Kuvat: Minerva Kustannus
KIRJAT | Tuija Saarinen-Härkösen teos on tervetullut lisä sodasta kertovaan tietokirjallisuuteen. Se on perinpohjainen tapaustutkimus yhdestä sotilaasta, jonka sotilasuraa varjosti suurelta osin juuri karkuruus.
”Jokaiseen sotaan liittyy tavallisen sotilaan kapinointi, kuoleman pelko ja välistä myös karkaaminen rintamalta.”
ARVOSTELU
Tuija Saarinen-Härkönen: Rintamakarkurit – Eino Hietarinne, yksi monista
- Minerva, 2022.
- 232 sivua.
Sotaa käsittelevä kirjallisuus, jopa tutkimus, on ollut pitkään Suomessa hyvin yksipuolista. Sotatapahtumat on ylevöitetty monissa muistelmissa. Tietokirjoissakin on keskitytty paljolti ”talvisodan ihmeeseen” tai asemasodan operaatioihin: sodan johdon näkemyksiin, päämajan strategiaan ja taktiikkaan sekä eri rintamalinjojen tilanteisiin. Oman lukunsa muodostaa taistelukuvauksiin tai kaukopartiomiesten seikkailuihin juuttunut sankarifiktio. Poikkeuksia säännöstä toki on ollut, paljolti nimenomaan kaunokirjallisuudessa: Väinö Linna, Paavo Rintala tai Hannu Salama.
Kansa taisteli – Miehet kertovat -lehti on ollut monen sodasta kiinnostuneen peruslukemistoa vielä muutama kymmenen vuotta sitten. Vaikka lehdessä kuvataan usein realistisestikin rintama- ja taisteluolojakin, monet negatiiviset puolet, kuten Linnan Tuntemattoman sotilaan rivisotilaiden protestit tai vaikka monet julmuudet, kuten raiskaukset ja sotavankien ja karkurien teloitukset, ovat jääneet kokonaan käsittelemättä.
Silti jokaiseen sotaan liittyy tavallisen sotilaan kapinointi, kuoleman pelko ja välistä myös karkaaminen rintamalta. Tästä on paljon todisteita myös Venäjän ja Ukrainan sodasta, molemmin puolin rintamaa: tavallista arkea elänyt nuorukainen ei välttämättä kestä kokemiaan kauheuksia, näkemiään julmuuksia, vaikka olisi alkujaan kuinka ”isänmaallinen” ja ideologisestikin valmis sotaan. Mielen järkkyminen ja karkuruus rintamalta, teloituksen uhallakin, ovat monessa sodassa arkipäivää.
Aivan viime vuosikymmeninä tietokirjallisuuden näkökulma sotaan on kuitenkin muuttunut. Esille on otettu kotirintaman tunnelmat, naisten osuus, sotavangit, alkoholin käyttö, mielenterveysongelmat, teloitukset ja rintamakarkuruuskin. Rintamakarkureiden roolia ovat tutkineet esimerkiksi Jukka Kulomaa, Martti Backman, Mika Kulju ja Jaana Laamanen.
Polvijärvellä asuvan perinteentutkijan, FT Tuija Saarinen-Härkösen Rintamakarkurit (Minerva, 2022) on tervetullut lisä sodasta kertovaan tietokirjallisuuteen. Se on perinpohjainen tapaustutkimus Eino Hietarinne -nimisestä sotilaasta, jonka sotilasuraa varjosti suurelta osin juuri karkuruus, kuolemanpelko ja ilmeinen epäluottamus viranomaisiin. Saarinen-Härkönen ei tee Hietarinteestä mitään pasifistista sankaria eikä vähättele päähenkilönsä luonteen negatiivisia puolia, vankeusrangaistuksia ja esimerkiksi taipumusta juopotteluun siviilielämässä.
Rintamakarkurit perustuu tutkittuun lähdeaineistoon, päähenkilön henkilöhistoriaa valottaviin yksityiskohtaisiin dokumentteihin ja muihin arkisto- tai lehdistötietoihin. Tutkijalle ominainen viileä, toteava ja liioittelematon tyyli tekee teoksesta hyvin luotettavan tuntuisen ja Eino Hietarinteestä eläväisen henkilön.
Hietarinne oli todellakin ”yksi monista” Suomen armeijan rintamakarkureista, joiden määräksi on eri lähteissä laskettu 30–35 000 talvi- ja jatkosodan aikana. Tähän joukkoon mahtui niin ”vastarintamiehiä”, ”käpykaartilaisia”, vannoutuneita pasifisteja kuin mielijohteesta ”omille teilleen” lähteneitä tai mielenterveytensä menettäneitä karkureita. Määrä kasvoi huomattavasti jatkosodan tappion lähestyessä 1943–1944, samoin kenttäoikeuksien tuomiot ja teloitukset.
* *
Saarinen-Härkösen tutkimus antaa karkurien roolista, motiivista ja kohtalosta arvokasta lisätietoa. Sukulaisuussuhde Eino Hietarinteeseen nousee esiin alkusivuilla, mutta ei häiritse aiheen neutraalia ja asiantuntevaa suhtautumista. Suvussa vaiettu Hietarinteen todellinen ”sotilasura” saa Rintamakarkureissa mahdollisimman valaisevan ja uskottavan käsittelyn.
Rintamakarkuruus ja siihen liittyvä vaikeneminen saattaa olla Suomessakin yleisempää kuin uskotaan. Talvi- ja jatkosodan karkurien suuri määrä koskettaa monta sukua ja perhettä. Kun Suomen Natoon liittymiseen kuuluu nyt myös selvä militaristisen ajattelun ja isänmaallisuuden korostaminen, sotilaskarkuri-teema on tässäkin yhteydessä hyvä muistaa.
Pentti Stranius
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Super-Ricks saa kaikki nuotiopiiriinsä – Perjantai-ohjelman isäntä avaa kirjassaan elämänsä surut ja ihmeet
KIRJAT | Sean Ricks päästää lukijan niihin heikoimpiin hetkiinsä, mitä ilman pienikään elämäkerta ei toimisi.
Kirsi Haapamatin tarjoamalla maratonilla pidetään silmät auki ja opitaan ihmisistä ja elämästä
KIRJAT | Jo kirjan ensimmäisen sivun lyhyt intro vihjaisee, että nyt on kyse muustakin kuin maratonin tuskasta ja autuudesta. Juoksun ohessa kulkee tavallinen arki ja sen vierellä arjen outo varjo.
Kaksitoista nykydekkaristia Agatha Christien housuissa – arviossa Neiti Marplen jäljillä
KIRJAT | Onnistuvatko uudet tekijät sukeltamaan onnistuneesti Neiti Marplen nahkoihin, kun tarinan pituuskin on rajallinen?
Hylätyksi tuleminen herättää kauhut – arviossa Nobel-palkitun Abdulrazak Gurnahin Paratiisi
KIRJALLISUUS | Kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2022 saaneen Abdulrazak Gurnahin toinen suomennettu romaani vie lukijan itäafrikkalaiseen rannikkokaupunkiin 1900-luvun alkupuolella.