Lauluntekijyydestä, elämästä ja Egotripistä – arviossa Knipi-elämäkerta Kuinka vangita perhonen

Tommi E. Virtanen. Kuvat: Veikko Somerpuro

Muiden muassa Jope Ruonansuun, Marjo Leinosen ja Jimi Seron elämäkertoja aiemmin kirjoittanut Tommi E. Virtanen suuntaa parrasvalot laulaja-lauluntekijä Zachris ”Knipi” Stierncreutziin, joka tunnetaan Egotripille, itselleen ja monille muille kirjoittamistaan lauluista. Knipin melankolisen avara tavaramerkkisoundi soi niin Egotripin Matkustajalla, Anna Puun Mestaripiirroksella, Irinan Hiljaisuudella kuin Jonna Tervomaan Myöhemmin-hitissä.

Kuinka vangita perhonen (Tammi, 2025) on omaelämäkerrallinen katsaus tähän mennessä tehtyyn ja Knipin näkemys siitä, miten asiat ovat menneet. Keskiössä on lauluntekijän kasvaminen lauluntekemiseen – miten vangita se perhonen – ei niinkään monen suulla marinoidut tarinat, joissa kerrotaan, millainen tyyppi se Knipi muiden mielestä on.

Kirja täydentää lineaarisesti kulkevia kappaleita viime vuosien päiväkirjaotteilla, jotka täydentävät toimivasti muisteloiden käsittelemiä aiheita ja sitovat niitä nykypäivään.

Kirjan ehdotonta ydintä ovat Knipin näkemykset kappaleiden luomisprosesseista, niiden demoamisesta ja hiomisesta, bändin yhteisestä tekemisestä, sen kahnauksista ja onnistumisista. Tommi E. Virtanen antaa Knipin äänelle valokeilan ja toimii enemmän kirjallisena tuottajana nostamatta itseään toimijaksi.

Vuonna 1972 syntyneen Zachris Alexander Stierncreutzin nuorena kuolleen isän, arvostetun taidemaalari Mikael Stierncreutzin suku oli ruotsinkielinen. Myös Mikaelin isä oli merkittävä mainospiirtäjä ja julistetaiteilija, joka on suunnitellut muun muassa Marimekon ikonisen logon.

Zachrisin äiti May-Britt Seitava oli kansainvälisesti tunnettu malli ja näyttelijä 1960- ja 1970-luvuilla ja hänen sukunsa on täynnä vahvoja itsenäisiä naisia, joiden keskellä nuori Zachris kasvoi. Hänen tätinsä Anita oli tunnettu oopperalaulaja. Lempinimi Knipi syntyi jo lapsuudessa, jolloin Knipi oli ollut kova nipistelemään. Knip inte!

Knipin syntyessä hänen äitinsä oli vetäytymässä julkisuudesta perheen pariin, ja sama tarve ja isän varhaisen kuoleman aiheuttama arpi ovat seuranneet Knipiä elämässä. Hänen erityisen läheisen äitinsä kuolema vuonna 2022 oli Knipille raskas menetys, jota hän on käsitellyt viimeiset vuodet. Hän pohtii, että tämä kirja, jonka piti kertoa elämäntarinan lisäksi luovuudesta ja laulujen kirjoittamisesta, taitaa kertoa enemmän luovuuden menettämisestä ja kirjoittamisen vaikeudesta.

Steinerkoulua käynyt Knipi tapasi siellä lempinimen Skele saaneen Niklas Variston. Poikia yhdisti intohimo musiikkiin, ja Skelen kanssa Knipi perusti sittemmin bändin, josta muotoutui Egotrippi. Ruotsinkielisellä luokalla opiskelu vähensi ulkopuolisuuden tunnetta, jota Knipi koki ruotsinkielisen perheen lapsena suomenkielisessä Laajasalossa. Myös Steinerkoulun ymmärtäväisyys auttoi vaikeina murrosiän aikoina, jolloin Knipi olisi omien sanojensa mukaan saanut kenkää mistä tahansa muusta koulusta.

Vaikeaan teini-ikään kuului muun muassa päihteiden käyttöä ja hölmöjä juttuja, kuten autovarkausreissu Jyväskylässä. Sen jälkeen kaveriporukka vaihtui Lepakolla hengailevaan, vaikka Knipin impulsiivisuus ja vahva temperamentti johtivat välillä vaikeuksiin. Elmun kautta löytyi lukuisia hienoja keikkoja ja esikuvia, kuten Pelle Miljoona, Hanoi Rocks ja Smack.

* *

Ensimmäiset omat heavybändiviritelmät syntyivät, kun Knipi 16-vuotiaana perusti englanninkielistä thrash-metallia soittavan trion Kalle Liljan ja rumpali Osku Nikkasen kanssa. Mikki Kauste löytyi mukaan bileistä, joissa hän oli laulanut vakuuttavasti The Doorsia. Kun Kalle jossain vaiheessa poistui kuviosta, alkoivat pojat soittaa Skelen ja Tompun kanssa koulunsa pommisuojassa. Mikki oli mukana sen minkä armeijan harmailta ehti. Ylioppilaaksi valmistumisen ja intin jälkeen oli aika panostaa bändiin.

Varhaiset musiikkihommat saivat inspiraatiota KISSistä ja thrash-metallista, mutta kitarasankaruuden sijaan Knipi huomasi innostuvansa enemmän omista kuplettilauluistaan. Suomalainen melankolia ei myöskään Knipiä puhutellut, vaan hän on aina tykännyt enemmän sellaisesta bittersweet-sekoituksesta.

Egotripin alkuvaiheessa kappaleita laulettiin englanniksi, mutta kieli vaihtui suomeen hiukan kuin vahingossa. Skelen halutessa vaihtaa bassosta kitaraan, löytyi basistiksi Aakku Cederberg. Nimi Egotrippi tarttui Knipin Egotripillä-kappaleesta.

Heavyn jäädessä taka-alalle esiin puskivat The Byrds ja Simon & Garfunkel. Muita Knipiin tuohon aikaan vaikuttaneita artisteja olivat Tracy Chapman, The Bangles ja Susanna Hoffs sekä Fleetwood Macin Stevie Nicks. Egotripille tärkeitä vaikutteita antoivat yhdysvaltalaisen Jellyfishin esteettinen maailma sekä ruotsalaisen Atomic Swingin melodisuus ja pirteys. Maailman kovin bändi Knipille oli toki KISS.

Bändin ensimmäinen keikka järjestyi suoraan bändiläisten ykkösbailausmestaan Kulosaaren Casinolle, jonka 700 lippua myytiin loppuun, vaikka bändi oli täysin tuntematon. Seuraavalle keikalle ei sitten tullutkaan juuri ketään. Demonauhaa lähetettiin moneen suuntaan, mutta lopulta Sony, jonne nauhaa ei ollut lähetetty, kiinnostui bändistä. Aakun kitaraopettaja Ben Granfelt oli innostunut demosta ja bändin tietämättä toimittanut nauhan Sonylle.

Rumpali Osku osoittautui epäluotettavaksi ja vaihtui Mikin koulukaveri Pideen eli Mikko von Hertzeniin. Ensimmäistä levyä yhtye sai äänitellä aika omin voimin levy-yhtiön ja äänimieslegenda T. T. Oksalan pistäytyessä välillä Finnvoxilla. Käytännössä levyä ei tuottanut kukaan, mikä ei ollut kokemattoman bändin kohdalla optimaalinen asia. Mikin ja Knipin erilainen asenne bändiä kohtaan aiheutti sekin ristiriitoja; edellinen maalaili taivaanrantaa ja toisella oli heti työrukkaset kädessä.

Debyyttilevy sai heikon vastaanoton ja yhteinen matka Sonyn kanssa jäi siihen. Matka jatkui Kari Hynnisen Zen Garden-levy-yhtiölle, jonka kanssa toimiminen tuntui paljon mielekkäämmältä. Myös Kalle Chydeniuksen saaminen tuottajaksi Superego-kakkoslevylle oli merkittävä muutos.

Tuonaikaisesta työnjaosta ja keskinäisestä kemiasta Knipi kertoo:

”Bändikemia oli jo hitsautunut tietynlaiseksi. Minä ja Mikki vastasimme pääosin sävellyksistä, ja Kalle tasapainotti hyvin meidän vääntämistämme. Pide oli vahva ideapankki. Hän pystyi energiallaan ja itseluottamuksellaan ajamaan bändiä eteenpäin. Pidellä oli myös paljon sanottavaa stemmoihin ja hänessä oli musikaalisuutta, joka auttoi sovitustyössä. Aakku hoiti oman tonttinsa kunniakkaasti. Skelestä oli tullut merkittävä sovittaja omilla kitararaidoillaan.”

Omasta asennoitumisestaan yhteiseen tekemiseen Knipi kertoo:

”Luonteenpiirteisiini kuuluu se, että haluan vahvasti olla läsnä siinä mitä teen. Haluan olla mukana ihan kaikessa, mitä tehdään. Sen vuoksi aloin tehdä kansiakin, kun minua ärsytti istua graafikon selän takana ja yrittää koko ajan sanallistaa, mitä haluan.”

Knipi ei silti pidä itseään kontrollifriikkinä, vaan ajattelee kokonaisvaltaisen osallistumisen olevan merkki siitä, että hän välittää siitä mitä on tekemässä.

Knipi muistelee, kuinka osa jengistä diggaili Egotripin stadilaisesta pirteydestä ja iloisesta meiningistä, osa taas ei voinut sitä sietää. Jyrki-ohjelma oli merkityksellinen Egotripin tunnettuvuuden ja suosion kasvun kannalta. Jyrkin ohjaaja Marko Antila ohjasi bändille yltiöpositiivisen videon Se on tosi jees -kappaleesta kiitoksena siitä, että bändi oli käynyt auttamassa Jyrkin koekuvauksissa. Isomman julkisuuden myötä Egotrippi sai isoja keikkoja muun muassa Provinssirockista, jossa Kentin Joakim Berg joi tyhjäksi yhtyeen hotellihuoneen minibaarin.

Juuri ennen Supergo-levyn julkaisua Pide jätti bändin. Egotripin rumpaliksi tuli Sampo Haapaniemi, jonka kanssa kaikki loksahti nopeasti paikoilleen. Hänen soulahtava keveä soittotatsinsa muutti bändin soundia olennaisesti. Vaikka elämä musiikin parissa oli Knipille luonteva valinta, ei se sopinut yhtä hyvin kaikille aikuistuville bändiläisille. Aakun lähtö Superego-levyn jälkeen opettajan viran ja aluillaan olevan lapsiperheen pariin oli Knipille iso kolaus. Basistin paikan täytti muun muassa Don Huonoissa bassoa soittanut Mikko Mäkelä.

Puolisonsa Mian kanssa Knipi oli tavannut jo ennen kuin Egotrippi syntyi, Bottalla alkuvuodesta 1991. Saman vuoden kesällä suhde syveni rakkaudeksi ja pari on ollut yhdessä siitä lähtien. Kihloihin he menivät puolen vuoden seurustelun jälkeen ja muuttivat yhteen Ruoholahteen toisen levyn valmistelun aikana. Naimisiin pari meni kesällä 1998 ja esikoinen Kristian syntyi jo seuraavana kesänä. Toinen lapsi Daniel syntyi toukokuussa 2003 kesken Matkustaja-levyn nosteen synnyttämää keikkarupeamaa.

* *

Koska bändihommista ei jäänyt alkuvaiheessa rahaa käteen, teki Knipi palkkatöitä Stockmannin levyosastolla ja puoliso Mia opintojen ohella Anttilan myyjänä. Knipi kokeili siipiään myös levy-yhtiön promootiohommissa, mutta totesi pian, ettei se ollut hänen juttunsa. Knipi on tehnyt erilaisia graafisia duuneja, kuten levynkansia, jo 1990-luvun lopulta oman Elf Control -firmansa kautta leventääkseen lauluntekijän leipää.

Sivuprojekteista Lasse Kurjen kanssa perustettu Krispies loi omanlaisensa powerpop-näkemyksen pohjaideana olleesta, englanniksi lauletusta country-vaikutteisesta rockista The Jayhawksin hengessä. Rikki Londonin vuonna 2001 kokoaman George Harrisonin muistokonsertin synnyttämä The Tunes soi kalifornialaisen aurinkoisesti.

Omaa soolouraa ajatellen merkittävä oli Egotripin kiertuetta lämmitelleen Matti Johannes Koivun kanssa muodostettu Koivu ja Tähti -duo, jossa kaksikko soitti yhdessä toistensa kappaleita. Soolouransa Knipi käynnisti kuitenkin vasta 2019 kahdenkymmenen bändivuoden jälkeen.

Korona-aika loi jotain hyvääkin kulttuurialan yleisen kyykytyksen keskelle. Knipin ideoimat biisi päivässä -livestreamit Musacorner-nimen alla kanavoivat kymmenien tuhansien katsojien yleisön ja toimivat pohjana Knipin ja hänen poikansa Danielin yhteiselle duo-keikkailulle.

* *

Biisinkirjoittamisesta Knipi kertoo, että levyä tehtäessä hänellä on usein yksi biisi, jota tehdään muita pidempään ja jonka tekeminen aloittaa ja määrittää koko prosessin. Levyn lopullinen muoto löytyy, kun muita kappaleita syntyy ensimmäisen ympärille: ”Tästä tulee hyvä, kunhan saan vain ratkaistua arvoituksen.”

Matkustaja-levylle teemaa antava biisi oli Mustat varjot, ja sellaisia tosiaan leijaili yhtyeen yllä, kun bändin linjaa ja jopa jatkamista mietittiin.

Knipi ja Skele kirjoittivat studiopäiväkirjaan, että: ”Kappale ansaitsee täysin oman kappaleensa, jos Egotripistä joskus kirjoitetaan kirja. Niin paljon säätöä on biisin ympärillä ollut.”

Kalle Chydenius aloitti levyn tuottajana, mutta vaihtui matkan varrella Lasse Kurkeen. Basisti Mäkelä päätti lähteä ajanpuutteen takia bändistä ja Mikki tarttui laulajan ja kosketinsoittajan roolinsa ohella basson varteen. Mikko jatkoi kuitenkin keikkabasistina ennen kuin Anssi Maasalo löytyi rooliin. Yhtyeen vakinaiseksi jäseneksi Maasalo liittyi vuoden 2006 Vielä koittaa uusi aika -levyn tekemisen aikaan.

Matkustajan prosessi oli yhtyeelle kasvun paikka, ja kriisin jälkeen jälkeen se syntyi uudestaan uudenlaisena. Levy oli Egotripin virstanpylväs ja käännekohta. Fokus ei ollut enää niinkään rokkibändissä vaan lauluntekijyydessä. Älä koskaan ikinä alkoi saada radiosoittoa ja äkkiä Egotripin suosio oli ihan uudessa nosteessa.

Egotripin muille tehtyjä kappaleita versioivan Pilvien alla, maan päällä -levyn jälkeen syksyllä 2013 Sampo päätti keskittyä nosteessa olevaan Kaihon karavaaniin ja uudeksi rumpaliksi löytyi Risto Niinikoski.

* *

”On vaikea verbalisoida sitä perhosen metsästystä, mitä säveltäminen on. Pitää olla tuntosarvet kohollaan ja aistit auki. Lauluntekijän tärkein reseptori on tunne. Laulun pitää tuntua itsessä joltain. Minulle melodian rytmi on tärkeä asia, jota vaalin. Popmusiikki on kiteyttämisen taidetta. Pitää osata muutamalla siveltimenvedolla maalata kuva ja sanoa asiansa ytimekkäästi.”

”Lähtökohta tekemiselle ei voi olla se, että nyt pitää tehdä duunia. Kaikki lähtee sisäisestä palosta ja onnistumisen tunteesta. Kun saan tehtyä biisin, josta olen tosi fiiliksissä, se ajaa kaiken yli. Aivot käyvät tavalla tai toisella koko ajan. Mutta se, että pään saa siihen moodiin että voi alkaa tehdä konkreettisesti jotain, voi ottaa aikaa. Pitää tavallaan kaivella koko ajan sanoitusvihkoa tai etsiä ideoita jostain mankalta.”

Yksi tärkeimpiä esikuvia Knipille on J. Karjalainen, jonka kyky tavoittaa ”hienoja pieniä arkisia havaintoja, joista tulee elämää suurempia lauluja” resonoi vahvasti Knipin omassa lauluntekijyydessä.

”Oma tyylini tehdä lauluja perustuu tunnelmien luomiseen, pieniin tuokiokuviin. Se suurempi merkitys paljastuu usein vasta myöhemmin. On kaikennäköisiä pieniä juttuja, joista nappailen kiinni sieltä sun täältä. Jonain kauniina päivänä jokin idea saattaa ilmestyä eteen selvänä ja kirkkaana. Toisinaan teksti syntyy jo sellaisenaan samalla, kun vain hoilailee.”

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua