Kuvat: Johan Gunseus / Tammi
KIRJAT | Karin Smirnoffin Sokerikäärmeen aikuisista useimmat ovat ihmisiä, jollaisia ei lasten elämässä pitäisi olla.
”Smirnoffin kieli tykittää, ryöpsähtelee, surettaa ja naurattaa.”
ARVOSTELU
Karin Smirnoff: Sokerikäärme
- Suomentanut Outi Menna.
- Tammi, 2024.
- 288 sivua.
Joillakin ei pitäisi koskaan olla lapsia ja Sokerikäärme (Tammi, 2024) kertoo muun muassa siitä. Anita rukoili keskenmenoa, mutta synnytti tyttären ja rankaisi tätä siitä alituiseen. Agnes-tytär keräsi lattialta muruja nälkäänsä ja seurusteli paremman puutteessa rotan kanssa. Hänestä kasvoi hyvin itsenäinen, kekseliäs ja kylmähermoinen pieni ihminen, jonka ympärille Sokerikäärme kietoutuu.
Kirjailija Karin Smirnoff pudottelee lauseita vasta vähän sanoja osaavan Agnesin suusta ja kuvailusta tulee lyhyttä, mutta tarkkaa. Tässäkin teoksessa Smirnoffin kieli tykittää, ryöpsähtelee, surettaa ja naurattaa. Huumori on paikoitellen sysimustaa.
Laiminlyödyn lapsen elämässä on myös pieniä valopilkkuja: äidin miesystävä, jota saa kutsua isäksi, ja Susanna, joka antoi alle yksivuotiaan nukkua omassa sängyssään. Vähitellen iloa ja turvaa tuo myös musiikki ja sitä opettava monitoimimies Frank Leide.
Kaikki Agnesin lapsuudessa johtaa kuin väistämättä tähän: karismaattiseen ja välittävään mieheen, joka opettaa paitsi tennistä ja musiikkia, myös rakkautta sellaisena kuin sen hänen mielestään kuuluu olla. Mukana piirissä on myös kolme muuta omintakeista lasta: Kristian, Miika ja Liina.
Sokerikäärmeen aikuisista useimmat ovat ihmisiä, jollaisia ei lasten elämässä pitäisi olla. Samalla jotkut heistä ovat myös sellaisia, joita ilman samat lapset olisivat jo antaneet periksi. Perheiden ja ihmissuhteiden dynamiikat ja niiden seuraukset seuraaville sukupolville ovat Sokerikäärmeen ydin. Romaania lukiessa voi välillä huonosti, välillä hymyilee, välillä kiukuttaa, mutta koko ajan haluaa lukea lisää.
* *
Outi Mennan suomennos on tässäkin romaanissa hienoa työtä; hän on kääntänyt Karin Smirnoffin muutkin suomeksi ilmestyneet työt ja taitaa kirjailijansa kielen ja sen poljennon
Jossakin paljon puolivälin jälkeen romaanin jännite alkaa höllentyä, vieteristä hyytyä veto. Loppu ei ole yllättävä, mutta hyvin looginen ja juuri sopiva. Kaiken kaikkiaan Sokerikäärme on hieno lukukokemus.
Ja kaiken taustalla soi musiikki, jota lapset soittavat Pretzel Ensemblessään. Heidän säveltämänsä sinfoniat ovat suurmenestyksiä niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Erityisesti teos nimeltä Poika ja kuolema kerää hurmaantuneita aplodeita.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mieskirjailijalla on vaikea äitisuhde – arvioitavana Heikki Kännön Silmät
KIRJAT | Pariisiin sodanjälkeisiin älykköpiireihin sijoittuva Silmät yhdistelee todellisia henkilöitä fiktiivisiin mysteereihin ja kertoo pakkomielteisestä mieskirjailijasta.
Pelastuuko totuus faktoja tarkistamalla – arviossa Seppo Kangaspunnan Tulkitusti totta
KIRJAT | Jokaisen journalistin, opettajan ja aloille aikovan kannattaa lukea Seppo Kangaspunnan kirja luottamuksen jälkeisestä ajasta.
Mistä syntyi isoveljen Haava? arviossa Édouard Louis’n Luhistuminen
KIRJAT | Édouard Louis pohtii uudessa kirjassaan alkoholismiin kuolleen isoveljensä elämää ja huomaa, että on paljon, mitä hän ei tiedä.
Kirja MV-lehden vaiheista ja siitä miten se repi Suomen kahtia – arviossa Vehkaojan ja Creutzin Maan vaiva
KIRJAT | Mikael Vehkaoja ja Karin Creutz keskittyvät Ilja Janitskiniin ja MV-lehden käänteitä täynnä olevaan historiaan. Teoksen henkilöluettelo on laaja.