Merenneidon kuolema -dekkari on yhtä skarppi kuin tanskalaiset rikossarjat Silta ja DNA

Thomas Rydahl. Kuvat: Ninna Flor / Minerva

Pidätkö satusetä H.C. Andersenin saduista? Oletko miettinyt, mikä pitkänokka oli miehiään? Oletko jäänyt Pieni Merenneito -sadun pauloihin?

Kyllä. Olen. Olen.

Lapsuuteni kului H.C.:n kanssa. Grimmin alkuperäisten kanssa se oli pikkukaupungin lapselle parasta hardcorea mitä kuvitella saattoi. Sittemmin pääsin lumoutumaan Kööpenhaminassa H.C. Andersenin museossa ja ällistymään herran tekemistä valtaisista paperileikkauksista.

Mikä tämä kaikkien lasten rakastama hujoppi oikein oli? Aikalaiskronikoitsijoiden mukaan rasittava, itseään korostava tapaus, joka käytti hyväkseen ystäviensä vieraanvaraisuutta, haaveili suuruudesta, matkusteli paljon ulkomailla ja uskoi jonakin päivänä tulevansa suureksi aikuisten kirjailijaksi.

Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Andersen oli luopunut balettitanssijan, näyttelijän ja laulajan urahaaveistaan. Odenselainen nuorukainen tajusi vain, että hän on taiteen välikappale Jumalan armosta. Mutta miksi Jumala ei anna hänen päteä lajeissa, joita hän rakastaa?

Hans Christian Andersen katselee suurkaupungin vilinää Tivolia vastapäätä ja kaupungintalon edustalla Kööpenhaminassa. Kuva: Anne Välinoro

* *

Viime keväänä pääsin pyörimään Kööpenhaminassa juuri ennen koronaa. Poikkesin keikkamatkalla tietysti myös pienen merenneidon patsaalla Kastellin lähellä Langeliniellä.

Pienen merenneidon satu on toimittaja Kim Wallin järkyttävän paloittelusurman jälkeen näyttäytynyt ihan muuna meikäläisen vilkkaissa mielikuvissa. Toteuttiko hullu keksijä Madsen jotakin tarumaista päähänpinttymäänsä kuljettaessaan Wallin sukellusveneellään ulapalle ja surmaamalla tämän?

Lisää pärskeitä Tanskansalmesta sain uutuusdekkarista Merenneidon kuolema. Sen tekijöiden, salanimi Anna Ekbergin ja Thomas Rydahlin takaa paljastuvat Ekbergin osalta tanskalaiset bestseller-dekkaristit Anders Rönnow-Klarlund ja Jacob Weinreich.

Rydahlin Erakko-dekkkari puolestaan on palkittu Tanskan parhaan rikosromaanin palkinnolla. Merenneidon kuoleman käännösoikeudet on myyty nyt kahteentoista maahan.

* *

Superdekkarin takana on siis ryhmätyötä, veitsenteräviä leikkauksia, hiontaa ja vielä kerran hiontaa.

Lopputulos on yhtä skarppi kuin tanskalaiset rikossarjat Silta ja DNA. Juonia punotaan ristiin ja päällekkäin, lopputulos paljastetaan jo alussa, mutta keinot sen saavuttamiseen kudotaan häikäisevissä juoksutuksissa.

En ole aikoihin lukenut näin aistejakutkuttavaa teosta, joka pudottaa lukijansa aikansa merenkulun metropolin ja kuninkaankaupungin saasteita, huoria, rankkureita, paskakuskeja, hoviväkeä ja juonitteluja kuhisevaan arkeen.

Merenneidon kuolemassa seikkaillaan myös Kööpenhaminan kanaaleissa. Kuva: Anne Välinoro

Kirjoittajakolmikko kirjoittaa häikäisevää tilannekuvaa Kööpenhaminasta ajalta ennen viemäröintiä, asiallista terveydenhuoltoa, tasa-arvoa tai infrastruktuuria. Paikannimiä seuraten voi levittää eteensä Kööpenhaminan kartan ja seikkailla murhasta syytetyn H.C. Andersenin ja siskonsa rikoksen uhrina menettävän Molly-huoran kanssa surmaajan jäljillä.

He ovat kohtalokkaan erehdyksen seurauksena sekä saaliita että saaliin perässä.

Merenneidon kuoleman imusta kertoo, että 470 sivua ei ole liikaa. No, ehkä vähän. Kappaleet on rakennettu juuri niin lyhyiksi, että karmaisevan tarinan etenemistä seuraa herpaantumatta kuin kunnon tv-sarjassa. Päätökset on harkittu viimeisen päälle.

Kööpenhaminan kuninkaanlinnat ovat romaanin keskeisiä tapahtumapaikkoja, Amalieborg tärkeimpänä. Kuva: Anne Välinoro

Kirjoittajat huomasivat Andersenin elämää tutkittuaan, että kirjailija kirjoitti päiväkirjaa lähes joka päivä aikuisiällään vuodesta 1825 vuoteen 1875, kuolemaansa saakka.

Vain puolitoista vuotta puuttuu. Kun Andersen palasi vuonna 1843 Italian-reissultaan köyhänä kotiin, hän lakkasi kirjoittamasta puolentoista vuoden ajaksi.

Siihen rakoon iskevät Merenneidon kuoleman kirjoittajat. Andersenin satuvaihe on tuolloin vielä edessä ja iki-ihanat tarinat Lumitytöstä, Tulitikkutytöstä ja Tinasotamiehestä vielä kirjoittamatta, Merenneidon riipaisevasta kohtalosta puhumattakaan.

* *

Dekkari upottaa itseensä aikansa tiedemaailmaa ja politiikkaa, anatomisia kokeiluja, rajattoman itsevallan pönkitystä ja sosiaalihuollon olemattomuutta. Andersen ja Molly ovat kaupungin vähäisimpiä; toinen varaton, ikuisesti kiusattu haihattelija, toinen huoraksi ajautunut maalaistyttö.

He etsivät Mollyn sisaren murhaajaa. Nuori nainen löytyy satamasta rinnat pois leikattuna. Ja toinen saman kohtalon kokenut löytyy kaupungin ulosteiden keräyspaikaksi määrätyn Kastellin lammen uumenista.

Andersen on sattunut poikkeamaan huoratalossa samana iltana kuin surmaaja, viattomin aikein. Hän tahtoo leikata paperista kauniin naisen eri asennoissa ja tarvitsee siksi kaikkeen taipuvan mallin. Ei hän tarvitse naista haluihinsa, koska hän ei edes uskalla tunnustaa halujensa laatua.

Tarinan loppuhuipennus sijoittuu Venin saaren edustalle Tanskan salmeen. Kuva: Anne Välinoro

Leikkaaminen, sakset, teräaseet. Andersenia on helppo epäillä syylliseksi, onhan hän kaikin puoli outo ja tuomittavaksi sopiva.

Mielipuolella murhaajalla on tarkka suunnitelma. Hän on mies ja meriupseeri, joka esiintyy kuitenkin naisena. Ja hän haluaa rakastaa aidosti kerran merimatkalla pelastamaansa Tanskan prinssi Fredrikiä.

Tarve sukupuolenvaihdokseen oli 1830-luvun Euroopassa luonnottomuutta ja syntiä pahimmillaan. Merenneidon kuolema kietoo kuitenkin ovelasti murhaajan tarpeet kahden viattoman naisen surmaamiseen, koska hänen oikeutensa on oikaista luonnon ja Jumalan tekemä virhe.

* *

Jos lukee tarkkaan Pienen Merenneidon, sen jokainen käänne saa uuden merkityksen Merenneidon kuolemassa.

Kuka oikeastaan lopulta iskee tikarin ja kenen sydämeen? Ketä Fredrik halusi ja mikä sadum merenneito oikeastaan on?

Elostelevan Fredrikin hillittömyys luo ulottuvuuden, jolla kuningashuoneen rappio ja aikansa eroottinen tapakulttuuri kirjataan hykerryttävinä kuvauksina paistettujen hanhien ja sokerikakkujen keskellä suoritettavista lemmenleikeistä.

Andersenin visiot puhuvista ja kävelevistä esineistä ja avaimista avaavat satusedän persoonaa ihan yksilöpsykologisella tasolla. Poikkeuksellisella mielikuvituksella varustettu kirjoittaja näki maailman toisin kuin muut. Neuvokkaan Mollyn kanssa kaksikko on sitkeä duo, joka selviää uskomattomista töyssyistä – vähän liiankin satumaisesti, mutta jotenkin aina logiikan horjumatta.

Romaani on pitkälti kuin valmista elokuvakäsikirjoitusta. Vähintään sarjaa tästä on syytä odotella.

Tarinalla ei ole täydellisen onnellista loppua, ei yksilötasolla. Mutta maailman kannalta Andersenin oudot intohimot ja sepittäjän premium-kyky ovat yksi Tanskan menestyksen salaisuuksia edelleen.

Tanskalaiset kauppamiehet ovat edelleen maailman parhaita selittäjiä ja sepittäjiä, maa ei ole juuri velkaantunut ja Maersk jatkaa hyperkauppalaivoineen maailmanvalloitusta.

Kas ne kontit. Niitä mahtuu näihin alushirviöihin kymmeniä tuhansia. Ja niillä hoidetaan reilut 10 prosenttia maailman kauppamerenkulusta.

Merenneidon kuoleman hirmuteot sijoittuvat ovelasti juuri satamavarastoihin.

Anne Välinoro

Lue tästä myös Anne Välinoron Tanska-juttu maaliskuulta 2020.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua