Rax Rinnekangas. Kuvat: Lurra Editions
KIRJAT | Laajasta ja monitaiteellisesta tuotannostaan tunnettu Rax Rinnekangas hullaantuu helposti toisista taiteilijoista. Jokin aika sitten hän löysi Patti Smithin. Kaksikkoa yhdistää intohimo taiteen tekemiseen.
”Rinnekangas ihailee Smithin nöyrää tapaa pysytellä itsensä kokoisena ja välttää typerä teeskentely.”
ARVOSTELU
Rax Rinnekangas: EGO – minä ja Patti Smith ja te kaikki muut
- Lurra Editions, 2021.
- 233 sivua, kuvitettu.
Taiteilijoista tiedetään, kuinka heitä ajavat intohimo, kutsumus, luovuus ja hillitön sisäinen tarve tekemiseen, uuden löytämiseen ja kehittymiseen.
Taiteilijuus vaatii vahvaa egoa. Intohimoiselle taiteilijalle kaikella omalla tekemisellä on valtavan suuri merkitys. Taiteilijoiden isot egot voisivat kuitenkin tervehtyä eli kutistua ja eheytyä, kirjoittaa Rax Rinnekangas teoksensa EGO: minä ja Patti Smith ja te kaikki muut (Lurra Editions, 2021) loppupuolella.
Rinnekankaan mukaan taiteilijan pitäisi myöntää oma muistamattomuutensa, löytää uudelleen muistamisen kyky, jolla muistaa oman olemisensa tarkoituksen tällä planeetalla. Kirjan alkupuolella hän toteaa, miten ihminen tekee elämässään kaiken omalla vuorollaan, ei sen enempää.
Kahdeksaan pohdintaan jaettu teksti on syviä tuntoja läpi käyvä filosofinen, esseemäinen kokonaisuus. Kirjasto sijoittaa sen luokkaan ”Amerikan englanninkielisen kirjallisuuden historia ja tutkimus”.
Teos on suomalaisen valokuvaajan, kirjailijan ja elokuvaohjaajan ihailun tunnustus amerikkalaiselle valokuvaajalle, muusikolle ja kirjailijalle. Taiteilijuus on heille yhteinen kohtalo.
* *
Rax Rinnekangas (s. 1954) on löytänyt Patti Smithin (s. 1946) monipuolisen tuotannon ja tuntee kohteensa kanssa ääretöntä samankaltaisuutta, sielunveljeyttä.
Kirjailija tunnustaa häpeilemättä, kuinka hänen aliarvioimansa naismuusikko-kirjailijakollega omaelämäkerrallisilla teoksillaan avaa tietoisuutta ja antaa uusia ajatussuuntia sekä uutta ymmärrystä.
Tarkastelun kohteina ovat muun muassa Smithin vuonna 1975 ilmestynyt ensilevy Horses sekä hänen autofiktiiviset teoksensa Just Kids, suomeksi Ihan kakaroita (WSOY, 2010), ja M Train, suomeksi Elämäni tiekartta (Siltala, 2015), Devotion, suomeksi Omistautuminen (Siltala, 2017) ja Year of the Monkey, suomeksi Apinan vuosi (Siltala, 2020).
Rinnekangas kertoo kirjan alkusivuilla, kuinka hän löysi Patti Smithin kirjallisuuden heinäkuussa 2020. Amorina tässä etärakkaudessa oli paha tappajavirus, joka pakotti ihmiset kotiensa seinien sisään ja etsimään seuraa lähimmästä kirjahyllystä.
Rinnekangas hullaantuu Patti Smithin tavasta kuvata elämäänsä 1960– ja 1970-lukujen New Yorkissa. Hän ihailee Smithin nöyrää tapaa pysytellä itsensä kokoisena ja välttää typerä teeskentely. Teeskentely on hänen mielestään tyypillistä maailman tuntemille suurille artisteille, jotka harhautuvat esittämään rooliaan.
Patti Smithin elämäkertaa ei käydä lävitse tarkasti, vaan kommentoiden, ikään kuin se olisi kaikille tuttu. Lukija saa vähin erin ymmärtää, millaisissa suhteissa Smith eli aidsiin kuolleen valokuvaajan Robert Mapplethorpen (1946–1989) ja näytelmäkirjailija, ohjaaja ja näyttelijä Sam Shepardin (1943–2017) kanssa.
Välillä Rinnekangas erkaantuu sivuteille kertomaan omista merkityksellisiksi kokemistaan kohtaamisista. Kovin kiehtovalta vaikuttaa esimerkiksi Luis C, jonka kirjoittaja kertoo olleen vanhempi veljensä 35 vuoden ajan.
* *
Patti Smithiä tituleerataan nykyisin punk-musiikin isoäidiksi. Hän on vetänyt Suomessa kymmenkunta konserttia eri paikkakunnilla, esimerkiksi Tampere-talossa 8. heinäkuuta 2013. Mikko Meriläinen kuvasi Soundi-lehdessä seuraavana päivänä, että lavalla kuultiin järisyttäviä lauluja ja Pattin ainutlaatuisen vahvaa karismaa.
Joskus 1970-luvulla Rax oli vielä Reijo Rinnekangas ja kaksi vuotta kestäneellä tiskijukanurallaan oululaisessa opiskelijaravintolassa. Hän lopetti sen samaan aikaan, kun Patti Smithin Horses ilmestyi.
Rinnekangas oli läpeensä kyllästynyt tiskijukkailuun, myi levykokoelmansa ja suuntasi kohti uusia uria. Suurelle yleisölle hän tuli tunnetuksi vuosistaan Espanjan baskialueella, minkä tuloksena syntyi taiteellista tuotantoa.
Intohimoisin valokuvaaminen on sittemmin loppunut, mutta EGO-teokseen on liitetty valokuvia, jotka omalla tavallaan kuljettavat tarinaa eteenpäin. Kuvat on otettu matkoilla ympäri maailmaa, ja vain harvassa näkyy ihmisiä.
* *
Rinnekangas on tutkinut uskontoja, holokaustia ja muuta väkivaltaa sekä muita inhimillisen elämän mysteerejä. EGO: minä ja Patti Smith ja te kaikki muut on vahvasti myös vanhenevan ihmisen tilintekoa menneestä elämästä.
Loppuun liittämässään kirjeessä Patti Smithille kirjoittaja kertoo, kuinka heidän molempien on tehtävä parhaansa: jatkettava keikkaa ja opiskeltava elämän jokaisen päivän ja tunnin, minuutin ja sekunnin sisällöt, jotta kaiken tarkoitus paljastuu.
Helsingissä toimiva ja vuonna 1999 Kiskossa perustettu Lurra Editions -kustantamo sai nimensä baskin kielen maata merkitsevästä sanasta. Se julkaisee kotimaista ja käännettyä kirjallisuutta. Kuluvan vuoden alussa Rinnekankaalta ilmestyi teos Baabel, joka puhuu perinteisen, tekstiksi painetun kirjan puolesta.
Aila-Liisa Laurila
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nautinnollinen runsaudensarvi – arviossa Kevin Chenin Aavekaupunki
KIRJAT | Aavekaupunki on Helsinki Lit -tapahtumaan saapuvan taiwanilaiskirjailijan läpimurtoteos ja se on löyhästi omaelämäkerrallinen.
Miksi ei on tärkeämpi sana kuin kyllä? Arviossa tietokirja Kuka kasvattaisi lapsesi
KIRJAT | Keijo Tahkokallio ja lahtelainen erityisopettaja Aulikki Uski käyvät kahdeksan kirjeen keskustelun, jota suosittelen vaatimattomasti jokaikisen luettavaksi.
Sankaritarina vie kotimaisen elokuvan naistekijät voittoon vaikeuksien kautta – arviossa Neitoperhot ja pahanhautojat
KIRJAT | Jaana Semeri ja Leena Virtanen muistuttavat asiallisessa tietokirjassaan, että naiset eivät suinkaan ole olleet historiallisesti kummajaisia elokuvantekijöinä.
Novellikokoelmassa menneisyys palaa takaisin aaveiden muodossa – arviossa Mariana Enríquezin Sängyssä tupakoimisen vaarat
KIRJAT | Kolmas Mariana Enríquezilta suomennettu teos käsittelee niin nuorten naisten ahdistusta kuin yhteiskunnan haluttomuutta käsitellä menneisyyttään.
