Merimiehiä luonnon ja sotaoikeuden armoilla – arviossa David Grannin tietokirja Wager

Kuva: Gummerus

David Grannin uuden kirjan alaotsikon voisi muuttaa muotoon ”Kertomus merihistorian mänteimmästä sotasuunnitelmasta”. Arvoisat herrat siihen aikaan erittäin ison Britannian amiraliteetissa kokivat viisaaksi varustaa viisi sotalaivaa, antaa niiden avuksi ketterämmin kulkevan tiedustelusluupin ja kaksi pienempää rahtialusta ja lähettää tämän iskuryhmän riehumaan Etelä-Amerikan Tyynenmeren puoleiselle rannikolle tehtävänään ”vallata, upottaa, polttaa tai muuten tuhota” espanjalaisia laivoja aina Filippiineille asti ulottuvalla alueella. Mitä muuta tästä voisi seurata kuin haaksirikko, kapina tai murha?

Euroopan mahtimaat kävivät satojen vuosien ajan yhtenään aseelliseksi yhteenotoksi äityvää kamppailua siirtomaiden rikkauksista. Kirjan lähtökohtana oleva operaatio oli osa suurempaa suunnitelmaa. Lämpimässä lontoolaisessa kamarissa, merikartan ja rommitotin äärellä piirretyn pihtiliikkeen piti lyödä Espanjan kuningas polvilleen. Etelä-Amerikan Euroopan-puoleiselle laidalle seilasi 186 aluksen laivasto, jonka oli määrä tehdä historian suurin maihinnousu Cartagenaan, mistä Espanjalaiset laivasivat kautta mantereen kahmitut aarteet kaukaiseen emämaahan.

Atlantin ylittäminen oli 1700-luvulla edelleen uhkapeliä. Päästäkseen Tyynellemerelle piti iskuryhmän sen jälkeen seilata alas Etelä-Amerikan rannikkoa, vältellä espanjalaisia partioita, jotka olivat saaneet vihiä suunnitelmasta, ja kiertää Kap Horn. Siellä, maailman myrskyisimmillä vesillä, valttikortit olivat valtameren hallussa.

”Merimieheksi ei ryhdy yksikään mies, joka on kyllin neuvokas järjestämään itsensä vankilaan,” kirjoitti aikalainen Samuel Johnson ja jatkoi, ”sillä palvelus laivalla muistuttaa vankilaa, jossa voi hukkua.”

Sotalaivan yläkannella, komentoketjun huipulla seisoi kaikkivaltias kapteeni. Upseerimessissä tekivät uraa yläluokan pojat, joille ei riittänyt perintöosaa suvun maista. Alemmilla kansilla raatoi sekalainen sakki. Ammattinsa osaavista merimiehistä oli huutava pula. Jopa kolmannes merivoimien aluksista seisoi miehistöpulan takia toimintakyvyttömänä satamassa. Miehistöluetteloa täydennettiin värväämällä väkeä vankiloista ja kolkkaamalla seilorin näköisiä veikkoja kapakan nurkilta. Palvelukseen kelpaamattomia sotilaita talutettiin laivoille sairaalasta. Sotalaivat oli jo valmiiksi invalideilla lastattu. Puujalka, koukkukäsi ja silmälappu eivät ole tarinankertojien keksintöjä.

Olosuhteet puisen purjelaivan pienoismaailmassa olivat surkeat. Työmaa oli likainen, liukas ja märkä. Vaaterievut tervattiin miten kuten vettä hylkiviksi. Mastosta saattoi pudota ja kannelta huuhtoutua mereen. Useimmat eivät olleet uimataitoisia. Rotat rellestivät ruumassa. Jopa kolmekymmentäsenttiset laivamadot näversivät runkoa ja sapuskassa kiemursivat pienemmät toukat. Lepovuorossa olevat miehet keikkuivat kylki kylkeen ripustetuissa riippumatoissa. Taudit levisivät ja huonosta ravinnosta johtuva keripukki teki miehistöstä sanan mukaisesti hampaattoman. Huono-onninen saattoi monta vuotta kestävällä matkalla haaksirikkoutua useamman kerran, joskin hukkua voi vain yhdesti.

Sotalaiva Wagerin haaksirikko tapahtui Chilen rannikon tuntumassa, toukokuussa 1741. Rikki revitty alus kiilautui matalikolla seisovien kivipaasien väliin. Kynnelle kykenevät pelastautuivat ja pelastivat elossa olevat laivatoverit sateen ja sumun seassa häämöttävälle saarelle. Karulla rannalla oli tarjolla niukasti suojaa ja polttopuuta, eikä saarella kasvanut juuri mitään syötäväksi kelpaavaa. Tähän äärimmäisen lohduttomaan maankolkkaan verrattuna laivalla oli sittenkin vallan mukavat oltavat.

* *

Alkuvuodesta 1742 Brasilian rannikolle ajelehti lautta, jonka puunkappaleista ja kankaan palasista kokoon kyhätyllä kannella virui 30 sään pieksemää, nälkään nääntyvää miestä. Yli kolme kuukautta huteralla aluksella purjehtineet miehet saivat kotimaassa sankarin vastaanoton. Muistelmia kirjoitettiin, lausuntoja annettiin ja lukutaitoa opetteleva kansa ahmi kaikenkarvaisista sanomalehdistä juttuja kuninkaallisten merivoimien sotalaiva Wagerin haaksirikosta ja kaukaisen Patagonian rannikolla käydystä selviytymiskamppailusta.

Puoli vuotta lauttaryhmän pelastumisen jälkeen mantereen toisella puolella laski kolme haaksirikkoista vielä surkeammalla purrella maihin Chiloésaarella, missä he kaikkien koettelemusten jälkeen päätyivät espanjalaisten vangiksi. Kun miehet lopulta pääsivät kotimaahan oli heillä kerrottavanaan tyystin toinen versio tapahtuneesta.

Varmasti tiedetään, että saarella miehistö jakaantui kuppikuntiin ja vastusti yksinvaltaista kapteenia, mutta nousiko se kapinaan? Sekin tiedetään, että kapteeni ampui miehen useiden todistajien nähden, mutta oliko se murha? Mitä sotaoikeus päätti ja millä perusteella? Päätyikö joku hirtettynä raakapuun nokkaan kiikkumaan?

* *

Kokenut, menestynyt ja paljon palkittu yhdysvaltalainen kirjailija ja The New Yorker -lehden toimittaja David Grann on kirjoittanut upean tutkielman kuuluisasta murhenäytelmästä. Kerronta virtaa vaivattomasti. Kirjan rytmi imaisee mukaansa. Mielikuvitusta kutkuttavat merimiesjutut ja purjelaivateknologia uppoavat seikkailukertomuksen sisään. Henkilökuvissa on syvyyttä kuin taiten kirjoitetussa fiktiossa ja miesten kohtalosta välittää. Teksti on kauttaaltaan tarkkaa ja tarkastettua, mutta aikajanalla tapahtuu joitakin outoja lipsahduksia. Markku Päkkilän sujuva suomennos pysyy hienosti tarinan tahdissa ja merenkulkusanasto pitää kutinsa.

Kustantaja tarjoaa suuren meritarinan arvoisessaan komeassa paketissa, kuvaliittein hyöstettynä. Seitsentoista sivuinen lähdeluettelo luotsaa asiasta innostuneen lukijan kauas merihistorialliselle ulapalle.

Viidennessä tietokirjassaan David Grann kattaa lukijan eteen meren herkkuja notkuvan noutopöydän. Wager – Kertomus haaksirikosta, kapinasta ja murhasta (Gummerus, 2026) johdattaa puisten purjelaivojen historiaan ja menneiden vuosisatojen merimieselämään. Märssykorin korkeudesta kirja avaa näköalan 1700-luvun imperiumia rakentavaan brittiläiseen yhteiskuntaan. Kattauksen keskellä on huimapäinen matka merillä ja armoton eloonjäämistaistelu vasten ylivoimaiselta vaikuttavia vastuksia. Jälkiruokana tarjoillaan tarina rikoksesta ja rangaistuksesta.

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua