Ranskalaiskirjailijan amerikkalainen siltafantasia – arviossa Maylis de Kerangalin Sillan synty

Kuvat: Wiki Commons / Siltala

Ranskalainen Maylis de Kerangal (s. 1967) on kotimaassaan menestynyt kirjailija, jonka teosten suomentaminen alkoi de Kerangalin varsinaisesta läpimurtoteoksesta, ranskaksi vuonna 2014 ilmestyneestä romaanista Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät vuonna 2016. Sitä seurasi de Kerangalin tuorein romaani, vuonna 2018 ilmestynyt Maailma käden ulottuvilla, joka ilmestyi suomeksi 2019.

Sen jälkeen de Kerangalilta on ilmestynyt vain novellikokoelma Canoës ja Kiirunaa käsittelevä reportaasikirja Kiruna. Niinpä suomennoskatseet on käännetty de Kerangalin aikaisempaan tuotantoon. Ilmeisin valinta oli tämä vuonna 2010 alunperin ilmestynyt Sillan synty (Siltala, 2022/2010), joka palkittiin Ranskassa Médici-palkinnolla ja josta parhaillaan ollaan tekemässä elokuvaa.

Sillan synty kertoo juurikin siitä: massiivisesta siltatyömaasta jossain päin Yhdysvaltoja sijaitsevassa Cocan kaupungissa. Cocaan rakennetaan iso silta, joka ylittää kaupungin jakavan joen. Riippusillasta tulee huikea nähtävyys ja keskeinen liikenneväylä. Projektin voittaa monikansallinen Pontoverde-ryhmittymä ja miljardiluokan työmaa kerää kaupungin täyteen siltatyöläisiä eri puolilta maailmaa.

Henkilökirjoa ja yksityiskohtien lumoa

De Kerangal tarkastelee siltaprojektia sen alusta loppuun useiden eri henkilöiden näkökulmasta. Muutama nousee muita keskeisimmiksi. Avainhahmoihin kuuluu ehdottomasti ensimmäisenä esiteltävä Georges Diderot, vuosikymmenet erilaisia isoja työmaita kiertänyt ranskalainen insinööri, joka johtaa sillan rakentamista paikan päällä. Vain metri kuusikymmentäkaksi senttiä pitkän Sanche Alphonse Cameronin seurassa pääsemme korkealle: hän on nosturikuski, joka tarkastelee työmaata yläilmoista. Summer Diamantis on pylonien betonin valmistuksen johtaja.

Aikaisemmissa De Kerangalin kirjoissa on päästy syvälle asioiden ytimeen. Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät oli yhdenpäivänromaani sydämensiirrosta, jossa kuvattiin vaativaa lääketieteellistä operaatiota hengästyttävällä tarkkuudella. Maailma käden ulottuvilla taas vei lukijan mukaan intensiiviselle koristemaalauskurssille harjoittelemaan erilaisten puu- ja marmoripintojen jäljentämistä maalaamalla. Nyt käsitellään rakentamista ja ison rakennusprojektin eri vaiheita hurmaavalla yksityiskohtaisuudella.

De Kerangalin aikaisemmatkin teokset suomentanut pariskunta Ville Keynäs ja Anu Partanen on tehnyt jälleen hyvää työtä käännöksen parissa. Kuvaavaa on, että suomentajat kiittelevät kirjan lopussa muun muassa YIT:n, Suomen betoniyhdistyksen ja Ramirentin edustajia. Apua rakennusalan erikoissanaston parissa on varmasti tarvittu.

Kuvitteellinen silta kuvitteellisessa Amerikassa

Mikään historiallinen dokumentti Sillan synty ei ole, vaan kallistuu paikoin fantasian suuntaan. Cocan kaupunki sijaitsee ehkä Yhdysvalloissa, mutta sitä kuvattiin alkuun tavalla, joka sai minut pitkään ajattelemaan kaupungin sijaitsevan jossain päin Etelä-Amerikkaa. Kaliforniassa se kuitenkin on – mutta näinköhän Kaliforniassa iso joki jäätyisi talvella? Yksityiskohtiin ei selvästikään kannata takertua, se ei ole de Kerangalille olennaista. Hän on halunnut kertoa tämän amerikkalaisen tarinan, näillä yksityiskohdilla ja vaikutuksilla, ja sillä hyvä.

Vaikuttava tarina tämä kyllä onkin, niin kuin silta, joka tarinassa kohoaa. Onko se todellinen amerikkalainen tarina? Ei toki; se on ranskalaisen kirjailijan kuvitelma siitä, millainen amerikkalainen tarina on. Kuten takakansiteksti kuvaa, ”työmaa on kuin massiivinen sulatusuuni, Amerikka pienoiskoossa”, ja nimenomaan jonkun eurooppalaisen linssin läpi tarkasteltuina, kepeästi stereotyyppisinä hahmotelmina ja ajatuksina.

Kirjassa erityisen mielenkiintoista oli rakennusprosessien kuvaus, rakentajien henkilökohtaisten elämien pienet käänteet sitten vähemmän. Kokonaisuus on yhtä kaikki vetävä ja sujuva. Maylis de Kerangal on edelleen mitä kiinnostavin kirjailija.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua