Kuva: SKS
KIRJAT | Lasten keksimät sanat ovat usein hauskoja ja mielikuvituksellisia, suomen kielen emeritusprofessorin perusteellinen teos paljastaa.
”Myöhästellä-sanan vastakohta on tietenkin nopeilla.”
ARVOSTELU
Klaus Laalo: Lapsenkielen uudissanat
- SKS, 2024.
- 458 sivua.
Tampereen yliopiston suomen kielen emeritusprofessorin Klaus Laalon erittäin perusteellinen teos Lapsenkielen uudissanat (SKS, 2024) esittelee lasten itsensä keksimiä sanoja.
Tutkimus perustuu kahden lapsen, Marin (s. 1991) ja Tomin (s. 1997), puheesta tehtyihin nauhoituksiin ja muistiinpanoihin usean vuoden ajalta. Teos valaisee myös sitä, miten sanojen muodostuminen muuttuu lasten kasvaessa. Laalon aineisto sisältääkin yli 2 500 uudissanaa.
Lasten puheessa huomio kiinnittyy helposti heidän itse muodostamiinsa sanoihin, jotka eivät yleensä sisälly tavalliseen arkipuheeseen. Sanat ovat usein kekseliäitä ja hauskoja, kun pienet lapset joutuvat tilanteisiin, joissa he eivät vielä tunne jonkin esineen tai asian oikeaa nimitystä. Etenkin 2–5-vuotiaat lapset keksivät runsaasti uudissanoja, sellaisia kuten:
- kivisetä (patsas)
- lehmävarasto (navetta)
- hyttysmaila (kärpäslätkä)
- kärsäkuonokas (sarvikuono)
- tuliainen (nokkonen)
- pirunympyrä (piruetti)
- suuvesi (sylki)
- mäntyhiiri (orava)
- linnunlehti (sulka)
- sakkosirkka (parkkipirkko)
- suksitökkimet (suksisauvat)
Lapsi saattaa sanoa, että ottaa kurkkukinoksen ottaessaan käteensä muutaman kurkkuviipaleen pinon. Piikkilusikka taas tarkoittaa haarukkaa, sillä lapset opettelevat yleensä syömään lusikalla. Akvaario puolestaan on kalatelevisio, sillä tv on useimmille tutumpi kuin akvaario, jolloin lapsi mieltää akvaarion jonkinlaiseksi katselulaitteeksi. Litimärkä voi synnyttää myös sanat litivanha ja litikylmä, myöhästellä-sanan vastakohta on tietenkin nopeilla, ja tuhmuuksia tekevälle lemmikkikissalle voidaan huudahtaa: Senkin kissankappale!
Lasten kieleen syntyy siis uudissanoja erilaisten tekijöiden tuloksena: sanastossa olevien aukkojen täyttämiseksi, osuvan sanonnan löytämiseksi tai lasten ihan vain leikitellessä kielellä:
”Vauvan ristiäisissä kastettavan nelivuotias isosisko kysyi, onko kastemaljan vesi nyt sitä lapsivettä – tämän yhdyssanan asu oli siis kyllä tuttu, muttei sen merkitys.”
”Mari keksi vielä iässä 14:9 sanan kärsäraidakas vastaukseksi Kevätpörriäisen arvoitukseen ’mitä tulee kun yhdistää seepran ja possun’.”
Laalon teos tarjoaakin syvällisen ja kattavan analyysin siitä, miten lapset muodostavat uudissanoja. Sananmuodostus koskee niin adjektiiveja, adverbejä, verbejä kuin yhdyssanojakin. Kyseessä on kuitenkin tieteellinen tutkimus, jonka lukeminen voi tuntua uuvuttavalta nykytrendin mukaisiin narratiivisiin tietokirjoihin tottuneelle lukijalle.
Teos on tutkimuksena kuivakka ja puuduttava, vaikka lasten keksimät sanat ovatkin mielenkiintoisia. 458 sivua tieteellistä tekstiä jäi myös itseltäni lukematta loppuun saakka, sen sijaan selailin tekstiä ja bongailin sieltä lasten muodostamia hauskoja mielleyhtymiä. Näkisinkin, että tutkimus on suunnattu enemmän kielitieteilijöille ja semiootikoille kuin niin sanotuille ”tavallisille lukijoille”. Tutkijoille teos saattaa kuitenkin antaa arvokasta tietoa kielen kehittymisen prosessista.
Kati-Annika Ansas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tuhat vuotta yhteistä elämää – arviossa Martin Hårdstedtin Suomen ruotsalainen historia
KIRJAT | Martin Hårdstedtin teoksen ytimessä on ajanjakso, jolloin Suomi oli Ruotsi mutta jonka tarina alkaa jo aiemmasta ajan hämärästä päättyen Nato-naapureiden nykyhuoliin.
Ajankuva ihmisistä, jotka etsivät elämän tarkoitusta – arviossa Ossi Nymanin Alkuhuuto
KIRJAT | Ossi Nymanin neljäs romaani puhuttelee ajan ja arjen ongelmilla. Alkuhuudon päähenkilöt elävät yhteiskunnan reunalla, liki näkymättöminä.
Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli on tehokkuudeltaan maailman huippua – arviossa Hyviä uutisia Suomesta
KIRJAT | Juho Saaren toimittaman teoksen kirjoittajien teemat ovat jokaisen kansalaisen arkielämässä omakohtaisesti havainnoimia asioita, joiden tueksi asiantuntijat esittävät vankkoja näyttöjä.
Vanheneva oopperadiiva ei pääse eroon menneisyydestä Marjo Heiskasen tarkkanäköisessä romaanissa – arviossa Magdan aaria
KIRJAT | Marjo Heiskanen kirjoittaa jo toistamiseen herkullisesti musiikkimaailmasta, jonka hän tuntee työskenneltyään pianistina ja korrepetiittorina.