Kuvat: WSOY / Elena Ternovaja / Wikimedia
KIRJAT | Salman Rushdie julistaa tasa-arvoa ja muistuttaa, että taide ja kirjallisuus ovat elintärkeitä terveelle ja hyvinvoivalle yhteiskunnalle.
”Rushdien kiteytys on nerokas. Hän tekee selväksi juuri sen, mihin kirjallisuutta tarvitaan, ja miksi se on merkityksellistä.”
ARVOSTELU
Salman Rushdie: Voiton kaupunki
- Suomentanut Maria Lyytinen.
- WSOY, 2024.
- 425 sivua.
Kaksisataaneljäkymmentäseitsemänvuotias sokea runoilija Pampa Kampana kirjaa elämänsä ja Bisnagan valtakunnan vaiheet runoelmaansa nimeltä Jayaparajaya. Ennen kuolemaansa hän kätkee runoelman sinetöityyn saviruukkuun kuninkaallisen palatsin raunioihin.
Romaanin kertoja (Rushdie käyttää termiä ”me” tarkentamatta keitä hän sillä tarkoittaa) kertoo ruukun löytyneen vasta satoja vuosia myöhemmin, ja avaavansa tässä teoksessa runoelman säkeet romaanimuodossa.
Voiton kaupungin (suom. Maria Lyytinen; WSOY, 2024) alussa yhdeksänvuotias Pampa Kampana katselee, kun kukistetun kuningaskunnan lesket kävelevät vapaaehtoisesti hautarovioon, hänen äitinsä mukaan luettuna. Järkytyksen keskellä Pampa saa jumalattarelta uskomattomia voimia, joilla hän synnyttää rovion paikalle kokonaan uuden valtakunnan täysin tyhjästä.
Pampa Kampana lahjoittaa lehmipaimenveljeksille pussillisen siemeniä, ja käskee heidän kylvää ne maahan. Siemenistä kasvaa Bisnagan kaupunki palatseineen, temppeleineen, basaareineen ja asukkaineen.
Bisnagan historia on täynnä sotia, juonittelua, ailahtelevia romansseja, epäoikeudenmukaista vallankäyttöä ja hurvittelua – kaikkea mistä valtaistuinpelissä pelataan.
Pampa riutuu huonon äidin syyllisyydessä ja ikuisen nuoruuden kirouksessa. Murheet ovat samat kuin kenellä tahansa pitkäikäisellä: kaikki hänen rakkaansa vanhenevat ja kuolevat hänen silmiensä edessä, ja uudet rakkaudet ovat vain entisten kalpeita korvikkeita. Pampa on saanut jumalattarelta suuren lahjan, jonka velvoittamana hän joutuu ohittamaan tavallisen ihmisen tarpeet.
* *
Rushdien kieli on rikasta ja lennokasta, ja lauseet ovat pitkiä ja polveilevia. Virkkeet eivät ole kaikkein pelkistetyimpiä, vaan pursuavat ja pulppuavat sanoja ja sivulauseita, mutta runollista ja mukaansatempaavaa teksti on:
”Täysikuu pulpahti taivaista kuin alas laskeutunut enkeli ja valeli uutta maailmaa maidonvalkealla valollaan.”
Teos on älykäs ja valistunut naisten oikeuksien puolustuspuhe, ja tasa-arvon lisäksi Rushdie puolustaa taiteita ja kirjallisuutta. Bisnagalaiset syntyvät tyhjinä ja tietämättöminä, joten Pampa Kampanan on puhallettava heihin luonteet ja historia ja annettava heidän elämälleen suunta, jotta heistä tulisi kokonaisia ihmisiä (aivan kuten kirjailija henkilöhahmoja luodessaan), mutta teksti kuvaa hyvin myös kirjallisuuden merkitystä:
”Sepitteillä oli historian veroista voimaa, niiden kautta uudet ihmiset näkivät nyt itsensä, ymmärsivät omaa ja ympärillään olevien luonteenlaatua ja tulivat sitä kautta todeksi.”
Rushdien kiteytys on nerokas. Hän tekee selväksi juuri sen, mihin kirjallisuutta tarvitaan, ja miksi se on merkityksellistä. Tästä syystä ihmiset ovat aina olleet kiinnostuneita tarinoista: oppiakseen elämästä ja tullakseen paremmiksi ihmisiksi. Vähän myöhemmin Rushdie alleviivaa sanomaansa:
”Taiteet eivät ole mitään turhanpäiväisyyttä, minkä jumalat hyvin tietävät. Ne ovat terveelle ja hyvinvoivalle yhteiskunnalle elintärkeitä.”
* *
Tarinassa mainitaan useita todellisia hallitsijoita, tiedemiehiä ja seikkailijoita, kuten matemaatikko-astrologi Aryabhata sekä marokkolainen tutkimusmatkailija Ibn Battuta. Kiinalaisen tutkimusmatkailijan Zheng Hen nimestä käytetään kirjassa samaan aikaan myös sen toista kirjoitusmuotoa Cheng Ho, mikä ei varmaankaan ole ollut tarkoitus.
Kaikki kirjassa mainitut todelliset henkilöt ja tapahtumat eivät sovi historian aikajanalle täysin aukottomasti, ja romaanin kertoja pahoitteleekin vain seuraavansa runoelman tekstiä, jossa aikaa silloin tällöin venytetään.
Romaanissa pannaan henkilöhahmojen päähän ja suuhun hyvin nykyaikaisia termejä. Sekä henkilöiden ajattelu että heidän kulttuurinsa käytännöt ovat moderneja ja länsimaisia, kuten esimerkiksi kahdeksantoista ikävuotta aikuistumisen rajapyykkinä. Kuvaako Rushdie sittenkin nykyaikaa historiallisen fantasian kautta:
”Jos ihmiset saivat valita omaehtoisen ajattelun ja johtajiensa sokean tottelemisen välillä, monet valitsivat selvänäköisyyden sijasta sokeuden, etenkin kun valtakunta kukoisti ja pöydässä riitti ruokaa ja taskussa rahaa.”
Ehkä Voiton kaupunki on Rushdielle eräänlainen oman elämän tilinteko. Onhan hänkin jo 77-vuotias ja puoliksi sokea.
* *
Vaikka teos vilisee viittauksia todellisiin henkilöihin ja paikkoihin, luulin lukeneeni täysin mielikuvituksellisen fantasiakertomuksen. Kirjallisuuslähteet teoksen lopussa kuitenkin paljastavat, että valtio, jota kirjassa kutsutaan Bisnagaksi, perustuu todelliseen Vijayanagaran valtakuntaan (1336–1646).
Teoksessa mainitut hallitsijat ensimmäisen dynastian perustaneista lehmipaimenveljeksistä lähtien ovat todellisia historiallisia hahmoja. Rushdie on vain luonut heille uusia luonteenpiirteitä ja tiivistänyt tapahtumia romaanikirjailijan oikeudella.
Petri Hänninen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tuhat vuotta yhteistä elämää – arviossa Martin Hårdstedtin Suomen ruotsalainen historia
KIRJAT | Martin Hårdstedtin teoksen ytimessä on ajanjakso, jolloin Suomi oli Ruotsi mutta jonka tarina alkaa jo aiemmasta ajan hämärästä päättyen Nato-naapureiden nykyhuoliin.
Ajankuva ihmisistä, jotka etsivät elämän tarkoitusta – arviossa Ossi Nymanin Alkuhuuto
KIRJAT | Ossi Nymanin neljäs romaani puhuttelee ajan ja arjen ongelmilla. Alkuhuudon päähenkilöt elävät yhteiskunnan reunalla, liki näkymättöminä.
Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli on tehokkuudeltaan maailman huippua – arviossa Hyviä uutisia Suomesta
KIRJAT | Juho Saaren toimittaman teoksen kirjoittajien teemat ovat jokaisen kansalaisen arkielämässä omakohtaisesti havainnoimia asioita, joiden tueksi asiantuntijat esittävät vankkoja näyttöjä.
Vanheneva oopperadiiva ei pääse eroon menneisyydestä Marjo Heiskasen tarkkanäköisessä romaanissa – arviossa Magdan aaria
KIRJAT | Marjo Heiskanen kirjoittaa jo toistamiseen herkullisesti musiikkimaailmasta, jonka hän tuntee työskenneltyään pianistina ja korrepetiittorina.