Kuvat: Emil Malmborg / Tammi
KIRJAT | Ruotsalaistoimittajan toinen kirja sukeltaa aaltoihin ja esittelee ihmisten saavutuksia ja löytöjä meriteemalla, ihmiskohtaloiden kautta.
”Meren kutsu vastaa Svenssonin debyyttiteoksen luomiin odotuksiin.”
ARVOSTELU
Patrik Svensson: Meren kutsu – tarinoita ihmisen uteliaisuudesta
- Suomentanut Anu Heino.
- Tammi, 2023.
- 262 sivua.
Ruotsalaisen Patrik Svenssonin esikoisteos Ankeriaan testamentti (2020) yhdisteli tietokirjaa mysteerisestä ankeriaasta omaelämäkerralliseen kuvaukseen kirjailijan omasta isäsuhteesta. Svensson todisti hallitsevansa loistavasti viihteellisen ja koukuttavan kirjoitustyylin, jota yhdisti kyltymättömään tarpeeseen selvittää ankeriaan salaisuuksia.
Nyt hän laajentaa näkökulman sinisen planeettamme valtamerien ihmeisiin ja ihmisiin, jotka sen lumoissa ovat tehneet käänteentekeviä tutkimuksia ja löytöjä. Paljon on edelleen löytämättä, mitä meriin tulee.
”Tarinoita ihmisen uteliaisuudesta” on hyvä tarkennusnimi Meren kutsulle (Tammi, 2023), vaikka Anu Heinon toimivasti suomentaman teoksen alkuperäiskielinen nimi Den lodande människan (”Luotaava ihminen”) kuvaakin sitä osuvammin mistä on kyse.
Svensson selvittää kuinka ihminen oppi luotaamaan, kuka selvitti maapallomme merireitit ja miten opimme suunnistamaan merillä. Svenssonin tarkastelu menee monesti ilmeisimpien tieteen jalustalle nostamien nimien taakse ja sukeltaa muun muassa köyhän skotlantilaisen leipurin Robert Dickin tekemän fossiililöydön merkitykseen. Merikirjailija Rachel Carsonin vaiheiden läpikäyminen vaikuttaa Svenssonin kunnianosoitukselta omaa esikuvaa kohtaan.
Ankeriaan testamentin tapainen omaelämäkerrallisuus Meren kutsusta puuttuu, vaikka Svensson käykin merentutkimuksen lukuja läpi oman kasvunsa ja uteliaisuutensa kehittymisen avulla. Jos Ankerias-debyytti oli tarina isäsuhteesta, on myös äiti ollut synnyttämässä lapsensa ikuista innostuksen mereen lukemalle Svenssonille tietokirjaa meren kaloista. Kirjaa luettiin yhdessä, kunnes nuori Patrik oppi sitä itse lukemaan.
Sukellus merien salaisuuksiin aloitetaan Svenssonin syntymäpäivänä tapahtuneen viimeisimmän miehitetyn kuulennon kautta. Silloin nimittäin otettiin ikään kuin sivulauseessa yksi maailman kopioiduimmista valokuvista, ”Sinisenä marmorikuulana” tunnettu otos maapallosta kaukaa kuusta. Siitä näkee selvästi, kuinka iso osa maapallosta on vettä, aavaa merta.
* *
Jos Ankeriaan testamentissa keskityttiin yhden mysteerisen otuksen kummallisuuksiin, kulkee Meren kutsu moninaisia reittejä ja jää sulavasta kulustaan ja innostavuudestaan huolimatta hajanaisemmaksi. Punainen lanka on toki meri, olipa kyse vuorokausirytmin tuntemisesta ilman havaintoja auringon liikkeistä, löytöretkistä, luotaamisesta, lajien historiasta tai yksittäisten ihmisten vaikutuksesta tieteen läpimurroissa. Svenssonin tapa nostaa esiin tieteen hiljaisia sankareita kaikkien tuntemien nimien takaa luo mukavasti uutta tarkastelukulmaa tieteellisiin läpimurtoihin. Ihan tavallinenkin ihminen saattaa muuttaa käsityksiämme elämästä, jos kipinä ympäristön huomioimiseen, tutkimiseen ja ihmettelyyn on saanut mahdollisuuden syttyä.
Meren kutsu vastaa Svenssonin debyyttiteoksen luomiin odotuksiin etenkin tarinallisen flow’n osalta, vaikka ei onnistukaan koukuttamaan matkaansa aivan samaan tapaan kuin Ankeriaan testamentin mutkittelu. Kirja on poukkoilussaankin herkullinen ja ajatuksia herättävä lukukokemus. Merellisiä mysteerejä ja niiden ratkaisijoita esitellessään Svensson paljastuu erinomaiseksi elämäkerturiksi, ja hänen tulevia tuotoksiaan jää odottamaan suurella kiinnostuksella.
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Äitiä on aina ikävä, vaikka roolit vaihtuvat – arviossa Anna Järvisen Arvaamaton
KIRJAT | Äidin sairastuminen muistisairauteen on saanut ruotsinsuomalaisen laulajan ja lauluntekijän Anna Järvisen pohtimaan suhdetta äitiin.
Kaiken opin alku – arviossa Hannu Syväojan Koulu joen varrella
KIRJAT | Hannu Syväojan ensimmäinen opinahjo Sarkkilan kansakoulu nousi Punkalaitumen keskuskylään vuonna 1875 ja toimi yli sata vuotta.
Tenhoava romaani kertoo paljon, mutta ei selitä mitään – arviossa Jonas Hassen Khemirin Siskokset
KIRJAT | Jonas Hassen Khemirin romaanin keskushenkilö on Jonas Hassen Khemiri -niminen mies – mutta onko Mikkolan sisaruksia todella olemassa?
Nukkeleikin loppu on pettymys – arviossa Mari Luoman Mysteerimestarit-dekkarisarjan toinen osa
KIRJAT | Mysteerimestarit Olivia ja Isac jatkavat tutkimuksiaan, mutta Nukkeleikin loppu ei yllä kirjasarjan ensimmäisen osan tasolle.