Kuvat: WSOY / Veikko Somerpuro
KIRJAT | Keskustelua kukkasten kanssa -nuortenromaanissa loitsijaopiskelija katoaa taikansa sisään ja hänen pelastamisekseen jokaisen tarvitsee ylittää itsensä.
”Kirja on ajoittain liiankin onnellinen ja kaipaan käärmettä paratiisiin.”
ARVOSTELU
Siiri Enoranta: Keskustelua kukkasten kanssa
- WSOY, 2026.
- 274 sivua.
Fantasiakirjassa parasta on ensikosketus, jossa lukija oppii kirjan maailman säännöt. Mitä olentoja siellä asuu, miten he elävät, mitä he syövät, mitkä ovat ihmisten tai olentojen väliset suhteet. Mietin, mitä kerron teille Siiri Enorannan kirjasta Keskustelua kukkasten kanssa (WSOY, 2026) ilman, että vien teiltä tätä tutustumisen iloa.
Jo ensimmäisessä lauseessa tehdään selväksi, että nuori loitsija Xaskia katoaa kohta jälkiä jättämättä ja samoin jo ensi sivuilta ymmärrämme, että tässä kirjassa rakkautta ja erotiikkaa käsitellään kukkaisen keveästi. Ihan kuten koruleelioiden maailmaan sopiikin. Maagiset koruleeliat ovat Xaskian yhteisön uskonto ja Viisjoessa kaikki pyörii kukkien palvelemisen ympärillä.
Kirjailija Siiri Enoranta on aiemmissakin fantasiakirjoissaan asettanut tarinansa kasvikunnan maailmaan. Näin esimerkiksi hänen edellinen kirjansa Keuhkopuiden uni (Gummerus, 2024; lue Kati-Annika Ansaksen arvio täältä). Yhteyttävät lajit toimivat omalla tunteettomalla tavallaan, mistä kirjailijan on hyvä ammentaa. Kasvi elää, lisääntyy, kasvaa ja omalla oikullisella tavallaan myös palkitsee vaalijansa. Ja kuten Xaskian tapauksessa, kukkien maailmaan voi myös jäädä loukkuun.
Xaskian joutuminen loitsuvankilaan on kirjan kantava juoni ja tapahtumissa on monia tasoja, joista söpöimpiä ovat pikkuiset vaaleanpunaiset sorkkaeläimet. Ne pitävät Xaskialle seuraa hänen vankilassaan ja niiden alkuperä on varsin mielenkiintoinen. Tärkeää on myös, että Xaskian pelastamiseksi jokaisen täytyy ylittää itsensä, mennä sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle.
Enoranta käsittelee kirjoissaan rakkautta monipuolisesti ja sitä, kuinka sateenkaaren väristä riippumatta tunteet kipunoivat ja kipuilevat. Niin tässäkin. Naum on Xaskian pari ja rakas ja sitten on muitakin ja heistä tärkein on Sona.
* *
Keskustelua kukkien kanssa -kirjassa maailmoja on kaksi. On kukkien ja aavikon maailma ja niiden välissä suo täynnä verenhimoisia olentoja. Eri maailmoissaan elävät ihmiset olivat joskus yksi ja sama kansa, eikä kukaan tiedä miten tiet erosivat. Toinen maailma on ankara ja kuiva, kun taas alkuperäinen kukkien maailma on viaton ja vähän takapajuinenkin.
Kirja on ajoittain liiankin onnellinen ja kaipaan käärmettä paratiisiin. Voiko kaikki päättyä täydellisen onnellisesti edes kukkien maailmassa? Ehkä kaipaamani vihje on kirjan lopussa. Viimeiseen kappaleeseen sujautettu uuden tarinan siemen voi kirjailijan innostuessa tarjota jatko-osan paikan.
Enoranta on työstään useasti palkittu tamperelainen kirjailija ja Keskustelua kukkien kanssa on hänen 12. kirjansa. Enoranta on palkittu muun muassa Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnolla (Tuhatkuolevan kirous; WSOY, 2018).
Sari Passaro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Johdatus häpeän ja kelvottomuuden teologiaan – arviossa Paavo Kettusen Kelpaanko minä?
KIRJAT | Kaksiosaisen sarjan avausosa on jatkoa kansallisesti ja kansainvälisesti ansioituneen teologin häpeää, syyllisyyttä ja sielunhoitoa käsitteleville julkaisuille.
Metafiktion klassikko – arviossa Flann O’Brienin Hullu kuningas puussa
KIRJAT | Vuonna 1939 ilmestynyt irlantilainen metafiktiivisen satiirin klassikkoteos on vihdoin ilmestynyt suomeksi.
Jörn Donner lehtikirjoittajana – arviossa Kai Ekholmin Kirjoittaminen on helvettiä
KIRJAT | Jörn Donner oli intellektuelli, joka pani meidät reagoimaan ja ajattelemaan, kenties tuntemaan itsemme hieman paremmin.
Outo mies Venäjältä tapetaan itärajalle, minkä myötä Arto Ratamolla on käsissään vuosisadan soppa – arviossa Shivan silmä
KIRJAT | Uusimmassa Arto Ratamo -seikkailussa kuvaillaan pelottavan realistisesti, miten suurvaltojen sählääminen voi johtaa kolmanteen maailmansotaan.