Niina Revon dekkari intohimosta ja vainoamisesta – arviossa Miehesi on minun

Kuvat: Johanna Vuoksenmaa / Johnny Kniga

Niina Revon kirjan Miehesi on minun (Johnny Kniga, 2026) lähtökohtana on Laihialla vuonna 2018 tapahtunut erikoislaatuinen henkirikos. Lopulta se liittyy Revon kirjaan varsin viitteellisesti. Rinnakkaistapauksena se kuitenkin syventää kirjan fiktiota ja muistuttaa, että toistensa kaltaisia asioita tapahtuu moniaalla.

Revon kirjan varsinaisessa ytimessä on työryhmä, joka suunnittelee Laihian tapauksesta kertovaa tv-draamaa.

Miehesi on minun ei ole perinteinen arvoitusdekkari, jossa selvitetään murhaajan henkilöllisyyttä ja hänen motiiviaan, joka voi olla raha tai esimerkiksi mustasukkaisuus niin kuin Revon fiktiossa.

Etäisesti tulee mieleen Martin Scorsesen elokuva Cape Fear, jonka alkukohtauksessa kostaja ilmestyy vainoamalleen lakimiehelle ja kertoo tuovansa hänelle valon. Kostajan metodina on tunkeutua uhrinsa perhe-elämään ja luoda sinne epäsopua ja epäilyjä.

Revon kuvaama tekijä iskee nimettömyyden tai peitenimien takaa. Hän lähettää epäilyä synnyttäviä viestejä ja saa uhrinsa kuvittelemaan asioita, joita ei välttämättä ole tapahtunut, mutta olisi voinut tapahtua. Hän myös tunkeutuu fyysisesti kodin sisätiloihin.

Kirjan intensiteetti kestää senkin takia, että henkilöhahmojen välillä on muitakin jännitteitä kuin vain ne, jotka murhaaja aiheuttaa. On nykyajalle tyypillisiä teemoja, kuten alkoholismi, uskottomuus, rakkaushuijaukset ja netissä myyty porno. Henkilöiden epävakaisuus selittyy heidän lapsuudellaan. Yksi on menettänyt veljensä, toisen äiti on kadonnut jälkiä jättämättä, ja jotakuta kolmatta on käytetty lapsena hyväksi. Vakautta edustaa tv-ryhmässä mukana oleva poliisi, kirjan jonkinlainen isähahmo.

Kun vyyhti lopulta selviää, varsinainen päätekijä on ainoa, joka ei herätä lukijassa myötätuntoa. Tapahtumien kiihtyessä vankilaan joutuu mies, jota lukijan moraalitaju ei pidä ainakaan suurena rikollisena.

Cape Fearin tavoin myös Revon dekkarissa murhaaja tuo uhreilleen valon paljastamalla heidän salaisuuksiaan. Kirja ei kerro, miten heidän onnistuu jatkaa elämäänsä, mutta ainakin he voivat perustaa kulkunsa totuuden varaan elämänvalheiden sijasta.

* *

Niina Revon yli kolmekymmentä vuotta sitten ilmestynyt esikoisromaani päättyy sanoihin: ”Ilman painajaisia on helpompi hengittää.” Tuoreimman teoksen äärellä tuntuu siltä, että sanat pätevät uusimpaankin.

Miehesi on minun ei ole opettavainen kirja, mutta opetus siitäkin löytyy: ihmisen suistamiseen tarvitaan vain pieniä tekoja, oikein tähdättyjä.

Arto Köykkä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua