Saatan olla väärässä – buddhalaismunkiksi ryhtynyt ekonomi tallensi oivalluksensa ennen kuolemaansa

Björn Natthiko Lindeblad. Kuva: Aula & Co

”Kannamme mukanamme kahta suurta, raskasta ja tärkeää laukkua. Toiseen on pakattu omaa menneisyyttämme koskevia ajatuksia, toinen taas on täynnä tulevaisuusajatuksia. Kokeile, voisitko laskea ne käsistäsi aivan pieneksi hetkeksi. Kokeile, voisitko kohdata asiat suorempaan, tässä ja nyt.”

17. tammikuuta kuollut Björn Lindeblad käynnisti Ruotsissa eutanasiakeskustelun. Parantumatonta ALS-tautia sairastanut Lindeblad oli itse päättänyt kuolinpäivänsä. Elämänsä lopettamisessa hän sai apua lääkäriltä, joka oli jo ennestään tutkinnassa tarjottuaan kuolinapua toiselle ALS-potilaalle.

ALS-tauti on parantumaton sairaus, joka surkastuttaa lihaksia ja niiden toimintaa ohjaavia hermoja. Usein se johtaa tuskaiseen tukehtumiskuolemaan.

Björn Lindebladista tuli kaiken kansan tuntema ALS-potilas, sillä ”kolmannessa elämässään” hän oli suosittu luennoitsija, jonka puhekiertue veti kymmeniä tuhansia kuulijoita. Lindebladista tehtiin Vem kunde ha trott? -elokuva ja häntä haastateltiin lukuisissa radio- ja televisio-ohjelmissa. YLE esitti viikkoa ennen Lindebladin kuolemaa Anne kohtaa Björnin -ohjelman, jossa Lindeblad kertoo toimittaja Anne Lundbergille värikkäästä elämästään ja kuolemaan valmistautumisesta.

Syksyllä Teija Hartikaisen suomentamana julkaistu Saatan olla väärässä ja muita oivalluksia elämästä -kirja (Aula & Co, 2021) oli toissa vuonna Ruotsin myydyin tietokirja. Yhdessä Caroline Banklerin ja Navid Modirin kanssa kirjoitettu teos keskittyy Lindebladin toiseen elämään buddhalaismunkkina metsäluostarissa.

Ekonomi luopui kaikesta ja ryhtyi munkiksi

Vuonna 1961 syntynyt Björn Lindeblad seurasi ”ensimmäisessä elämässään” isänsä jalanjälkiä. Hän opiskeli nuorena ekonomistiksi ja eteni urallaan nopeasti. Hänestä oli kasvamassa 1980-luvun juppiajan nuori, kansainvälinen menestyjä.

Lindeblad koki kuitenkin näyttelevänsä osaansa. Työ ei tuntunut mielekkäältä ja merkitykselliseltä. Edessä olevan työviikon aiheuttama sunnuntaiahdistus palautti mieleen meditaation. Lindeblad onnistui tyhjentämään mielensä häiritsevistä ajatuksista parin hengenvedon ajaksi. Silloin kaikki kirkastui ja näytti selvältä.

Hän hämmästytti kaikki hyppäämällä oravanpyörästä. Lindeblad uskoi intuitiotaan ja lähti etsimään sisäisen tiedon lähdettä. Hän myi omaisuutensa, luopui kaikesta ja ryhtyi buddhalaismunkiksi. Hänestä tuli Natthiko (se, joka kasvaa viisaudessa).

Thaimaalaisessa metsäluostarissa eletään Buddhan opetusten mukaisesti. Päivän ainoa ateria syödään aamulla puoli yhdeksältä. Sitä ennen on meditoitu tuntikausia ja tehty jokapäiväinen almukierros lähikyliin. Munkit eivät käytä rahaa eivätkä kerjää, mutta ottavat vastaan ruokalahjoituksia. Kierroksen antimet katetaan aamulla pöytään. Muu päivä käytettään mietiskelyyn, luostarin työtehtäviin ja opetustilaisuuksiin, jotka keräävät myös kylien väkeä ja turisteja.

Hyvän jakaminen nosti masennuksesta

Kirjakaupat ovat väärällään koottuja elämänviisauksia. Kirjastojen hyllyt notkuvat itseapukirjallisuutta. Sanomalehtien luetuinta antia ovat ”Viisi helppoa askelta suureen elämänmuutokseen” -tyyliset tarinat.

Björn Lindeblad ei opeta, vaan kertoo omasta elämästään ja oivalluksistaan. Länsimaisen lukijan on helppo samastua ekonomin uralta loikanneen munkin kipuiluun. On vaikea tyhjentää ajatukset ja keskittyä olemaan täysillä läsnä nykyhetkessä, sillä mieli karkaa märehtimään menneissä tai suunnittelemaan tulevaa. Menneille ei kuitenkaan mahda mitään, eikä tulevaa voi hallita.

Maailma on omassa päässä. Toisia ei voi muuttaa, mutta omaa asennoitumistaan voi. Kirjasta irrotettuna tämä saattaa kuulostaa latteudelta, kuten Lindebladin avainoivallukset ”älä usko kaikkea mitä ajattelet” tai ”saatan olla väärässä”.

Björn Lindeblad ei kerro varsinaisesti uutta itämaisiin viisauksiin tutustuneelle, mutta hän tarjoilee 17 vuoden meditoinnin, mietiskelyn ja opiskelun tulokset sekä opettajien tarinat kirkkaina helminä. Lukijaa puhuttelee myös Lindebladin oma traaginen tarina: oravanpyörästä hypännyt menestyjä on kirjoittanut ”testamenttinsa” kuolemaa odottaessaan.

Kirja, puhekiertue, haastattelut ja elokuva ovat Lindebladin kolmannen elämän selviytymiskeinoja. 17 munkkivuoden jälkeen hän palasi muuttuneeseen Ruotsiin. Muiden hyväntahtoisuuden varassa elänyt munkki kohtasi kylmemmäksi ja kovemmaksi muuttuneen yhteiskunnan. Sisäistä viisautta hohtanut mietiskelijä vaipuikin syvään masennukseen. Thaimaassa Buddhan oppeja seurannut metsämunkki oli ollut merkkihenkilö, mutta kilpailuyhteiskunnassa hän oli työtä välttelevä 46-vuotias hippi.

Munkkikaavun riisuminen oli juuri niin vaikeaa kuin luostariystävät olivat varoittaneet. Toipuminen alkaa, kun hän laittaa hyvän kiertoon. Oppien jakaminen ja toisten auttaminen tuo elämään merkitystä ja myös menestystä. Lindebladista tulee luennoitsija, jonka puhetilaisuuksiin jonotetaan. 2010-luvun Ruotsissa hänestä kasvaa syvällisempi ja henkisempi versio Jari Sarasvuosta.

Entä jos onni löytyykin itsestä?

Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että sitä on vaikea laskea käsistään. Erinomaisen kirjan haluaisi aloittaa alusta heti sen luettuaan. Tuntuu, että pitäisi ainakin koota muistiin viisaudet, jotka auttavat arjessa ja työelämässä.

Ajatus hiljentämisestä puhuttelee vahvasti juuri tässä ajassa. Jokainen on oppinut, että pitää juosta koko ajan kovempaa, jos haluaa pysyä paikallaan. On turvauduttava kaikkiin laillisiin ja puolilaittomiin keinoihin, jotta pysyisi mukana jatkuvassa kasvussa.

Jos haetaan rauhaa ja hiljaisuutta, lähdetään tunturiin hiihtämään tai moottorikelkkasafarille. Mutta entä jos rauha ei löydykään Lapista, vaan omasta mielestä? Entä jos omaisuus ja elämykset eivät tuokaan onnea, vaan se löytyykin itsestä? Pysähtyminen on kuitenkin pelottavaa, sillä silloin törmää huutavaan ristiriitaan: elämäntapa on tuhoisa sekä itselle että ympäristölle.

Lindebladin tarina on vahva ja humaani puheenvuoro hyvyyden puolesta. Jokainen tekee parhaansa omista lähtökohdistaan. Samoilla geeneillä ja samassa ympäristössä kasvaneena toimisin samoin kuin ärsyttävin vihamieheni. Vihaamalla vaurioitan vain itseäni, joten parempi oppia pitämään muista sellaisina kuin he ovat. Siinä auttaa Lindebladin mantra: ”Saatan olla väärässä.”

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua