Kuvat: Mitro Härkönen / WSOY
KIRJAT | Mahdottomia oletuksia on kirja matkasta parisuhteeseen, mutta kaikeksi onneksi se ei jää vain siihen. Romaani on lasten ja nuortenkirjojen Finlandia-palkinnon voittaneen Juuli Niemen tuorein.
”Voiko mies olla ilman? Onko pakko aina panna?”
ARVOSTELU
Juuli Niemi: Mahdottomia oletuksia
- WSOY, 2022.
- 384 sivua.
Nora yhdellä o:lla, mutta lausutaan kahdella. Pieni, ehkä hieman sulkeutunut. Nuori juristi, joka on valmistunut vauhdilla ja on ensimmäisessä työpaikassaan. Itse asiassa harjoittelupaikassa, mutta tavoite on jäädä ja päästä osakkaaksi.
Juho. Kookas, paljon kiltimpi kuin miltä näyttää. Ohjaaja ja mediatuotantoyrityksen perustaja ja omistaja. Teossa on toinen kausi tosi-tv-tyyppistä matkailusarjaa. Ensimmäinen kausi oli menestys, mikä oli yllätys kaikille. Varsinkin tekijöille.
Kummallakin on omat menneisyyden kummituksensa, myös sillä parisuhteen vahvemmalla, vaikka sen suhteen asetelmat vaihtuvat. Välillä toinen on vahvempi, sitten toinen. Kirja purkaa vyyhtiä. Antaa sopivasti vinkkejä matkan varrella. Yksityiskohtia ei mainita turhaa.
Mahdottomia oletuksia -romaanin (WSOY, 2022) kirjoittaja Juuli Niemi on runoilija ja kirjailija. Hänen teoksensa Et kävele yksin voitti vuonna 2016 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon.
Niemi on myös käsikirjoittaja ja tässä voisikin olla hänen seuraava käsikirjoituksensa. Mahdottomia oletuksia maistuu ihmissuhde-elokuvalle. Kirjassa on tämän ajan elementit: aikuisen neitsyys, seksuaalisuus, mielenterveys, köyhyys, luokkanousu ja sukupuolinen häirintä.
Kirjan päähenkilöt olivat teinejä 1990-luvun lamassa, kuten syntymäajasta voi laskea myös kirjoittajan eläneen. (Juuli Niemi on syntynyt vuonna 1981.) Suureen lamaan viitataan kevyesti. Vuosikymmeneltä poimitaan juonenlankoja, jotka toisetkin sen ajan eläneet kyllä tunnistavat. Menneisyyteen ei kuitenkaan juututa.
Kirjan tapahtumat ovat ennen metoo-heräämistä. Kirja ennustaa sen tulevaksi. Jonain päivänä nousevat ne, joita on loukattu, ja silloin myös pahiten särkyneet uskaltavat korottaa äänensä. Silloin viimeistään he näkevät, etteivät ole ainoita, eikä se ollut heidän syynsä.
Ihmissuhteiden solmuista löytyy muitakin aiheita, mutta jätän ne tässä mainitsematta, jotta jokainen saa lukiessaan kokoa oman löytämisen ilonsa – tai surunsa.
* *
Kirja voisi saada neljännenkin tähden, mutta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen kerronta puutuu hetkeksi. Kun hahmojen mielenliikkeitä möyhitään monta sivua, herää toisteisuuden tunne. Huomaan hyppeleväni kappaleiden yli.
Toisen kerran jännite on lerpahtamaisillaan lopussa, kun näyttämö vaihtuu ystävysten lähtiessä yhteiselle työ- ja lomamatkalle.
Henkilöhahmot ovat uskottavia ja hyvin kuvattuja. Kipeitä aiheita pohditaan siten, että syy- ja seuraussuhteet ovat arvattavia, mutta on myös yllätyksiä.
Kirjan pääkysymys on aikuisen neitsyys: Onko neitsyys jotain, josta on päästävä eroon? Voiko mies olla ilman? Onko pakko aina panna? Jos on neitsyt, voiko silti saada orgasmin? Onko neitsyys yhtä kuin immenkalvo? Voiko joku päättää elää koko elämänsä yksin?
Juho ja Nora löytävät vastaukset, mutta eivät selitä asioita puhki.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tunteet vievät meitä pässejä narusta – arviossa Katleena Kortesuon Tunteet tapissa
KIRJAT | Katleena Kortesuo tarttuu puberteettiseksi yhteiskunnaksi nimeämäänsä aikaan. Tunteiden riepottelema ihminen altistuu helposti erilaisille huijauksille, eikä vain auervaaroille.
Nautinnollinen runsaudensarvi – arviossa Kevin Chenin Aavekaupunki
KIRJAT | Aavekaupunki on Helsinki Lit -tapahtumaan saapuvan taiwanilaiskirjailijan läpimurtoteos ja se on löyhästi omaelämäkerrallinen.
Miksi ei on tärkeämpi sana kuin kyllä? Arviossa tietokirja Kuka kasvattaisi lapsesi
KIRJAT | Keijo Tahkokallio ja lahtelainen erityisopettaja Aulikki Uski käyvät kahdeksan kirjeen keskustelun, jota suosittelen vaatimattomasti jokaikisen luettavaksi.
Sankaritarina vie kotimaisen elokuvan naistekijät voittoon vaikeuksien kautta – arviossa Neitoperhot ja pahanhautojat
KIRJAT | Jaana Semeri ja Leena Virtanen muistuttavat asiallisessa tietokirjassaan, että naiset eivät suinkaan ole olleet historiallisesti kummajaisia elokuvantekijöinä.