Sofia Herala. Kuvat: Atena
KIRJAT | Sofia Heralan romaani pohjautuu todelliseen tapahtumaan. Viisi koululaista ja veneen soutaja hukkuivat kouluvuoden viimeisenä päivänä vuonna 1956 Liakanjoella.
”Kun kirjoittaa näin hyvin, pitää ehdottomasti jatkaa.”
ARVOSTELU
Sofia Herala: Nukkuvien kukkien joki
- Atena, 2026.
- 256 sivua.
Nukkuvien kukkien joki (Atena, 2026) sijoittuu pohjoiseen Alatornion Kourilehdon kylään, jota halkoo Liakanjoki. Kaikki tietävät, että jokea pitää varoa, muuten se ottaa omansa.
Sodista on selvitty ja ihmisten kasvoilla on jo hymyäkin, on toivoa. Rukoillaan, että rauha pysyisi.
Elnalle ja Oivalle syntyy poikien jälkeen tervetulleena tytär. Sitten Oivan sisko jättää puoliväkisin taloon kasvatettavaksi Anni-Helenan, jonka isä on saksalainen sotilas.
Alku ei ole auvoinen, mutta ajan mittaan Helli ymmärtää, ettei äiti tule hakemaan pois, ja Elnakin hyväksyy tytön jotenkuten. Oivalle sisarentytär on alusta asti jopa niin rakas, että rehellinen mies löytää itsestään valehtelijan.
Jos kotona onkin hyvin, niin koulussa Hellillä on sitäkin vaikeampaa. Hän on oppivainen ja menestyy hyvin, eikä siitä jätetä rankaisematta. Onneksi on nauravainen Kreetta, josta tulee ystävä.
Sitten tapahtuu kauhea onnettomuus, ja kylän elämä särkyy. Joki kaataa koululaisia kuljettaneen proomun ja vie osan matkustajista mukanaan. Onnettomuutta kantavat koko elämänsä mukanaan koko myös hengissä selvinneet.
Tässä romaani pohjautuu todelliseen tapahtumaan. Viisi koululaista ja veneen soutaja hukkuivat kouluvuoden viimeisenä päivänä vuonna 1956 Liakanjoella.
* *
Romaanin maailma on pieni, mutta samalla se kertoo ihmisistä paljon. Se pohtii hylkäämistä ja toiseutta, vanhemmuutta ja anteeksiantoa.
Sofia Heralan kieli on täsmällistä, lauseet lyhyitä, mutta tarkkoja. Ne kuvailevat vähillä sanoilla tehokkaasti ja välillä hyvin kauniisti asioita ja tilanteita. Kirjaa ei voi jättää kesken, vaikka välillä kurkkua kuristaakin.
Sofia Herala on äidinkielen ja kirjallisuuden sekä S2-oppiaineen opettaja. Nukkuvien kukkien joki on hänen esikoisromaaninsa ja jättää lukijan toivomaan lisää. Kun kirjoittaa näin hyvin, pitää ehdottomasti jatkaa.
Äänikirjan lukee pohjoisen ilmaisun mestari Anna Saksman.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Marja-Leena Tuurna uusi kirja Eeva-Liisa Mannerista on ainutlaatuinen matka luomisprosessin ytimeen – arviossa Näytän sinulle tien
KIRJAT | Marja-Leena Tuurna on kirjoittanut jatkoa vuoden 2021 Eeva-Liisa Manner -elämäkerralle Matka yli vaihtelevien äärten.
Paremman tulevaisuuden toivoa Barcelonassa 1974 – arviossa Montserrat Roigin Kirsikoiden aika
KIRJAT | Kotimaassaan Roigin mukaan on nimetty niin kouluja, kirjastoja kuin katujakin, mutta Suomessa Kirsikoiden aika on ensimmäinen espanjalaiskirjailijalta käännetty teos.
Tarinoita linnanväestä – arviossa Elise Pihlajaniemen Ritareita, linnanrouvia ja merirosvoja
KIRJAT | Millaisia olivat ihmiskohtalot Suomen keskiaikaisissa linnoissa? Elise Pihlajaniemi jatkaa Linnaelämää keskiajan Suomessa -teoksen linjoilla.
Kolmekymmentä vuotta Yleisradion historiaa – arviossa Yleisön ilona, poliitikkojen harmina
KIRJAT | Marko Tikan ja Turo Uskalin teos luotaa perinpohjaisesti satavuotiaan Yleisradion viimeisimpiä täysiä vuosikymmeniä. Se on Yle 100 -tutkimusohjelman viimeisin teos.