Koulu pelastaa nälkäkuolemalta ja antaa lukemisen lahjan – arviossa Helvi Hämäläisen elämäkerta Kauneudenrakastaja

Minna Maijala. Kuvat: Jonne Räsänen / Otava

Helvi Hämäläinen on 1900-luvun suomalaisista naiskirjailijoista se, joka tiesi mitä halusi, aina saamatta sitä. Hän joutui usein puolustamaan itseään ja kirjallista tuotantoaan.

Minna Maijalan kirjoittama elämäkerta Helvi Hämäläinen – Kauneudenrakastaja (Otava, 2026) on erinomainen tarina tytöstä, joka syntyy kenenkään tahtomatta ja elää jo lapsesta asti tajuten ulkopuolisuutensa.

Helvi Hämäläinen syntyi vuonna 1907 Haminassa, kohtuullisen vaatimattomissa oloissa. Isä Arvo Hämäläinen oli nahkatehtaan työntekijä ja äiti Iida kotona lasten kanssa. Helvi on perheen vanhin lapsi ja oppii tuntemaan sukunsa tarinat lukiessaan salaa isänsä sukukirjan.

Äiti vihaa Helviä ja jättää tämän enimmäkseen huomiotta. Koulu pelastaa Helvin nälkäkuolemalta ja antaa lukemisen ja kirjoittamisen lahjan. Helviltä puuttuu paljon, isä yrittää sentään hetkittäin välittää tyttärestään.

Arvo muuttaa työn perässä Helsinkiin ja nousee korkeampaan asemaan nahkateollisuudessa. Muutaman vuoden kuluttua myös perhe muuttaa Helsinkiin, pieneen asuntoon Simonkadulle. Helvi aloittaa koulun Lapinlahden kansakoulussa. Hän sairastaa heikkouttaan kaikki kulkutaudit. Koulun opettaja Berta Malmberg ymmärtää Helvin älykkyyden, kirjoitus- ja lukutaidon, ja Helvin innostus kasvaa. Koulukiusaaminen on arkipäivää.

Malmbergin ansiosta Helvi saa hyvän todistuksen. Yllättäen Arvo Hämäläinen saa lisää tuloja ja perhe muuttaa Laivanvarustajankadulle, huomattavasti parempaan kaupunginosaan ja asuntoon. Isä lupaa Helville, ettei enää pahoinpitele tätä äidin pyynnöstä. Samalla äidinkin suhtautuminen Helviin hiukan muuttuu. Helvi ja isä tekevät paljon kävelyretkiä pitkin kaupunkia.

* *

Kansakoulun loputtua Helvi pyrkii Lucinda Hagmanin kouluun, joka oli tunnettu varakkaampien kouluna. Helvi pääsee sisään hyvällä todistuksella ja aloittaa opiskelut.

Samaan aikaan isä kuolee ja perheen taloustilanne kurjistuu. Äiti ja kolme tyttöä muuttavat pieneen kellariasuntoon.

Koulussa Helvi ei saa ystäviä ja opettajistakin osa kiusaa häntä näkyvän köyhyyden vuoksi.

Jo kouluaikana, hiukan vanhempana, Helvi alkaa kirjoittaa runoja. Helvi kokee myös ensimmäisen suhteensa. Hän rakastuu, mutta nuori mies jättää hänet. Henkinen kärsimys uhkaa jo mielenterveyttä. Hyvä ystävä osaa kuitenkin laittaa asiat kohdalleen. Eletään 1920-luvun loppupuolta.

Koulussa Helvi tunnetaan hyvänä kirjoittajana ja hänet kutsutaan nuorten kirjailijoiden seuraan, jossa on mukana muun muassa Mika Waltari. Kirjallisuus pelastaa Helvin monelta murheelta, kunnes seurustelu kirjallisuuspiireissä tuo mukanaan uusia murheita.

Koulun jälkeen Helvi Hämäläisen elämään mahtui niin saavutuksia kuin pettymyksiäkin. Kotiolot olivat ahtaat, äiti kuikutteli, Helvi yritti löytää uutta elämää uusilla suhteilla. Nuorin perheen lapsista sairasti. Kaikesta tästä Helvi kärsi huonoa omaatuntoa; hänen koulutuksensa vuoksi muut olivat jääneet vähemmälle. Samaan aikaan hän itse pääsi työhön kustantamoon oikolukijaksi ja konttoristiksi. Hän kirjoitti aina kun siihen oli mahdollisuus.

* *

Vihdoin vuonna 1930 Helvi Hämäläisen esikoisromaani Hyväntekijä – Kertomus kauneudenpalvojasta julkaistiin. Sitä edeltänyt Kaunis sielu (1927) jäi aikoinaan julkaisematta aiheidensa, naisten välisen rakkauden ja mielensärkymisen vuoksi. Kirja julkaistiin vasta 2001.

Hämäläisen ja kirjailija Olavi Paavolaisen rakkaustarina kesti vaatimattomat kolme vuotta (1938–1941). Todellisuudessa suhde oli molemmille elämän mittainen, ja siinä rakastettiin ja vihattiin yhtä paljon.

Helvi Hämäläinen kävi naimisissa Helsingin Sanomien arkistonhoitajan Niilo Haapmanin kanssa vuonna 1931 ja seuraavana vuona heille syntyi poika Jussi.

Helvi Hämäläisen kirja Säädyllinen murhenäytelmä (1941) jäi vuosikymmeniksi ystävien ja julkisuuden riepoteltavaksi. Kirjan henkilöt olivat tunnistettavia Hämäläisen tuttavapiiristä, mukaan lukien hän itse ja hänen rakastajansa perheineen.

Hän käsitteli kirjoittaan myös poikansa kuolemaa, sukupolvien kokemuksia ja luonnon muutoksia.

Vihdoin ja viimein vuonna 1986 Hämäläinen älyttiin palkita Finlandiallakirjastaan Sukupolveni unta. Vaatimattoman oloinen palkinnon saaja oli ilo silmälle.

* *

Minna Maijala sai SKS:n vuonna 2023 avaamat Helvi Hämäläisen päiväkirjat käyttöönsä ja on koonnut niiden pohjalta mielenkiintoisen ja paljonpuhuvan tarinan rohkeasta ja persoonallisesta naiskirjailijasta.

Elämäkerta on tarkin ja mielenkiintoisin, jonka olen vuosiin lukenut. Jokaisella sanalla on kirjassa merkityksensä. Hämäläisen poliittisia yhteyksiä ja pohdintoja niin oikealle kuin myöhemmin vasemmalle käsitellään ansiokkaasti.

Tietokirjailija ja kirjallisuushistorioitsija Minna Maijala on onnistunut luomaan ehjän ja kokonaisen elämäkerran, jollaisen Helvi Hämäläinen ansaitsee.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua