Nainen haluaa kuolla puuna – arviossa Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitun Han Kangin Vegetaristi

Kuvat: Park Jaehong / Gummerus

Etelä-Korean kulttuurivienti on kovassa nosteessa. Elokuvat ja tv-sarjat, kuten Parasite, Kingdom ja Squid Game niittävät palkintoja ja suosiota, niin kuin K-pop ja Han Kangin Nobelin kirjallisuuspalkinnon myötä nyt myös kirjallisuus. Han Kang on 18. palkinnon pokannut nainen.

Alun perin Etelä-Koreassa vuonna 2007 ilmestynyt Vegetaristi käännettiin englannin kielelle vuonna 2015, ja se sai kansainvälisen Booker-palkinnon. Sari Karhulahti käänsi teoksen suomeksi Deborah Smithin englanninkielisen käännöksen mukaan, ja Vegetaristi ilmestyi Gummerukselta vuonna 2017.

Vegetaristia voisi ensin luulla miehen kirjoittamaksi. Kahdessa ensimmäisessä luvussa kertoja on mies. Tarinan keskushenkilö, itse vegetaristi, ei toimi kirjassa kertojana lainkaan. Olen lukenut useita kirjoja, joissa naiskirjailija on omaksunut miehisen näkökulman ja jopa mieskatseen, ja aluksi hämäännyin luulemaan Han Kangin sortuneen samaan.

Itse asiassa kirjailija vangitsee erinomaisesti perusmiehen olemuksen ja ajatusmaailman patriarkaalisessa, työkeskeisessä yhteiskunnassa, jossa naisen tehtävä on miellyttää ja palvella hallitsevaa sukupuolta. Tulkinnasta riippuen näkökulma saavuttaa parhaimmillaan parodian mitat.

”Hän muisti Yeong-hyen puolison, josta hän ei ollut milloinkaan pitänyt ja jota hänen ei enää tarvinnut kutsua langoksi. Muisti miehen yhdentekevät kasvot, jotka tuntuivat kertovan, ettei tämä antanut arvoa millekään erikoiselle ja aineettomalle.”

* *

Vegetaristi on kertomus naisesta, jonka mielenterveys järkkyy unettomuuden myötä. Hän näkee kauheita, verisiä unia, jotka pakottavat hänet lopettamaan lihansyönnin. Lopulta hän ei halua syödä enää ollenkaan, vaan muuttua puuksi.

Liharuokia kuvaillaan paljon, ja usein mainitaan niiden kallis hinta. Lihansyönti kertoo vauraudesta. Naisen suku ja perhe ovat lihansyöntikeskeisiä, eivätkä he saata ymmärtää, miten joku voi lopettaa lihansyönnin.

Han Kangin teksti on helppolukuista ja keveää. Kirjassa ei ole sellaista imua, että se olisi heti pakko lukea kannesta kanteen, mutta ei se pane vastahankaankaan. Vegetaristin kielestä on vaikea sanoa mitään, koska se on englanninkielisestä teoksesta käännetty, ja eri kulttuurien kirjalliset mieltymykset ovat voineet vaikuttaa lopputulokseen. Mutta Booker-palkinto on välistä myönnetty aika kepeillekin teoksille. Kirjan kieli on välistä kömpelöhköä:

”’Odota hetki.’ Hän nousi ja meni alastomana ovelle, minne oli jättänyt välineensä.”

* *

Teos on jaettu kolmeen lukuun. Ensimmäinen luku noudattaa ennalta-arvattavaa, perinteistä juonenkulkua, ja siinä ikään kuin sanotaan se, mitä on pakko sanoa, jotta tarinan pohja tulee luoduksi. Luvussa nähdään aasialaisesta elokuvista tuttuja tilanteita, joissa tietty tapakulttuuri toistuu. Suomalaisessa kirjassa tai elokuvassa sama esitettäisiin jurotuksena kahvipöydässä, taustalla ikkunasta avautuva peltomaisema.

Viimeisessä luvussa itse kertomus ei inahda eteenpäin tuumaakaan. Se on myös luvuista kaikkein arvoituksellisin ja vaikeatulkintaisin. Mutta keskimmäinen luku on se, jossa tarina etenee arvaamattomilla poluilla ja yllätykselliset juonenkäänteet pesivät.

Kuvailu on niukkaa. Kirjaa ei voi kutsua portiksi korealaisen kulttuurin tuntemukseen. Teos on selvästi kirjoitettu kotimaan markkinoille, eikä sen tarkoituksena ole tutustuttaa lukijaa vieraaseen elämäntapaan, maailmaan ja aikaan. Mutta on tekstissä rujoa kauneuttakin:

”Hän muisti aina kun ajatteli entistä puolisoaan, miltä mies oli näyttänyt yrittäessään hypätä Yeong-hyen parvekkeelta, yrittäessään lentää kuin lintu. Miten usein mies olikaan käyttänyt videoteoksissaan lentokohtauksia. Eikä silti ollut kyennyt itse lentämään silloin kun olisi eniten halunnut niin tehdä.”

* *

Teoksessa on kuvattu kolme yhdyntää, joista jokainen on raiskaus. En tiedä onko aviopuolison seksiin pakottaminen Etelä-Koreassa rikos, mutta tälläkin asialla Han Kang muistuttaa miesten vallasta yhteiskunnassa. Kolmas yhdyntä alkaa yhteisymmärryksessä, mutta päättyy sekin raiskaukseen.

Kirjassa kuvataan muunkinlaista hirviömäistä käytöstä. Itsekeskeinen, työnarkomaniaksi naamioidun intohimon korventama isä jättää pienen lapsen yksin asuntoon nukkumaan. Sitten sukulaisnainen houkutellaan alastonmalliksi seksifantasioiden ajamana. Mutta kun tarkemmin miettii, tällaisia asioita tapahtuu koko ajan kaikkialla ympäri maailman. Han Kang tulee kuvanneeksi jotain universaalia.

Lue Leena Reikon arvostelu Han Kangin teoksesta Älä jätä hyvästejä täältä.

Petri Hänninen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua