Kuva: Marie-Camille Orlando
ELOKUVA | Ken Scottin ohjaama elokuva perustuu Roland Perezin omaelämäkertaan, jossa paljosta vastaa äidin roolissa Leïla Bekhti.
”Äidin syli on Rolandin keino kulkea paikasta toiseen.”
ARVOSTELU

Kaikki alkoi äidistäni
- Ohjaus: Ken Scott
- Pääosissa: Leïla Bekhti, Jonathan Cohen, Joséphine Japy, Jeanne Balibar, Lionel Dray
- Ensi-ilta: 17.4.2025
Kaikki alkoi äidistäni -elokuvan alkukielinen nimi Ma mère, Dieu et Sylvie Vartan on täydellinen: ”Äitini, Jumala ja Sylvie Vartan”. Nämä kolme ovat elokuvassa tärkeässä asemassa, vaikka eivät aina toimikaan niin kuin äiti uskoo. Mennään toteamuksella, että ”kun Jumala ei ehdi kaikkialle, on keksitty äidit”.
Kaikki alkoi äidistäni on ranskalais-kanadalainen elokuva, jonka ohjaaja Ken Scott on kanadalainen ja joka tapahtuu Pariisissa.
Eletään vuotta 1963, jolloin Roland syntyy. Marokosta Ranskaan muuttaneessa perheessä on jo viisi lasta. Kuudes lapsi antaa oikeuden kunnalliseen asuntoon Pariisin laitakaupungilla. Synnytyksessä huomataan, että pojalla on kampurajalka. Siitä alkaa äidin vankkumaton taistelu poikansa puolesta.
Esther on kaikenvoipa äiti, joka lupaa pojalleen Rolandille, että huolimatta hänen vammastaan tämä voi ennen pitkää tehdä mitä vain muutkin lapset tekevät. Äidin syli on Rolandin keino kulkea paikasta toiseen.
Äiti hakee apua lääkäreiltä ja tapaa välillä muitakin mahdollisia auttajia. Aviomiehen ja kuuden lapsen elämä on vauhdikasta ja antoisaa; lapsia ei kasvateta mihinkään muottiin ja he voivat valita elämäntyylinsä. Koulua on käytävä, paitsi äidin mielestä Rolandin, jota sosiaaliviranomaiset hätyyttävät kouluun oppimaan lukemista.
* *
Jumala on äidille oleellinen parantaja, vaikka pettää Estherin rukoukset joka aamu. Vuosien jälkeen Esther ei enää usko virallisiin lääkäreihin ja etsii noitatohtoreita. Hän saa tiedon Marokosta: hänen veljensä kertoo niksauttajasta Pariisissa, joka hoitaa vammautuneita jalkoja kuntoon. Ikävä kyllä niksauttaja on kuollut, mutta hänen vaimonsa elää ja auttaa hoidoissa.
Esther osaa riidellä napakasti viranomaisia vastaan. Hänen mielikuvituksensa on rajaton, mikä on koko perheen etu. Perheen järkevä isä jää ikävästi taustahenkilöksi.
Sylvie Vartanin musiikista tulee tärkeää siksi, että Rolandin siskot kuuntelevat tämän levyjä. Roland nauttii ja harjoittelee liikkumista omalla tavallaan Vartanin tahdissa. Jopa lukemisen opettelu sujuu Vartanin avulla. Levyt, kuvat ja lehtileikkeet valtaavat perheen asunnon.

Kuva: Marie-Camille Orlando
* *
Näinkin vaikeasta aiheesta on saatu kiinnostava perhedraama, jossa nähdään tapahtumat reippaasti myös komediana. Elokuvan komiikka syntyy äiti Estherin (Leïla Bekhti) sanomisista ja tekemisistä. Hän on nuorena ja vanhana rasittava ja antoisa, vaikka katsoisi vain hiljaa sivusta. Draamakuningattarena Bekhti osaa ottaa kohtaukset haltuun vaikka makuultaan.
Johathan Cohen (Roland aikuisena) kertoo menneestä ja tulevasta paljon pienillä ilmeillä.
Sylvie Vartan, joka esiintyy oman itsenään, on vaikuttava ja älykäs nainen, jonka sanomisilla on merkitystä. Vartanin kirjallisuusharrastus on antanut hänelle hyviä vastauksia Roland Perezille tärkeisiin kysymyksiin. Hänen ideastaan Roland tulee kirjoittaneeksi kirjan elämästään, mistä seurasi myös tämä elokuva.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.




