Pienet ihmiset sodan keskellä – arviossa Veli-Matti Oinaan Varjoon jäänyt maa

Veli-Matti Oinas. Kuvat: Tammi / Miika Hämäläinen

Veli-Matti Oinaan esikoisromaani Varjoon jäänyt maa (Tammi, 2026) kuvaa Itä-Lapin tapahtumia talvisodasta Lapin sotaan. Kirjan taustalla on talvisodan Pelkosenniemen taistelut, joissa suomalaiset kukistivat rajan yli tulleet puna-armeijan sotilaat, sitten jatkosota saksalaisine asetovereineen sekä partisaanien hyökkäykset, lopulta saksalaisten Lapin sodassa tekemät tuhotyöt. Evakosta palaavia kyläläisiä odottivat kotitalojen rauniot. Osa tapahtumista on sotahistoriasta tuttua, mutta osasta ei ole juuri puhuttu.

Nämä kaikki sodan käänteet ovat mukana, mutta ne koetaan ihmisten, eläinten ja luonnon kautta. Yksi ihminen näkee suurista tapahtumista vain sen, mitä hänen lähellään tapahtuu. Tämän näkökulman Oinas säilyttää romaanissaan johdonmukaisesti.

Romaanin parasta antia on upea luonnon kuvaus ja aidot, puutteineenkin rakastettavat ihmiset. Mukana on aimo annos pohjoista magiaa ja vanhoja uskomuksia.

Viljami on porotilallinen, joka lähettää perheensä pois kylästä talvisotaa pakoon, mutta jää suojeluskuntalaisena huolehtimaan autioiksi jääneistä taloista. Häntä painaa myös huoli siitä, että olisi poroerotuksen aika eikä ole ketään poroja etsimässä. Mies, joka ei osaa puhua tunteistaan, on enemmän kotonaan erämaassa kuin ihmisten keskellä.

Oinas kuvaa hienosti Viljamin ajatuksia, siis niitä, joita ei sanota ääneen:

”Etto oli ihmisen parasta aikaa. Sai elää kuukausitolkulla metsässä, hiihtää päivät hirvaita ja vaatimia hakien. Joka-aamuinen liikkeellelähtö huumasi korvat. Huuto ja ronku täyttivät tienoon.”

Mutta myös:

”Itse Viljami elämänsä pilasi. Muuttui yksinäiseksi sudeksi, jonka turkista kesivät karvat. Kun uutta ei luonut, jäljelle jäi vain kurmuinen nahka. Sellainen ei kelpaa edes taljaksi.”

* *

Anna puolestaan on jäänyt yksin, kun äiti on häipynyt ja isä lähtenyt läskikapinaan liittyneiden joukossa Neuvostoliittoon 1920-luvulla. On jäänyt vain mummo, jonka Materakanvaaran kämppää paikalliset kavahtavat ja pelkäävät noituutta.

Lähtiessään isä lupaa tulla hakemaan Annaa myöhemmin. Isästä ei kuulu mitään. Anna epäilee, että mummo polttaa isän lähettämiä kirjeitä. Kun yksi palamaton kirje löytyy, Anna lähtee etsimään isää. Alkaa pitkä matka, mutta hän palaa vielä aikuisena naisena takaisin.

* *

Jatkosotaan joutuu myös etelästä tullut Markus, jonka ei oikeastaan ollenkaan kuuluisi olla Itä-Lapin selkosilla, vaan Mikkelin esikunnassa tulkkina. Suomalais-saksalainen Markus on koulukiusattu rillipää, eikä hän oikein sovi lappilaisten sotilaiden joukkoonkaan.

”Sitä varten täällä sodittiin. Kunniattomat ryssät hyökkäsivät erämaakylien kimppuun. Vieressä seisovat miehet suojelivat täällä omia kotejaan. Sukulaisia ja perheenjäseniä. Markuksella ne asuivat kaukana etelässä.”

Viljamin, Annan ja Markuksen kohtalot nivoutuvat yhteen jännittävällä tavalla. Yhdistävä tekijä on koira, Koira isolla K:lla, joka sekä pelastetaan että toimii sankarillisesti myös itse pelastajana.

* *

Veli-Matti Oinas (s. 1980) on kotoisin Itä-Lapin jokivarresta ja asuu nykyisin Rovaniemellä. Hän työskentelee matematiikan opettajana.

Oinas käyttää luontevasti pohjoisen murretta ja sanoja, joihin pitää lukiessa pysähtyä. Opinkin tekstistä monia uusia sanoja. Sellaisia ovat vaikkapa möljä eli jokivarren kivinen satamalaituri tai koplukka eli tilapäinen lautta. Koparan eli poron sorkan sentään tiesin jo aiemmin, samoin saivo oli ennestään tuttu sana.

Varjoon jäänyt maa on kiinnostava esikoisromaani. Vaikka aika on synkkää, lukija pääsee lähelle pientä ihmistä, eläimiä ja luontoa, myös osaksi Lapin taikaa.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua