Menetetyn vuosikymmenen ja vaarallisen opin jäljillä – arviossa Talouskuri tuli Suomeen

Kuvat: Lapin yliopisto / Vastapaino

Maaliskuussa 2024 perussuomalainen valtiovarainministeri Riikka Purra esiintyi sosiaalisessa mediassa sakset kädessä hymyillen. Parempaa symbolia talouskuriin nojaavalle politiikalle saa hakea. Petteri Orpon hallituksen ensimmäisen vuoden perusteella näyttää siltä, että 2010-luvulla ympäri Eurooppaa levinnyt ja koronavuosina hylätty ajatus talouskurista on noussut kuolleista. Janne Auton toimittama tietokirja Talouskuri tuli Suomeen (Vastapaino, 2023) kertoo, mistä talouskurissa on kyse, miten se tuotiin Suomeen ja mitä siitä on seurannut.

Edellistä vuosikymmentä hallinneen talouskuripolitiikan juuret ovat vuonna 2007 alkaneessa finanssikriisissä, jonka aikana valtiot tukivat pankkeja estääkseen niiden romahtamisen. Finanssikriisiä seurasi taloudellinen taantuma ja kasvanut valtionvelka. Monissa velkaantuneissa maissa tarjottiin karvaaksi lääkkeksi talouskuria, jonka seuraukset olivat tuhoisat valtaosalle ihmisistä. Useat maat, kuten Kreikka, pakotettiin vastoin kansalaistensa tahtoa epädemokraattisilla menettelyillä omaksumaan talouskuri. 2010-lukua nimitetään Auton toimittamassa kirjassa sekä menetetyksi että talouskurin vuosikymmeneksi.

Talouskurista tuli viime vuosikymmenen aikana niin hallitseva talousoppi, että sitä käsittelevää kirjallisuutta on ilmestynyt runsaasti myös suomeksi sekä käännöksinä että täkäläisten kirjoittamana. Mainita sopii esimerkiksi Brownin yliopiston professori Mark Blythin Talouskuri – vaarallisen opin historia -kirja, johon viitataan heti kirjan johdannossa. Auton mukaan talouskurilla (engl. austerity) on useita eri ulottuvuuksia:

”Ensinnäkin se on talouspoliittinen oppi ja tietynlaisia politiikkatoimia, jotka saivat hegemonisen aseman länsimaissa finanssikriisin jälkeen. Toiseksi talouskuri on poliittinen projekti, joka sisältää tietynlaisia intressejä, käsityksiä yhteiskunnallisista päämääristä ja keinoista niiden saavuttamiseksi sekä kyseisiä intressejä, päämääriä ja keinoja edistämään pyrkiviä toimijoita (ks. Clarke & Newman 2019, 22). Talouskuri ei kuitenkaan noussut hegemoniseen asemaan ilman soraääniä ja poliittista kamppailua. Kolmanneksi talouskuri on tietynlainen yleinen mieliala, joka on voimistanut epäluuloa ja vastakkainasetteluja. Neljänneksi talouskuri on poliittisiin päätöksiin kytkeytyviä, arjessa kohdattuja vaikeuksia, niukkuutta ja kärsimystä. Talouskuri on sosiaalinen eli ihmisten yhdessä elämistä koskeva ilmiö.”

* *

Vaikka 2010-luvun talouskurin historialliset syntyolosuhteet ovat ainutlaatuiset, on sillä paljon yhteistä uusliberalismiksi nimitetyn talouspolitiikan kanssa. Uusliberaalin politiikan airueina on pidetty 1980-luvulla Yhdysvaltojen Ronald Reagania ja Ison-Britannian Margaret Thatcheria. Jälkimmäinen tunnetaan motostaan, jonka mukaan hänen ajamalleen politiikalle ”ei ole olemassa vaihtoehtoa”. Ei ole ihme, että sakset kädessä poseeraavaa Purraa verrataan Thatcheriin.

Myös tämän päivän talouskuripolitiikalle on tyypillistä, että sitä ajavat poliitikot esittävät kipeät ja vaikeat päätökset vaihtoehdottomina. Talouskuri tuli Suomeen -kirjaa lukiessa tunnistaa helposti ympäri Eurooppaa velloneen talouskuripuheen, jonka myös Suomen nykyhallitus on ottanut omakseen. Esimerkiksi viime syksynä kokoomuslainen pääministeri Orpo kirjoitti kolumnin, jossa hän manasi esiin vuoden 2008 finanssikriisin sekä pelotteli valtiontalouden alijäämällä ja velkaantumisella: “Näin valtavaa velkalaivaa ei käännetä helposti. Mutta käännös on välttämätön.”

Talouskuria koskeva retoriikka voi kuulostaa joidenkin mielestä maalaisjärkeä noudattelevalta, mutta asiassa on yksi iso ongelma. Talouskuri ei tutkimusten mukaan toimi.

Aiemmin mainitun Blythin mukaan talouskuri on “vaarallinen oppi”, koska edes tieteelliseen tutkimukseen perustuva kritiikki sen toimimattomuudesta ei pure siihen. Maallikolle tällainen perustelu voi kuulostaa siltä, että sen esittäjä sortuu liioiteltuun uskoon koskien tieteen vaikutusmahdollisuuksia ja ylipäänsä ihmisten rationaalisuutta. Ison-Britannian lisäksi Suomi oli ainoa maa, joka otti 2010-luvulla vapaaehtoisesti käyttöönsä talouskurin. Talouskuri tuli Suomeen vastaa ennemmin kysymyksiin siitä miten poliitikot, media ja taloustieteilijät perustelivat talouskuria, kuin siihen mitä ja millä tavalla kansalaiset ajattelevat asiasta. Tästä poikkeaa lähinnä Marja Lindbergin ja Mikael Nygårdin artikkeli talouskurista lapsiperheiden arjessa. Kirja jättää vastaamatta kiinnostavaan kysymykseen siitä, miten laajasti ja miksi niin sanotut tavalliset ihmiset (työntekijät, työttömät, opiskelijat, lapset ja ikäihmiset) hyväksyvät tai jopa haluavat talouskuria?

* *

Talouskuri tuli Suomeen tarjoaa tietoa aihetta tuntemattomille ja uusia näkökulmia jo asiaan perehtyneille. Pohjatiedot käsiteltävästä ilmiöstä tarjoaa Auton johdanto sekä Sami Outisen mielenkiintoinen artikkeli talouskurin historiasta Suomessa. Kiinnostavinta antia kirjassa on taloutta koskevien käsitysten laajentaminen ja vaihtoehtojen esittäminen talouskurille. Bios-tutkimusyksikköön kuuluvat Tero Toivanen, Ville Lähde ja Paavo Järvensivu kirjoittavat talouskurista suhteessa ekologiseen jälleenrakennukseen. Artikkeli palkittiin hiljattain Koneen Säätiön Vuoden Tiedekynä -palkinnolla ja on luettavissa verkossa. Anna Elomäki, Hanna Ylöstalo ja Johanna Kantola taas käsittelevät talouskuria feministisen talousajattelun kautta suhteessa sukupuolten tasa-arvoon ja hoivaan. Molemmissa mainituissa artikkeleissa tutkijat kritisoivat rankalla kädellä talouskuriajattelua ja pitävät sitä noudattelevaa politiikkaa yhteensovittamattomana niin tasa-arvon kuin ympäristön kestävyyden näkökulmista.

Kirjoittajat pysyvät kirjan artikkeleissa pääasiassa tiukasti rajatulla tontillaan, mutta kokonaisuutena kokoelmasta muodostuu mielenkiintoinen katsaus talouskuripolitiikkaan ja sen kritiikkiin. Talouskurin tai uusliberalismin kautta päästään käsiksi tietynlaisiin talouspoliittisiin käsityksiin, mutta ei niiden taustalla olevaan laajempaan talousjärjestelmään. Kirjan teksteistä lähinnä ekologista jälleenrakennusta käsittelevässä artikkelissa korostetaan, että planeetan aineellisten rajojen huomioimiseksi pelkästä talouskurista luopuminen ei riitä, vaan tarvitaan laajamittaisempi talouspoliittisen paradigman muutos. Yhtä syvälle menevää, talouskurin kritiikistä laajempaan yhteiskuntakritiikkiin laajenevaa pohdintaa olisi ollut mielenkiintoista lukea myös muita aihepiirejä käsittelevistä artikkeleista.

Myöhemmin samana vuonna Talouskuri tuli Suomeen -kirjan kanssa ilmestyneessä Riina Tanskasen ja Samu Kuopan tietokirjassa Kapitalismin suuri illuusio ollaan samoilla linjoilla talouskuri-tutkijoiden kanssa siitä, että talouspolitiikassa on kyse kapeasti ymmärretyn talouspolitiikan sijaan koko elämää koskettavasta ilmiöstä. Talouspolitiikkaa käsittelevän kirjallisuuden kasvun voi tulkita paitsi aiheeseen kohdistuvaksi kiinnostukseksi myös tarpeeksi löytää vaihtoehtoja toisenlaiselle politiikalle. Vaihtoehtojen etsiminen alkaa sen ymmärtämisestä, mitkä historialliset kehityskulut ovat johtaneet tähän hetkeen. Tämän ymmärryksen lisäämiseen Talouskuri tuli Suomeen tarjoaa tuhdit eväät.

Juho Narsakka

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua