Muinaisten tuhojen tutkimus – arviossa Historiaan hävinneet: Romahtaneet yhteiskunnat Troijasta Juudaan

Kuvat: Gaudeamus / Eveliina Lauhio

Tietokirjassa Historiaan hävinneet – Romahtaneet yhteiskunnat Troijasta Juudaan (Gaudeamus, 2025) kaivaudutaan kuuden muinaisen yhteiskunnan historiaan ja kohtalonhetkiin pronssikauden lopulla ja varhaisella rautakaudella.

Kirjoittajien esimerkeiksi poimimat pienet kuningaskunnat sijaitsivat Välimeren itäpäässä. Niistä pohjoisin, antiikin tarinoista tuttu, puuhevosella puijattu Troija on paikannettu Turkin Hissarlikiin. Nykyisen Turkin rajojen sisällä oli myös Kinalua. Ugarit sijaitsi nykyisessä Syyriassa. Raamatun tapahtumapaikkoina maailmankuuluiksi tulleet Israelin ja Juudan kuningaskunnat sijaitsivat nykyisen Israel-Palestiinan alueella. Kohteista eteläisin, Askelon sijaitsi vastikään romahtamaan pakotetun Gazan naapurissa.

Muinaisen Lähi-idän tutkimuksen dosentti Joanna Töyräänvuori ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Kirsi Valkama Helsingin yliopistosta tarjoavat kirjassaan uusia näkökulmia näiden yhteiskuntien tuhoihin ja kokoavat niitä yhdistäviä tekijöitä.

Sotaisat naapurit olivat yksi romahdukseen johtava syy jo yli kaksi vuosituhatta takaperin. Kirjassa kuvatuissa kuningaskunnissa tunnetun maailman politiikan isoa kuvaa piirsivät niitä ympäröivät Assyrian, Egyptin ja Babylonian imperiumit.

Muita ihmisyhteisöjen romahtamiseen vaikuttavia syitä olivat ja voivat edelleen olla epäsuotuisaksi muuttuva ilmasto, katovuodet ja kulkutaudit. Tuhon syyksi löytyy vain harvoin yksi kaiken nopeasti kaatava katastrofi, kuten maanjäristys, tulva tai taivaalta putoava meteoriitti.

Romahtaneiden yhteiskuntien tutkimus tekee näkyväksi myös yhteiskuntien joustavuuden, kestävyyden ja palautumiskyvyn. Monet kirjassa mainituista paikoista ovat edelleen asuttuja. Ikivanhat nimet esiintyvät samalla tai viereisellä kummulla. Kadonneet kansat saattavat olla ennemminkin naapureiden kanssa sekoittuneita.

* *

Viimeisintä tutkimustietoa sisältävä kirja on erittäin selkeästi jaoteltu. Aluksi taustoitetaan tiiviissä muodossa yhteiskuntien romahduksen tutkimus ja tutustutaan muutaman keskeisen tutkijan työhön sekä käydään läpi varhaiset selitysmallit ja tutustutaan viimeaikaisiin näkökulmiin.

Kuusi kohdetta käsitellään omissa jaksoissa, jotka on jaoteltu lähes toisiaan vastaaviin lukuihin. Kirjaa on helppo lukea kohdekaupunkien vaiheita toisiinsa verraten. Joanna Töyräänvuori on kirjoittanut kolme ensimmäistä lukua, joissa käydään läpi Troija, Ugarit ja Kinalua. Kirsi Valkama on kirjoittanut Askelonia ja Filistean kaupunkeja, Israelin kuningaskuntaa ja Juudan kuningaskuntaa käsittelevät luvut.

Kirjoittajan vaihtumista tuskin huomaisi, jos ei näkisi kannessa kahta nimeä. Töyräänvuori ja Valkama kirjoittavat huolellista tekstiä. Tarkkuuteen pyrkivään rakenteeseen kertyy jonkin verran toistoa. Kuitenkin, kun kyytiin pääsee, on kirjan aihe niin mielikuvitusta kutittava ja rytmi otteeseensa upottava, että lukeminen saattaa livetä ahmimiseksi.

Joitakin seikkoja tarkastellaan erillisissä tekstin väliin sijoitetuissa tietolaatikoissa. Nostot ovat harkittuja, mutta katkaisevat lukemisen virran jopa kesken lauseen, jonka loppu pitää hakea seuraavalta aukeamalta.

Muinaisten nimien rimpsut voivat olla uuvuttavia, mutta niitä voi myös pysähtyä maistelemaan. Asiasisällön ohessa vieraat sanat tarjoavat pseudo-lingvististä hupia oman elämänsä wettenhoviaspoille. Rohkelikko voi lukea teosta kuin ikivanhaa loitsukirjaa. Uskallatko lausua kolmesti kynttilän valossa, Medinet Habu Amenopen Onomastikon?

* *

Hyvä tietokirja auttaa ymmärtämään miten työlästä muinaisuuden tutkimus on. Lähteet ovat säpäleinä maakerroksissa ja hajallaan kauan sitten hautautuneissa huoneissa. Savitauluista löytyy varastokirjanpidon lisäksi valeuutisia ja hallitsijat ovat hakkauttaneet steeloihin väärennettyjä tai vähintään liioiteltuja ansioluetteloita.

Antiikin tarinoita pidetään yleisesti nimenomaan tarinoina, joiden taustalla saattaa olla oikeita paikkoja ja tapahtumia. Heprealainen raamattu sen sijaan on joillekin tutkijoille lähdeteos, jonka sisältöön muut löydöt tulee sovittaa.

Hyvä tietokirja muistuttaa myös siitä tosiasiasta, että tutkijat ovat monet ja motiiveja on muitakin kuin silkka tiedon jano. Tieto on valtaa ja varsinkin valikoitua ja suodatettua tietoa on tapana käyttää oikeuttamaan tämän ajan tuhotöitä. Riski väärinkäytöksiin on erityisen suuri, jos tutkittava alue sattuu olemaan pyhä peräti kolmelle seudulla syntyneelle ja maailmanlaajuiseksi kasvaneelle uskonnolle. Puhtaat jauhot tutkijan pussissa voi tunnistaa kiinnittämällä huomiota tekstin sisältämiin epävarmuuden ilmauksiin. Tässsä kirjassa kenties saattaa ehkä toistua tuhka tiheään.

* *

”Paleontologit, tähtitieteilijät, kuvanveistäjät ja kadonneiden kielten tutkijat ovat tärkeä osa ekosysteemiä. Hyttysiä ja kyitä tarvitaan, vaikka perhoset ja koiranpennut olisivat suloisempia.” Hieman erikoisesti rinnastavan lauseparin kirjoitti Pekka Seppänen ollessaan Talouselämä-lehden päätoimittaja.

Työhuoneen seinälle liimattu lainaus kannustaa minua omassa toimessa. Yhtälailla, kun joskus ihmettelen miksi vietän päivät pääksytysten kellarissa kasaamassa tavattoman työläitä veistoksia, ihmettelen ja ihailen erityisaloilleen omistautuneita tieteentekijöitä. Kaltaiseni vähän kaikesta kiinnostunut lukija kiittää, kun saa tutkijoiden työn hedelmät kahvipöydälle yksiin kansiin koottuna.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua