavat toisiaan. Näissä kaikissa olisi riittänyt aineksia vaikka romaaniin. Perhe-elämää kerrakseen.”

No, romaanin ja itse asiassa jo kaksi on Lemaitre tästä perheestä kirjoittanut, ja luvassa on ainakin yksi lisää, sillä luvassa on vielä Suuri maailma -trilogian kolmas osa. Niin moni asia jää Vaikenemisessa ja vimmassa auki, että lankoja yhteen vetävä jatko on hyvinkin tarpeen.

* *

Lemaitre ei olisi Lemaitre, jollei kirjan keskeisenä aineena olisi rikos. Dekkarikirjailijanakin kiitetty Lemaitre kuvaa Jeanin tekemiä henkirikoksia ja niiden selvittelyä tarkalla rikoskirjailijan katseella. Muutenkin kirjailija pystyy pitämään lukijaa tiukasti pihdeissään jopa niin, että paikoin tiivis tunnelma tuntuu ahdistavalta.

Yhteiskunnalliset ongelmat ja 1950-luvun alkuun kuuluvat puheenaiheet ovat olennainen osa romaania. Kun Loistavat vuodet tarttui muun muassa korruptioon ja siirtomaakysymyksiin Ètienne-veljen kautta, nyt Lemaitre käsittelee päähenkilöidensä kautta muun muassa aborttia.

Tarkasti hän kuvaa myös sähköyhtiön padon alle jäävän kylän ihmiskirjoa ja kohtaloita. On insinööri Destouches, pieni Louis ja hänen äitinsä Raymonde ja monet muut. Tärkeä rooli kirjassa on myös paikallistoimittaja Lambertilla.

Hieman irralliselta tuntuu aluksi isä-Louisin into kannustaa saippuatehtaan työntekijää Lucienia nyrkkeilijän uralla, mutta ehkäpä tällekin langanpätkälle löytyy merkitys Suuri maailma -sarjan seuraavassa osassa. Siinä lienee osansa Jeanin vaimolla Genevièvellä, joka on varsin hyvä ehdokas romaanikirjallisuuden ärsyttävimmäksi ja pahantahtoisimmaksi roolihenkilöksi.

Lemaitren tapa kirjoittaa imaisee mukaansa, ja hyvin sen on Susanna Tuomi-Giddings osannut saattaa suomenkieliseen muotoon.

Marjatta Honkasalo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua