Kuvat: Susanna Kekkonen / S&S
KIRJAT | Peter Sandströmin romaanin päähenkilö on äitinsä luokse hoitokotiin matkustava ja kirjailijan itsensä oloinen mies.
”Matkakertomuksen väliin mahtuu pieniä ja suuria tarinoita, salaperäisiä tapahtumia ja täysin yllättäviä kohtaamisia.”
ARVOSTELU

Peter Sandström: Glory Days
- Suomentanut Outi Menna.
- S&S, 2025.
- 295 sivua.
Peter Sandströmin Glory Days (suom. Outi Menna; S&S, 2025) on taksimatka ja samalla aikamatka miehen menneisyyteen. Mies on menossa muistamaan äitiään, joka täyttää 110 vuotta. Äiti asuu Betlehemissä, Glory Days -nimisessä hoitokodissa.
Taksia ajaa mies, jonka matkustaja tunnistaa ja muistaa nuoruudestaan, eräästä yhtyeestä. Hänen nimensä on Boris Laake.
Edellisenä iltana miehen palattua kotiinsa hän oli kohdannut kadulla kaatuneen naisen, joka voi huonosti eikä osannut kertoa miksi. Nainen poistui ja kadulle tuli jänis, jolle mies puhui saamatta vastausta. Eläimillä on rooli miehen matkalla menneisyyteen.
Mies on naisten mieleen, omasta mielestään hän on kuitenkin liian vähän kaikkea. Vaimoa kutsutaan Capricciosaksi ja lapsia Calzoneksi ja Tropicanaksi. Mies rakastaa heitä omalla tavallaan, mutta muutkin naiset ja schwesterit ovat olleet tärkeitä hänen elämässään.
Miehen elämässä on ollut erityinen nainen, Linda Maria, joka on ollut hänelle aina lähin. Taksikuski kuului yhtyeeseen, jota mies ihaili ja seurasi alkoholinhuuruisessa nuoruudessaan.
Taksimatkan aikana mies muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan ja tapahtumia, joilla on ollut merkitystä, joko silloin tai nyt myöhemmin.
Äiti oli vahva nainen, joka kärsi miehensä päämäärättömistä touhuista. Mukana on myös isän veljiä ja muuta sukua.
Miehen saapuessa perille Betlehemiin käy ilmi, että Glory Days -hoitokoti on suljettu eikä äitiä löydy mistään.
Matkakertomuksen lomaan mahtuu pieniä ja suuria tarinoita, salaperäisiä tapahtumia ja täysin yllättäviä kohtaamisia. Toisiaan myös eläimet puhuvat ja osallistuvat elämään. Pohjanmaan murteella on oma tärkeä roolinsa miehen sukuun tutustuttaessa.
* *
Glory Days on Peter Sandströmin kymmenes romaani ja osin omaelämäkerrallinen teos. Sandström on syntynyt Uusikaarlepyyssä ja asuu Turussa. Voi ajatella, että kirjassa kuljetaan noiden kaupunkien väliä, koska matka kestää suunnilleen yhtä kauan kuin kirjan matka Port Arthurista Betlehemiin.
Kirjan tarinat ja kerronta ovat erilaista, persoonallista luettavaa. Rauhallisen alun jälkeen tapahtumat saavat vauhtia. Ihmiset kuvaillaan tarkemmin tekojen ja tapahtumien keskellä. Kirja on luettava viimeiselle sivulle asti, että mies ja koko tarina saavat ansaitsemansa lopun.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Merete Mazzarella esittelee elämäkertoja Julius Caesarista Charles Darwiniin
KIRJAT | Elämäkerturi penkoo päähenkilönsä elämää kuin murtovaras lipastonlaatikkoa.
Veteraanin iltahuuto – arviossa Hannu ja Leena Syväojan Kristuksen seuraamisesta ja muita esseitä
KIRJAT | Hannu Syväoja käsittelee yhdeksässä esseessään muun muassa Eino Hosiaa, ristiretkiä sekä teokselle nimen antanutta harjauskirjaa. Teoksen päättää kaksi Leena Syväojan tekstiä.
Luvattu maa vie Rodokselle, jossa jotkut ovat yhdenvertaisempia kuin toiset ja sukupolvien välinen kitka tekee tuhojaan
KIRJAT | Kun pääsee luotaantyöntävän kannen ohi, osoittautuu Miila Pitkärannan Luvaton maa kiehtovaksi ja ajatuksia herättäväksi romaaniksi.
Kuunnelman käännös kutsuu tutustumaan walesilaisen pikkukaupungin elämään – arviossa Dylan Thomasin Maitometsässä
KIRJAT | Poesia on julkaissut jälleen merkittävän käännösteoksen, vaikka kielellisesti taitava teos ei tunnu kasvavan osiaan suuremmaksi.




