Kuvat: Lasten Keskus
KIRJAT | Lasten kuvakirjassa Hemminki-siili ryhtyy niin mahtavaksi, että hän päättää olla metsän kuningas. Mutta onko muiden komentaminen loppujen lopuksi mukavaa?
”Kun kaikki metsän eläimet päättävät ryhtyä kuninkaiksi, alkaa hurjat kruunajaisbileet.”
ARVOSTELU
Marketta Pyysalo: Siili, joka oli mahtava
- Lasten Keskus, 2025.
- 37 sivua.
Jokin kimmeltelee houkuttelevasti maassa. Pieni ja tomera Hemminki-siili poimii pullonkorkin ja asettaa sen arvokkaasti päähänsä. Silloin Hemminki päättää, että hän on metsän kuningas. Pian metsän väen rauha järkkyy, eikä mikään ole enää ennallaan.
Kun Hemminki on kruunannut itsensä kuninkaaksi, siilin elämän täytyy muuttua arvokkaammaksi. Ensimmäisenä hän komentaa jäniksen siivoamaan kotinsa, ja muurahaisille määrätään uudet reitit. Käpytikkakaan ei saa enää nakuttaa puunrunkoa, koska ääni häiritsee kuningasta. Ja kuningas tarvitsee tietenkin suuremman kodin.
Hemminki pohtii, muuttaisiko hän jäniksen, hirven vai pöllön kotiin. Lopulta siili havittelee karhun pesää. Metsän eläimet hämmentyvät uusista säännöistä. Kun siilistä tulee itsevaltias, on helppo arvata, että kukaan ei ole onnellinen.
Sekä lapsille että aikuisille kirjoittavan Marketta Pyysalon Hemminki-siili on seikkaillut aikaisemmin kirjassa Siili, jonka joulu herätti (2024). Uusimman kuvakirjan Siili, joka oli mahtava (Lasten Keskus, 2025) tarina on harmittoman hauska.
Toki rivien välistä voi lukea hieman myös autoritaarisen johtamisen kritiikkiä. Nykypäivänä elävät esimerkit löytyvät idästä ja lännestä. Jos ei halua vetää johtopäätöksiä päivänpolitiikkaan, voi kirjaa lukiessa pohtia kiukun hallintaa.
Hemminki nimittäin marssii metsässä omahyväisen näköisenä, kunnes tilanteeseen tulee yllättävä käänne. Kaikki metsän eläimet löytävät itselleen kruunut. Meno äityy hetkellisesti hurjaksi, ja jälleen komentojärjestys muuttuu. Kaikki komentavat toisiaan.
Kuvittaja Marjo Nygård on saanut siilin pienen suun mainioon kiukkuiseen irvistykseen, kun haaveet ikuisesta kuninkuudesta romuttuvat. Siilin kädet puristuvat nyrkkiin, kun suunnitelmat eivät mene oman mielen mukaisesti.
Kirjan sivuilla voi tutustua metsän asukkaisiin ja niiden lajityypillisiin piirteisiin aina kovakuoriaisesta oravaan. Ja samalla voi miettiä, mikä on ihmisen osuus metsän ekosysteemissä. Kruunut ovat ihmisen metsään jättämiä roskia.
Tarina päättyy onnellisesti. Lopulta kukaan ei jaksa enää olla kuningas. Käskyttäminen on tylsää ja kruunut tuntuvat epämiellyttäviltä päässä. Demokratia voittaa, ja metsän rauha palaa ennalleen. Ja Hemminki on lopulta erittäin tyytyväinen, kun hän saa olla ihan tavallinen siili.
Larissa Raudas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paholainen on huolissaan, riittääkö hornaan sieluja – arviossa A.H. Tammsaaren Hornanperän uusi Paholainen
KIRJAT | Viron kansalliskirjailijan ennen sotia ilmestyneessä romaanissa ei ole kyse siitä, että ihmiskunta olisi tehnyt parannuksen ja muuttunut taivaskelpoiseksi. Asia on juuri päinvastoin.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.